Kaikki alkaa valmistelusta
Kun vaelluksen kesto on tiedossa, voi alkaa laskemaan tarvittavaa ruuan määrää. En ole koskaan jaksanut laskea kaloreita. Kokemus on osoittanut, paljonko ruokaa tarvitaan.
Vaellussapuskan osalta on monenlaisia tapoja, mutta olen vältellyt valmiita lisää-vain-vesi -tyyppisiä ruoka-annoksia. Jos niitä söisi koko viikon, alkaisi varmasti kyllästyttää. Omaan makuuni ne ovat usein myös turhan suolaisia. Lisäksi valmiit vaellusruoat ovat varsin kalliita.
Kuivaan suuren osan ruoastani itse. Tavallinen elintarvikekuivuri on kätevä, mutta esimerkiksi jauheliha kuivuu mielestäni parhaiten kiertoilmauunissa 50 asteessa.
Lähes kaikkea voi kuivata. Olen kokeillut hyvin erilaisia vihanneksia, mutta yleisimmin kuivaan porkkanoita (raakana), omenaa, purjoa, kukkakaalia sekä paprikaa. Lanttu ja peruna eivät olleet onnistuneita kokeiluja. Lisäksi kuivaan jauhelihaa. Siinä parhaiten toimii mahdollisimman vähärasvainen jauheliha. Useimmiten jatkan kuivattua jauhelihaa tummalla soijarouheella.
Tavallisen vaelluspäivän menu
Tavallisen (sulan maan ajan) vaelluspäivän ruokailu koostuu yleensä kolmesta ateriasta: aamiaisesta, lounaasta ja päivällisestä. Lounas syödään maastossa, aamiainen ja päivällinen yleensä telttaleirissä tai tuvalla.
Aamiainen koostuu pussipuurosta (2 pss), jota jatkan kuivatulla omenalla. Aikoinaan, kun Blå Band valmisti marjakiisselijauhetta, käytin sitä. En vielä ole löytänyt sopivaa korviketta. Jos marjoja on saatavilla, poimin niitä edellisenä päivänä aamupuuroa varten. Puuron lisäksi syön yleensä leipää. Sulan maan aikaankin tumma hapanjuurileipä säilyy hyvin. Päälle laitan usein meetvurstia, joka myös säilyy hyvin, ellei ole kovin kuuma. Aamuisin tapana on tyypillisesti nauttia myös kaakaota.
Lounas valmistetaan yleensä maastossa. Lounaaseen kuuluu tavallisesti pikamakaronia (50 g), pussiketto makua tuomaan, kuivattuja vihanneksia ja proteiiniksi esimerkiksi salamitangosta pilkottuja paloja. Proteiinina käytän nykyisin myös kuivattua jauhelihaa.
Olen aiemmin käyttänyt lounaan osana myös couscousia, joka valmistuu kuuman veden kanssa nopeasti itsekseen. Kyllästyin siihen kuitenkin jo vuosia sitten. Nuudelikiintiö puolestaan täyttyi jo aikanaan armeijassa. Tosin nykyinenkin lounaskonsepti alkaa tympiä, joten täytynee kehitellä jotakin uutta.
Päivällinen koostuu tavallisesti valmispastapussista, johon lisään kuivattua jauhelihaa ja vihanneksia maun mukaan. Proteiinin (liha ja/tai soijarouhe) osuus on noin 40-50 grammaa kuivattua ainesta. Päivällistä ehtii hyvin keitellä teltassa tai tuvalla, sillä pastapussia on keiteltävä noin 10 minuuttia. Pidän mukana usein myös hieman mausteita, joita saatan laittaa sekaan.
Päivällisellä saattaa olla myös ”juhlaruokaa”, esimerkiksi butter chicken tai pulled pork -säilykettä. Myös kalasäilykkeitä on tullut kokeiltua. Säilykkeitä on otettava mukaan harkiten, sillä ne painavat paljon (ja purkit on kannettava maastosta poiskin). Usein vaelluksella on mukana yksi tällainen erikoisempi ruoka. Onpa joskus tullut paistettua lettujakin, mutta etenkin trangialla se on yllättävän hankalaa puuhaa. Juhlaruokaa on myös, jos on sattunut saamaan joltakulta kairan kulkijalta kalaa. Näinkin on joskus reissulla käynyt…
Varsinaisten ruokailujen lisäksi mukana on suklaa- ja energiapatukoita sekä usein myös pähkinöitä tai muuta snacks-tyyppistä naposteltavaa. Niitä voi syödä kulkiessakin. Suklaat tosin säästelen yleensä iltaherkuksi telttaan. Pidän mukana myös urheilujuomajauhetta tai -tabletteja, sillä etenkin raskaina tai kuumina päivinä nesteytyksestä on tarpeen pitää huolta.
Jos retki ei suuntaudu erämaahan, voi harrastaa monipuolisempaakin sapuskaa. Yksi suosikkini on raikas peruna-graavilohisalaatti. Sen valmistaminen on helppoa: keitetään perunat, joiden sekaan sotketaan graavilohi, paketillinen tuorejuustoa (mieluiten ruohosipuli) ja pilkotaan sekaan kevätsipulia (jos on) tai punasipuli. Ja tietysti toisinaan ihan rehellinen grillimakkara nuotiolla paistettuna on parasta mahdollista retkievästä.
Talviruoka
Talvella energiankulutus on hurjaa. Siksi ruuassa ei pidä tinkiä. Syötävää on oltava paljon ja sen on oltava energiapitoista. Toisaalta talvella voi ottaa mukaan sellaistakin ruokaa, mikä ei kesäkeleillä säilyisi. Koska tavarat kulkevat ahkiossa, myöskään painon kanssa ei ole niin tarkkaa. Myös pakasteet toimivat talvioloissa.
Aamiainen eroaa kesäversiosta lähinnä siten, että sekaan laitetaan reilu voisilmä, noin 50 g voita per annos. Lisäksi kuivattua omenaa laitan noin 20 g, eli yhden omenan edestä. Talvisin teen myös nutella-ruisleipiä, joita on joka päivälle kaksi paria.
Lounas tehdään jo aamulla valmiiksi ruokatermariin tekeytymään. Periaatteessa lounassettini on sama kuin kesällä. Mutta tältäkin osin kehitystyötä on tehtävänä, sillä nestepitoisempi ruoka toimisi paremmin. Osa makaroneista tahtoo jämähtää ruokatermarin pohjaan.
Päivällisen kohdalla variaatioita on enemmän. Bensakeitin ei ole paras pitkään haudutteluun, mutta sillä saa vastaavan päivällispastan tehtyä kuin mitä kesälläkin normaalisti. Talvella voi kuitenkin syödä vaikka roiskeläppäpitsaa, mikä lämpenee kätevästi lumen sulattelun yhteydessä. Samoin lihapiirakat ovat hyvää talvieinestä. Voisipa pannulla paistaa vaikka pihvit, ranet ja nakit… ihan mitä vain mielikuvitus keksii.
Koska talvella ei pidä säästellä ruuassa, pidän mukana myös runsaasti suklaata sekä proteiini- ja energiapatukoita. Viime reissulla budjetoin yhden levyn (150 g) per päivä.
Suurin ongelma talvella on kuitenkin riittävä nesteytys. Jos ei satu avovesiä kohdalle, kaikki vesi on sulatettava lumesta. Toisaalta vesipullot jäätyvät, jos pakkasta on vähänkin reilummin. Termospullojen kapasiteetti on rajallinen.
Lumesta sulatettu vesi ei myöskään sisällä suoloja, joten käytän usein urheilujuomajauhetta veden kanssa. Pidän myös yhdessä termospullossa teetä valmiina. Lämmin juoma on paikallaan, vaikka hiihtäessä tulisikin kuuma.