Syksyn 2025 vaelluksella l\u00f6ysin itseni kulkemasta kalottireitti\u00e4 Reisan kansallispuistossa Norjassa, sek\u00e4 tutustumassa Mollisfossenin vesiputoukseen. Sattuipa reissulle my\u00f6s itselleni viel\u00e4 k\u00e4ym\u00e4t\u00f6n kolkka K\u00e4sivarren er\u00e4maasta, eli Valtijoen laakso. Reitille osui my\u00f6s lukuisia uusia tupakohteita ja yksi eeppinen ilta. Miten t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4stiin? Ensin pit\u00e4\u00e4 peruuttaa ajassa loppukes\u00e4n l\u00e4mpimiin p\u00e4iviin, kun ryhdyin syyskuun alun reissua suunnittelemaan.<\/p>\n\n\n\n
* * *<\/p>\n\n\n\n
Kun kes\u00e4 2025 alkoi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 syksyksi ja kalenterissa vaellukselle budjetoitu viikko alkoi l\u00e4hesty\u00e4, piti rehellisyyden nimiss\u00e4 vaellusmotivaatiota hieman etsi\u00e4. Olin hahmotellut alustavia reittisuunnitelmia Lemmenjoelle ja Kaldoaiviin, mutta jotenkin kumpikaan kohde ei saanut aikaan suurta vaelluskuumetta.<\/p>\n\n\n\n
Lemmenjoella olin miettinyt vaellusta kansallispuiston l\u00e4pi siten, ett\u00e4 olisin kulkenut Puljun er\u00e4maan ja Lemmenjoen l\u00e4nsiosien kautta Njurkulahteen. Totesin kuitenkin, ett\u00e4 reitti olisi logistisesti liian hankala k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevaan aikaan n\u00e4hden. Saman kohtalon koki suunnitelman k\u00e4vell\u00e4 Utsjoelta Kaldoaivin halki N\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6\u00f6n (tai vaihtoehtoisesti Sevettij\u00e4rvelle). Aikatauluni eiv\u00e4t osuneet t\u00e4ll\u00e4 kertaa hyvin nappiin sen kanssa, ett\u00e4 auto olisi j\u00e4\u00e4nyt esimerkiksi Inariin ja siit\u00e4 olisi jatkanut (ja sinne palannut) bussilla.<\/p>\n\n\n\n
Er\u00e4\u00e4n\u00e4 ilta karttoja tutkiessani silm\u00e4ni osuivat Reisan kansallispuistoon Norjassa. Tajusin, ett\u00e4 Kautokeinosta p\u00e4\u00e4see l\u00e4helle Reisan kansallispuiston it\u00e4osia autolla. Vaikka Reisa ei ole koskaan tuntunut itselleni kovin mielenkiintoiselta kohteelta, pienen taustatutkimuksen j\u00e4lkeen se alkoi vaikuttaa juuri silt\u00e4, mit\u00e4 tulevalta reissulta kaipasin. Vaellusjalkaa alkoi vipattaa.<\/p>\n\n\n\n
* * *<\/p>\n\n\n\n
Reittisuunnitelma syntyi kuin itsest\u00e4\u00e4n. Kautokeinosta Biedjov\u00e1ggeen kulkee asfaltoitu (mutta kapea!) maakuntatie, Fylkesvei 7982, joka on rakennettu 1960-luvun lopulla Kautokeinosta Biedjov\u00e1ggen kaivoksille.<\/p>\n\n\n\n
Kaivostoiminta on sittemmin lopetettu, mutta tiet\u00e4 pitkin p\u00e4\u00e4see sulan maan aikaan k\u00e4tev\u00e4sti Reisan kansallispuiston tuntumaan, muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n R\u00e1isj\u00e1vrista. My\u00f6s Suomen, Ruotsin ja Norjan yhdist\u00e4v\u00e4 kalottireitti kulkee R\u00e1isj\u00e1vrin kautta. En reitti\u00e4 suunnitellessa ensin edes hoksannut, ett\u00e4 Reisadalenin reitti on tosiaan osa t\u00e4t\u00e4 yhteens\u00e4 noin 800 kilometrin mittaista vaellusreitti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kulkisin ensin kalottireitti\u00e4 R\u00e1isj\u00e1vrilta Reisadaleniin, jossa sijaitsee muun muassa Mollisfossen, Reisan kansallispuiston korkein vesiputos. Sen pudotuskorkeus on yhteens\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t 269 metri\u00e4, korkein yksitt\u00e4inen putouskohta sekin 140 metri\u00e4. Mollisfossenilta punnertaisin yl\u00f6s tunturiin ja Suomen ja Norjan rajalle Somasj\u00e4rvelle. Sielt\u00e4 kulkisin K\u00e4sivarren er\u00e4maan viel\u00e4 itselleni k\u00e4ym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kohteen, Valtijoen laakson pohjoisesta etel\u00e4\u00e4n. Osuisipa reitille mukavasti my\u00f6s uusia tupakohteita. Syksyn mahdollisissa sateissa tupamahdollisuus on aina plussaa. Paluu l\u00e4ht\u00f6pisteeseen tapahtuisi Reisan kansallispuiston etel\u00e4osan tunturiyl\u00e4ng\u00f6ill\u00e4 olevaa m\u00f6nkij\u00e4uraa pitkin. Matkaa reitille tulisi ilman mahdollisia ekstralenkkej\u00e4 noin 140 kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
31.8.2025: Die reise nach Reisa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kautokeino \u2013 Biedjov\u00e1ggi \u2013 Reisaj\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ruuhka-Suomesta Kautokeinoon on melkoinen matka. Olin alun perin ajatellut tulevani auton kanssa junalla Rovaniemelle, mutta lippujen hinnat olivat ehtineet kohota sen verran t\u00e4htitieteellisiksi, ett\u00e4 ajaminen tuntui oikein j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 vaihtoehdolta. Niinp\u00e4 ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4 kului rattia pidelless\u00e4. Matka sujui kuitenkin kauniissa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 oikein leppoisasti.<\/p>\n\n\n\n Yhteens\u00e4 9,5 tunnin ajosuoritteen (plus tauot!) j\u00e4lkeen olin Kautokeinossa, josta oli viel\u00e4 noin 35 kilometrin ajo Biedjov\u00e1ggen tiet\u00e4 starttipisteelle. Tie on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 ajettava. Muutamia isompia heittoja ja yksitt\u00e4isi\u00e4 sorakohtia oli, mutta p\u00e4\u00e4asiassa asfalttipinta oli kohtuullisen hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Maisemat tiell\u00e4 olivat my\u00f6s mainiot, sill\u00e4 tie nousi yl\u00f6s puuttomalle paljakalle. Maisemat olivat tyypillist\u00e4 Finnmarkia, hyvin samanlaista kuin Suomen Lapissa.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4tin auton Guorbavuopmin poroerotuspaikalle. Varsinainen Biedjov\u00e1gge kaivosalueineen oli viel\u00e4 muutama kilometri tiet\u00e4 eteenp\u00e4in. Poroerotuspaikka oli mainittu parkkipaikaksi Reisan kansallispuiston sivuilla. Paikalla oli pari autoa, mutta muuten paikka oli melkoinen karavaanarialue. Asuntovaunut eiv\u00e4t kuitenkaan olleet liikkuvaa sorttia, vaan pysyv\u00e4isluonteisia porok\u00e4mppi\u00e4. Olipa seassa hieno vanha bussikin, joka tosin oli sisustettu v\u00e4hemm\u00e4n koreasti. Puhdashenkinen porok\u00e4mpp\u00e4 sekin.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4rjestelin tavarani ja k\u00e4vin viel\u00e4 kerran tarkistuslistan l\u00e4pi. Tarkoitus oli kulkea ensiksi poroaidalta l\u00e4htev\u00e4\u00e4 m\u00f6nkij\u00e4uraa Reisavannhyttalle, noin nelj\u00e4n kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Reisan kansallispuiston sivujen mukaan nelivetoautolla olisi p\u00e4\u00e4ssyt ajamaan hieman kauempaa l\u00e4htev\u00e4\u00e4 huoltotiet\u00e4 aivan tuvan tuntumaan, mutta ehk\u00e4 oli parempi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 auto t\u00e4h\u00e4n maantien varteen.<\/p>\n\n\n\n Kello oli 18:20, kun heitin rinkan selk\u00e4\u00e4n. Samalla hetkell\u00e4 paikalle kurvasi tielt\u00e4 m\u00f6nkij\u00e4, jota kuski ja kyydiss\u00e4 ollut lapsi alkoivat pakata per\u00e4k\u00e4rryyn. Olivat Kautokeinon saamelaisia. Vaihdoimme muutaman sanan englanniksi. Kuulemma ura Reisaj\u00e4rvelle olisi helppo. Kysyin my\u00f6s Biedjov\u00e1ggen tiest\u00e4, ja mies kertoi, ett\u00e4 se oli kaivokselle asti hyvin ajokelpoinen. Kuulemma moni suomalainen menee niille seuduille kalaan.<\/p>\n\n\n\n Ryhdyin tallustamaan kohti Reisaj\u00e4rve\u00e4. M\u00f6nkij\u00e4ura oli tosiaan helppokulkuinen. Jonkin matkan j\u00e4lkeen tosin ura oli myllerretty kaivinkoneella oikein kunnolla. Kaikesta p\u00e4\u00e4tellen uraa pitkin oli vedetty maakaapeli. S\u00e4\u00e4 sen oli mit\u00e4 parhain. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli viel\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s 15 astetta, vaikka ilta alkoikin jo viilet\u00e4. Hyttysi\u00e4kin lenteli jonkin verran.<\/p>\n\n\n\n Reisavannhyttalle kulkuun kului aika tarkkaan tunti. Reisavannhytta (tai R\u00e1isj\u00e1vrihytta) on Stastkogin omistama ja hallinnoima maksullinen tupa. Kautokeinosta tuleva kalottireitti kulkee tuvan pihan l\u00e4pi. Pihalle sopii hyvin muutama teltta, ja onpa paikalla my\u00f6s laavu, tulipaikka ja p\u00f6yt\u00e4ryhm\u00e4. Reisaj\u00e4rven ranta on hiekkapohjainen, joten uimaan p\u00e4\u00e4sisi halutessaan hyvin.<\/p>\n\n\n\n Tuvan j\u00e4lkeen reitti jatkui pienen joen yli parkkipaikalle ja venerantaan. T\u00e4h\u00e4n siis p\u00e4\u00e4sisi maastokelpoisella autolla. Paikalla oli useampi vene ja yksi venetraileri. Ranta oli ilta-auringossa oikein hieno, mutta rannan yli kulkeva s\u00e4hk\u00f6linja rehellisyyden nimiss\u00e4 pilasi v\u00e4h\u00e4n maisemaa.<\/p>\n\n\n\n En kuitenkaan ajatellut j\u00e4\u00e4d\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n telttailemaan, vaan jatkoin matkaa. Innostuksissani l\u00e4hdin kulkemaan maastoautotiet\u00e4 rinnett\u00e4 yl\u00f6s, kunnes tajusin, ett\u00e4 polku erkani jo alempaa. Ei kyll\u00e4 kalottireitin merkint\u00f6j\u00e4 voi liikaa kehua, sill\u00e4 polun alku rannalta oli hyvin huomaamaton rako pusikkoon. Oikean polun l\u00f6ydetty\u00e4ni tallustelin sit\u00e4 komeassa auringonlaskussa. Polun vieress\u00e4 oleva ja j\u00e4rven rantaa my\u00f6t\u00e4ilev\u00e4 poroaita huvitti, sill\u00e4 n\u00e4ytti, kuin polun kulkijoilta olisi haluttu est\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4sy Reisaj\u00e4rven hienolle hiekkabiitisille.<\/p>\n\n\n\n Noin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 polku saapui muuntoasemalle, jossa aikanaan s\u00e4hk\u00f6linjasta on erkaantunut haara Biedjov\u00e1ggin kaivoksille. Muuntoaseman vieress\u00e4 on lukittu m\u00f6kki. Oven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli teksti \u201dYmber\u201d. J\u00e4lkik\u00e4teen selvisi, ett\u00e4 se oli paikallinen s\u00e4hk\u00f6yhti\u00f6. Ilta alkoi jo tummua. Napsin m\u00f6kist\u00e4 pari kuvaa ennen kuin jatkoin kalottireitti\u00e4 eteenp\u00e4in. M\u00f6kilt\u00e4 l\u00e4hti my\u00f6s m\u00f6nkij\u00e4ura koillisen suuntaan, joka olisi yhtynyt Reisaj\u00e4rvelle menev\u00e4\u00e4n maastoautotiehen.<\/p>\n\n\n\n Muuntoaseman j\u00e4lkeen m\u00f6nkij\u00e4ura painui alas suolle. Sinne oli rakennettu komeat ja leve\u00e4t pitkospuut m\u00f6nkij\u00f6ille. Hyv\u00e4 niit\u00e4 pitkin oli kulkea, vaikka lankkujen v\u00e4list\u00e4 loiskahteli ruskeaa vett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 runsaasti. Lyhyen pitkostaipaleen j\u00e4lkeen k\u00e4vi kuitenkin ilmi, ett\u00e4 edess\u00e4 oli reissun ensimm\u00e4inen kahlaushomma. Kartassa mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen puro oli todellisuudessa noin 20 metri\u00e4 leve\u00e4 vuolaasti virtaava joki. M\u00f6nkij\u00e4reitti painoi virran poikki suoraviivaisesti, joten kyll\u00e4 siit\u00e4 kahlaamalla p\u00e4\u00e4sisi. Ja niin p\u00e4\u00e4sikin, vett\u00e4 oli alle polven, kun reitti\u00e4 hieman katsoi. Ylityksen j\u00e4lkeen riitti viel\u00e4 m\u00f6nkij\u00e4pitkoksia. Katselin karttaa ja ajattelin, ett\u00e4 k\u00e4velisin viel\u00e4 noin kilometrin ja leiriytyisin jonnekin Holvinj\u00e1vrin rantaan.<\/p>\n\n\n\n M\u00f6nkij\u00e4ura nousi hiljalleen rinnett\u00e4 yl\u00f6s ja yhytti s\u00e4hk\u00f6linjan. Kuljin hetken s\u00e4hk\u00f6linjan viert\u00e4, kunnes totesin, ett\u00e4 nyt on aika etsi\u00e4 teltalle paikka. L\u00e4hdin toiveikkaana alas kohti Holvinj\u00e1vria. Onneksi kelvollinen paikka teltalle l\u00f6ytyikin suhteellisen helposti.<\/p>\n\n\n\n Oli jo varsin h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, kun teltta oli pystyss\u00e4 yhdeks\u00e4n maissa. Kilometrej\u00e4 oli kertynyt noin yhdeks\u00e4n. Illan taivas pohjoisessa oli oikein kaunis. Hain vett\u00e4 j\u00e4rvest\u00e4, mik\u00e4 ei ollut helppoa, sill\u00e4 ranta oli matala. Sitten pikapuoliin trangia tulille ja havaijinpata porisemaan. Kokkailut sai hoitaa aika lailla pime\u00e4ss\u00e4. Tosin n\u00e4in lyhyen k\u00e4velyn j\u00e4lkeen oli pakko j\u00e4tt\u00e4\u00e4 osa satsista sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4. Ei yksinkertaisesti jaksanut kaikkea. J\u00e4rven takana tunturin rinteell\u00e4 n\u00e4kyi m\u00f6nkij\u00e4n valot. Kartasta n\u00e4kyi, ett\u00e4 siell\u00e4 toden totta kulki m\u00f6nkij\u00e4ura ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tunturista Reisaj\u00e4rven porokyl\u00e4\u00e4n (Nilut siida). T\u00e4hystelin taivasta my\u00f6s revontulten toivossa, mutta sain katsella ainoastaan Otavaa. J\u00e4rvelt\u00e4 kuului jonkinlaisen sorsan tai muun vesilinnut kaakatus. Nukkumaan menness\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila on pudonnut jo nelj\u00e4\u00e4n asteeseen. Taivas oli kirkas, joten luvassa oli kylm\u00e4 y\u00f6.<\/p>\n\n\n\n 1.9.2025: Kalottireitti & s\u00e4hk\u00f6linja, friends forever<\/strong><\/p>\n\n\n\n Reisaj\u00e4rvi \u2013 Imofossen<\/strong><\/p>\n\n\n\n Y\u00f6ll\u00e4 pakasti. Aamuviidelt\u00e4 mittari n\u00e4ytti kahta astetta pakkasta. Viile\u00e4\u00e4 tosiaan oli, kiskoin jossain vaiheessa kevytuntuvatakkini kaveriksi makuupussiin. Nukuin siit\u00e4 huolimatta aika hyvin. Olin ajatellut, etten laita her\u00e4tyst\u00e4, vaan nukun ja otan lepoa sen verran kuin on tarpeen.<\/p>\n\n\n\n Aamulla valoisuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen repi kuitenkin hereille hyviss\u00e4 ajoin. Vaikka jatkoinkin v\u00e4h\u00e4n unia, yhdeks\u00e4n maissa aurinko osui jo telttaan, jolloin sis\u00e4ll\u00e4 alkoi tulla turhan kuuma. Taivas oli l\u00e4hes pilvet\u00f6n ja p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 oli tulossa eritt\u00e4in hieno. Fiilis oli hyv\u00e4. T\u00e4st\u00e4 se vaellus kunnolla p\u00e4\u00e4sisi alkamaan, mutta oli hyv\u00e4, ett\u00e4 edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli saanut jo tehty\u00e4 pienen sis\u00e4\u00e4najon.<\/p>\n\n\n\n Poimin aamupuuroon tuoreita puolukoita. Siin\u00e4 aamutoimia tehdess\u00e4ni huomasin kalottireitill\u00e4 yksin\u00e4isen kulkijan suuntaavan kohti Reisaj\u00e4rve\u00e4. Ihmishavainto heti aamuun. T\u00e4st\u00e4 ei siis tulisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jona en kohtaa ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Teippasin jalat. En ollut tehnyt sit\u00e4 heti l\u00e4htiess\u00e4, jotta n\u00e4kisin, mitk\u00e4 kohdat jaloista alkaisivat ensimm\u00e4isen\u00e4 hiert\u00e4\u00e4. Sain siten teipill\u00e4 suojattua t\u00e4rkeimm\u00e4t kohdat nilkasta ja kantap\u00e4ist\u00e4. Sitten olikin aika purkaa teltta ja punnertaa takaisin kalottireitille ja s\u00e4hk\u00f6linjan varteen. S\u00e4hk\u00f6linjan olikin lupa olla l\u00e4heisin yst\u00e4v\u00e4ni tulevina p\u00e4ivin\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Nordreisan ja Kautokeinon yhdist\u00e4v\u00e4 linja kulkisi kalottireitin tuntumassa aina Reisalaaksoon asti. Ehtisin siis katsella sit\u00e4 kilometritolkulla.<\/p>\n\n\n\n Kello oli l\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 10. Lev\u00e4nneen\u00e4 askel oli kevyt. S\u00e4hk\u00f6linja koukkasi pois polun varresta ja polku nousi matalan \u00c1itev\u00e1rrin p\u00e4\u00e4lle. Kyseisen vaaran takana oli Nilut-suvun saamenkyl\u00e4 eli siida. Se j\u00e4i kuitenkin sen verran sivuun polusta, ettei taloja n\u00e4kynyt. Sen sijaan polulta oli mainio maisema luoteeseen Reisaelvan laaksoon ja Boazoaivin tuntureille, minne kalottireittikin painuisi.<\/p>\n\n\n\n Hieman my\u00f6hemmin, polun laskettua alas, n\u00e4kyviin tuli yksi talo. Sekin j\u00e4i polulta sivuun, mutta laskin rinkan sel\u00e4st\u00e4ni ja k\u00e4vin katsomassa paikkaa. Ket\u00e4\u00e4n ei ollut kotona. Paikka oli komea: isohko talo m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4, josta oli hieno maisema j\u00e4rvelle. Rannassa rinteen alla oli selv\u00e4sti saunarakennus. Reisan kansallispuiston sivuilla oli kerrottu, ett\u00e4 etuk\u00e4teen varaamalla t\u00e4\u00e4lt\u00e4 olisi voinut buukata majoituksen.<\/p>\n\n\n\n Polku S\u00e1itej\u00e1vrille haarautui heti Nilut-siidan j\u00e4lkeen. Jos kaikki menisi putkeen, palaisin sielt\u00e4 takaisin Reisaj\u00e4rvelle muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4. T\u00e4h\u00e4n asti matkaa oli kertynyt autolta 12 kilometri\u00e4 \u2013 sen verran piti siis aikanaan k\u00e4vell\u00e4 samaa polkua takaisin. Nyt alkoi varsinainen rengasreitin teko, kun jatkoin kalottireitti\u00e4 Nedrefosshyttan suuntaan. Muutama askel my\u00f6hemmin vastaan tuli kansallispuiston raja. Polku kapeni, eik\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 varsinaisesti raskaasti liikenn\u00f6ity m\u00f6nkij\u00e4ura.<\/p>\n\n\n\n Maasto oli varsin avointa. Pian horisontissa kohosi kovasti tutunoloinen tunturi lumilaikkuineen. Ritni\u010dohkka, saattoiko olla? Tunturin muoto t\u00e4sm\u00e4si ja suuntakin oli mielest\u00e4ni oikea. Silti tuntui jotenkin ihmeelliselt\u00e4, ett\u00e4 tuo Suomen korkein tunturi hallitsisi maisemaa t\u00e4nne noin 40 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Mutta kyll\u00e4 se Ritni\u010dohkka lopulta oli (mink\u00e4 varmistin kuvista ja karttojen avulla j\u00e4lkik\u00e4teen).<\/p>\n\n\n\n Saavutin pian Nj\u00e1rgajohkan, jonka ylitys oli kahluuhomma. Helppo tosin t\u00e4m\u00e4kin. Tuntui ihan mukavalta huljuttaa jalkoja viile\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4. Ylityksen j\u00e4lkeen polun varressa oli metallinen laatikko, jossa oli kerrottu alueella olevasta historiallisesta pyyntikuoppaj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4. Olipa paikalla my\u00f6s infotaulu, jossa oli mukavasti teksti\u00e4 norjan, englannin ja kveenin- tai me\u00e4nkielell\u00e4 (jota suomalaisen on helppo lukea). Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 polku on vanha kulkureitti Kautokeinosta Reisalaaksoon ja j\u00e4\u00e4merelle. Kyltit ja tekstit muistuttivat kulkijaa siis menneist\u00e4 ajoista.<\/p>\n\n\n\n Polku ristesi j\u00e4lleen s\u00e4hk\u00f6linjan kanssa. Linja tosin oli melkein koko ajan n\u00e4k\u00f6et\u00e4isyydell\u00e4. Eih\u00e4n se avoimessa maastossa piiloonkaan p\u00e4\u00e4sisi. Tulipa vastaan my\u00f6s vaelluksen ensimm\u00e4iset porot. Muutama poro juoksenteli pusikossa ja pys\u00e4htyi ihmettelem\u00e4\u00e4n yksin\u00e4ist\u00e4 kulkijaa.<\/p>\n\n\n\n Polku oli oikein helppokulkuinen, joskin paikoin varsin huonosti merkitty. V\u00e4lill\u00e4 piti hieman katsoa, miss\u00e4 oikea polku meni. Ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuitenkaan eksymisen vaaraa ollut. Jonkun vaeltajaparan kenk\u00e4 oli sanonut sopimuksensa irti, sill\u00e4 er\u00e4\u00e4seen koivunoksaan oli ripustettu irronnut keng\u00e4npohja. Kovin paljon kyseisell\u00e4 keng\u00e4ll\u00e4 ei ollut k\u00e4velty sill\u00e4 pohjan kuviointi ei ollut juuri lainkaan kulunut. Jokunen kilometri my\u00f6hemmin tuli vastaan keng\u00e4n muut osat. Mietin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 mitenk\u00f6h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 kulkija oli maastosta pois itsens\u00e4 taistellut\u2026<\/p>\n\n\n\n Maasto muuttui avoimeksi tunturipaljakaksi, mutta mist\u00e4\u00e4n kivier\u00e4maasta ei ollut kyse. Polku kulki leppoisasti avointa varvikkopaljakkaa. My\u00f6s nousut olivat loivia. Mutta kilometrej\u00e4 oli kuljettavana paljon. Reisavannhyttan ja Nedrefosshyttan v\u00e4li on noin 30 kilometri\u00e4, joten vaikka niin pitk\u00e4\u00e4n ei ollutkaan tavoitteena kulkea viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n, saisi polkua Imofossenin vesiputoukselle ja Imogammenin tuvalle tallustaa reippaasti yli 20 kilometri\u00e4. Ihan riitt\u00e4v\u00e4 p\u00e4iv\u00e4matka siis.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4mp\u00f6\u00e4 piisasi. Aurinko porotti l\u00e4hes pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta, eik\u00e4 juuri tuullut. Katsoin mukanani olleesta l\u00e4mp\u00f6mittarista, ett\u00e4 varjossa l\u00e4mp\u00f6asteita on 19. Soijaa pukkasi kulkiessa ihan huolella.<\/p>\n\n\n\n Vesipaikkoja polun varressa ei ollut turhan usein. Kahden maissa pidin lounastauon nimett\u00f6m\u00e4n Boazoaivilta laskevan puron varressa. Olikin jo n\u00e4lk\u00e4. S\u00e4hk\u00f6linjakin oli taas seurana polun v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisyydess\u00e4. Purolla oli hieman tympe\u00e4 haju \u2013 se saattoi johtua vain kasveista, mutta keittelin kuitenkin varmuuden vuoksi vett\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ennen sen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n S\u00f6in lounaaksi Real Turmatin chili con carne -valmisruuan. Olen n\u00e4it\u00e4 aiemmin v\u00e4ltellyt, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ovat olleet aiemmin omaan makuuni aivan liian suolaisia. Lis\u00e4ksi hintaa kertyy melkoisen paljon, jos n\u00e4it\u00e4 s\u00f6isi valtoimenaan (yksitt\u00e4inen annospussi maksaa helposti noin 10 euroa). Kolmantena seikkana, n\u00e4ist\u00e4 tulee paljon roskaa, joka on suhteellisen tilaa viev\u00e4\u00e4. Pussit ovat aika paksua muovia.<\/p>\n\n\n\n Olen kuitenkin v\u00e4h\u00e4n kyll\u00e4stynyt aikaisempiin lounasratkaisuihini, joten t\u00e4lle reissulle olin varannut viisi valmisruokapussia. Helppojahan n\u00e4m\u00e4 valmiit pussit kyll\u00e4 ovat. Lis\u00e4\u00e4 vain kuuma vesi, odota, sy\u00f6. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ehk\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 on reseptiikka kehittynyt, sill\u00e4 maku oli varsin hyv\u00e4. My\u00f6nteinen kokemus siis.<\/p>\n\n\n\n Lounastauon j\u00e4lkeen polku alkoi nousta uudemman kerran puuttomalle. Onnistuin hetkeksi kadottamaan polun, mutta se l\u00f6ytyi, kun nousi pienen jontkan toiselle puolen harjanteen p\u00e4\u00e4lle. Kalottireitin merkint\u00e4 on tosiaan melko vaatimaton t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Norjan puolella.<\/p>\n\n\n\n Taivaalla alkoi olla enemm\u00e4n pilviharsoa, mutta s\u00e4\u00e4 oli edelleen mainio. Nyt maisemaa alkoi hallita yksi Reisan kansallispuiston komeimmista tuntureista, 826-metrinen Jiert\u00e1. Se kohoaa muuta aluetta selke\u00e4sti korkeammalle, ja on etenkin kalottireitilt\u00e4 katsottuna erityisen komea. Tunturin it\u00e4rinne putoaa jyrkk\u00e4n\u00e4 pahtasein\u00e4n\u00e4 alas Reisaelvan kanjoniin, joka t\u00e4ll\u00e4 kohtaa ei ole viel\u00e4 syventynyt varsinaiseksi Reisalaaksoksi.<\/p>\n\n\n\n Polku kulki kauniin maaruskan keskell\u00e4. Koivujen p\u00e4\u00e4v\u00e4ri oli viel\u00e4 vihre\u00e4, mutta maaruska alkoi olla jo kaunista. Laskin rinkan v\u00e4lill\u00e4 sel\u00e4st\u00e4 ja oikaisin ruotoni pehme\u00e4\u00e4n varvikkoon. Olipas mukavaa, kerrassaan!<\/p>\n\n\n\n Pikkuinen Miehtajohka oli seuraava kahlaus. Joki ei ollut leve\u00e4, mutta vett\u00e4 siin\u00e4 oli juuri sen verran, ettei kengill\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kuivana yli. Joen tuntumassa oli hyvi\u00e4 leiripaikkoja. Sen j\u00e4lkeen polku kiemurteli parin lammen lomasta noustakseen j\u00e4lleen yl\u00f6s hyville maisemille. Reisalaakson muodot alkoivat hiljalleen piirty\u00e4 selke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 esiin.<\/p>\n\n\n\n Kilometrit kuluivat, ja polku alkoi laskea alasp\u00e4in. Kun polku laski isommin koivikkoon, alkoi Luvddiidjohkan varrella oleva Arthurgammen l\u00e4hesty\u00e4. Ennen varsinaista Luvddiidjohkaa oli kuitenkin pari pient\u00e4 puroa, joista p\u00e4\u00e4si hyvin kivi\u00e4 pitkin yli. Polku alitti j\u00e4lleen s\u00e4hk\u00f6linjan.<\/p>\n\n\n\n Itse Luvddiidjohka oli kuitenkin varsin vuolas. Olipa joessa ihan komeita k\u00f6nk\u00e4it\u00e4kin. Hetken etsin ylityspaikkaa yl\u00e4virran suunnalta, mutta totesin kuivin jaloin ylityksen mahdottomaksi. Palasin takaisin alemmas. P\u00e4iv\u00e4n kolmas kahlaus oli siis edess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ylitys ei ollut vaikea. Sen sijaan Arthurgammenin etsint\u00e4 aiheutti hieman harmaita hiuksia. Koivikko oli varsin tihe\u00e4 p\u00f6pelikk\u00f6, jossa ei paljoa eteens\u00e4 n\u00e4hnyt. Asiaa ei auttanut se, ett\u00e4 kammille ei mennyt selke\u00e4\u00e4 polkua, eik\u00e4 paikkaa ollut merkitty karttaan kovinkaan tarkoin. Lis\u00e4ksi GPS-laitteeni kartalla koko kammi oli sijoitettu noin 150 metri\u00e4 oikeasta paikasta sivuun.<\/p>\n\n\n\n Kammi oli aivan joen tuntumassa, mutta ruohokattoisena turvekammina se maastoutui todella hyvin. Ensimm\u00e4isen\u00e4 havaitsin kammin huussin, mutta tulinkin hieman v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 suunnasta. Eip\u00e4 t\u00e4t\u00e4 olisi mukava ollut etsi\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4\u2026<\/p>\n\n\n\n Kammi oli siisti ja omalla tavallaan tunnelmallinen. Todella pime\u00e4 kuitenkin, sill\u00e4 oven lis\u00e4ksi takasein\u00e4ll\u00e4 oli vain pieni ikkuna. Hieman tunnelmaa laski se, ett\u00e4 kammin koivusta tehdyn rungon takana n\u00e4kyi muovinen patolevy, jota vasten ulkopuolen turpeet oli ladottu. Ei siis kovin esteettinen ratkaisu, vaikkakin varmasti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen.<\/p>\n\n\n\n Kammia tutkailtuani ja vieraskirjan merkinn\u00e4n tehty\u00e4ni jatkoin matkaa. Kulkijoita kammilla oli ollut vieraskirjan mukaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin v\u00e4h\u00e4n. Ehk\u00e4 sijainti polusta sivussa vaikutti asiaan. Muuten k\u00e4sitykseni mukaan kalottireitill\u00e4 oli kohtuullisesti kulkijoita \u2013 joskin useimmat tehnev\u00e4t Reisalaaksoon vain pist\u00e4ytymisen alajuoksulta Saraelvist\u00e4 k\u00e4sin, eiv\u00e4tk\u00e4 kulje laaksoa l\u00e4pi.<\/p>\n\n\n\n Etsiydyin takaisin polulle, joka alkoi laskea nopeasti alemmas kohti laaksoa. Ennen kuin polku painui lopullisesti p\u00f6pelikk\u00f6\u00f6n, osui eteen viel\u00e4 eritt\u00e4in kaunis maisema. Sen t\u00e4ydensi laaksonreunan pahtasein\u00e4\u00e4n pilven raosta paistava aurinko. Alkava ruska n\u00e4ytti nyt parhaita puoliaan.<\/p>\n\n\n\n Sitten polku sukelsi pusikkoon, joka muuttui pian vankaksi m\u00e4ntymets\u00e4ksi. Muutos oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4: edelliset m\u00e4nnyt olivat n\u00e4kyneet tien varressa jossain Enonteki\u00f6n Hetan tuntumassa, mutta lasku puuttomalta paljakalta j\u00e4re\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n k\u00e4vi kuin sormia napauttamalla. Aivan kuin olisi laskeutunut toiseen todellisuuteen.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4velin viel\u00e4 jonkin matkaa polkua my\u00f6den, kunnes poikkesin silt\u00e4 ja l\u00e4hdin laskeutumaan suoraan kohti Reisajokea. Suuntama oli Imogammen, joka on noin 500 metri\u00e4 Imofossenilta yl\u00e4virtaan. Polkuakin olisi p\u00e4\u00e4ssyt perille, mutta koska se tekee melkoisen lenkin, ajattelin oikaista. Ajatus oli hyv\u00e4, mutta norjalainen kartta teki tepposet. Rinne oli jyrkk\u00e4, siis aivan perkeleen jyrkk\u00e4! Ja mik\u00e4 pahinta, kartasta puuttui tieto siit\u00e4, ett\u00e4 parissa kohdassa jyrk\u00e4n rinteen alla odotti vesieste, kapea lampare.<\/p>\n\n\n\n Laskupaikkaa joutui siten tosissaan etsim\u00e4\u00e4n. Pariin otteeseen jouduin toteamaan, ett\u00e4 ei, t\u00e4st\u00e4 ei menn\u00e4. Rinne oli paikoin l\u00e4hes pystysuora kalliopudotus. Perhana sent\u00e4\u00e4n, homma pisti hieman j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja kun kilometrej\u00e4 oli jo takana reilusti yli 20, oli edess\u00e4 potentiaalinen vaaran paikka. V\u00e4syneen\u00e4 juuri t\u00e4llaisissa paikoissa voisi teloa itsens\u00e4. Siksi rauhoittelin itse\u00e4ni ja pyrin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n keskittymisen kirkkaana.<\/p>\n\n\n\n Lopulta selvisin alas tasaisemmalle maalle vain yhden vaikeamman kivikon kautta. Mutta ehk\u00e4 se polku olisi sittenkin ollut helpompi\u2026 Jatkoin kulkuani polkua ja kammia etsien. Haistoin savua. Kammilla siis oli joku. Kuljin viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n joelle p\u00e4in, kunnes osuin kammille johtavalle polulle. Pian kammi tulikin n\u00e4kyviin. Kello oli kahdeksan.<\/p>\n\n\n\n Pihalla oli mies virittelem\u00e4ss\u00e4 nuotiota. H\u00e4n osoittautui ranskalaiseksi, eik\u00e4 puhunut kovin hyv\u00e4\u00e4 englantia. Saimme kuitenkin vaihdettua kuulumiset. H\u00e4n kertoi olleensa edellisen y\u00f6n Gane\u0161johkan varrella olleessa porok\u00e4mp\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n oli tullut alas yl\u00e4ng\u00f6lt\u00e4 Nedrefosshyttan kohdalta, ja lasku oli ollut rankka.<\/p>\n\n\n\n Imogammen oli pieni, mutta viihtyis\u00e4 tupa. Petipaikkoja oli kahdelle, ja laverit olivat pitk\u00e4lle henkil\u00f6lle aavistuksen lyhyet. Ovi oli naurettavan matala, eik\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n seisomaan mahtunut. Ilta viileni, mutta tuntui silt\u00e4, ettei pakkasy\u00f6t\u00e4 ollut luvassa.<\/p>\n\n\n\n P\u00e4iv\u00e4n saldo oli 25 kilometri\u00e4 rinkka sel\u00e4ss\u00e4. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin l\u00e4hte\u00e4 viel\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Imofossenilla kameroiden kanssa. Matkalla huomasin er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kalliotasanteella noin 50 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 polulta nelihenkisen porukan leiri\u00e4 viritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. My\u00f6s heill\u00e4 oli kunnon roihu tulilla.<\/p>\n\n\n\n Imofossenin pauhu kuului hyv\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Ensik\u00e4ynnill\u00e4 koko komeutta oli hieman vaikea hahmottaa. Imofossen koostuu kahdesta vesiputouksesta, joista Reisaelvasta laskevassa putouksessa on suurempi virtaama, mutta pudotuskorkeudeltaan suurempi on yl\u00e4ng\u00f6lt\u00e4 laskevan Spanijohkan loppu. Molemmat putoukset laskevat samaan valtavassa kalliokuilussa olevaan altaaseen, josta Reisaelva jatkaa kuohuavana koskena alavirtaan.<\/p>\n\n\n\n Kameralla t\u00e4t\u00e4 luonnonmuodostelmaa oli vaikea saada tallennettua. Dronella sent\u00e4\u00e4n jotenkin. Uskomaton paikka. Niin jylh\u00e4, niin synkk\u00e4, niin massiivinen.<\/p>\n\n\n\n Paikka oli etenkin illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 hieman pelottava. Mietin kuitenkin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 milloin minusta on tullut t\u00e4llainen vanha pelkuri? Varmaankin se aikaisempia vaelluskertomuksia lukemalla selvi\u00e4isi. Joka tapauksessa tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 olen aivan liian tietoinen kaikista riskeist\u00e4, mit\u00e4 jyrkk\u00e4 rinne, irtoilevat tai liukkaat kivet tai mik\u00e4 tahansa muu voi onnettomalle tohelolle aiheuttaa. Pit\u00e4isi varmaan v\u00e4h\u00e4n l\u00f6ys\u00e4t\u00e4 pipoa.<\/p>\n\n\n\n Ilta alkoi pimet\u00e4, joten palasin kammin pihaan illallispuuhiin. Ranskalainen meni nukkumaan ja lupasin olla kovasti kolistelematta. Kokkailin l\u00e4hes pime\u00e4ss\u00e4. Nyt koko annos meksikonpataa maistui, olihan p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ollut kiitett\u00e4v\u00e4sti mittaa. K\u00f6mmin sis\u00e4\u00e4n kammiin kymmenen maissa ja ryhdyin unille.<\/p>\n\n\n\n 2.9.2025: Seikkailua ja yll\u00e4tyksi\u00e4 Reisaelvalla<\/strong><\/p>\n\n\n\n Imofossen \u2013 Vuommatakka & Reisaelva<\/strong><\/p>\n\n\n\n Aamu valkeni harmaana. Taivaalta tihutteli vett\u00e4. Minulla oli lievi\u00e4 k\u00e4ynnistymisvaikeuksia, edellisp\u00e4iv\u00e4 oli ollut ehk\u00e4 hieman turhan raskas. Olin sin\u00e4ns\u00e4 nukkunut hyvin, mutta jotenkin olo oli kovin kankea.<\/p>\n\n\n\n Hain kammin takaa kypsi\u00e4 vadelmia aamupuuroon. Tein aamutoimia rauhassa ja lueskelin Imogammenin vieraskirjaa. Sen mukaan kammilla oli kohtuullisen runsaasti k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Yksin elokuulta oli kymmenkunta merkint\u00e4\u00e4. Kirjoituksissa oli my\u00f6s tarinoita joen ylitt\u00e4misest\u00e4. Jos Jiert\u00e1lla oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4, sielt\u00e4 laskun j\u00e4lkeen olisi pakko ylitt\u00e4\u00e4 leve\u00e4n\u00e4 virtaava joki jostain Imofossenin yl\u00e4puolelta \u2013 l\u00e4helt\u00e4 putosta ja sen alavirran puolelta ylitt\u00e4minen ei ollut mahdollista.<\/p>\n\n\n\n Merkinn\u00f6ist\u00e4 k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 aivan kammin kohdalla vedenkorkeus oli ollut hein\u00e4kuun lopulla rinnuksiin, eik\u00e4 ylitys ollut todellakaan helppo. Toisen merkinn\u00e4n mukaan ehk\u00e4 parempi ylityspaikka oli kammilta kilometrin verran yl\u00e4virtaan, l\u00e4helt\u00e4 paikkaa miss\u00e4 s\u00e4hk\u00f6linja ylitt\u00e4\u00e4 joen. T\u00e4ll\u00e4 paikoin vett\u00e4 oli polviin, mutta virta hyvin voimakas. Reisajoen ylitt\u00e4minen pit\u00e4isi siis onnistua, mutta ylityspaikan valinnassa saisi olla tarkkana.<\/p>\n\n\n\n Minun ei onneksi tarvinnut l\u00e4hte\u00e4 ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 jatkaisin kalottireitti\u00e4 seuraavaksi Nedrefosshyttanille ja siit\u00e4 eteenp\u00e4in. P\u00e4iv\u00e4n tavoite oli ehti\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 Mollisfossenilla ja leiriyty\u00e4 johonkin sen ja Vuomatakkagammenin v\u00e4limaastoon. Mutta ensin ehtisi katsoa Imofossenia viel\u00e4 kunnolla p\u00e4iv\u00e4nvalossa.<\/p>\n\n\n\n Kymmenen maissa ker\u00e4ilin itseni ja kamppeeni, mink\u00e4 j\u00e4lkeen kipaisin uudelleen Imofossenille. Py\u00f6rin aikani putouksen tuntumassa etsien parhaita kuvakulmia. Rikkonainen maasto oli pirun hankalaa. Putouksen \u00e4\u00e4relle oli vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4, ainakin siten, ett\u00e4 siit\u00e4 olisi saanut kunnon n\u00e4kym\u00e4\u00e4. Putouksen altaan edess\u00e4 olevalle kalliolle p\u00e4\u00e4si kuitenkin nippa nappa laskeutumaan. T\u00e4llaisissa paikoissa maaston kulumisesta voi onneksi tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 siit\u00e4, mist\u00e4 jengi on mennyt, eli mihin p\u00e4\u00e4see ja mihin ei.<\/p>\n\n\n\n Kallio jatkui aivan putouksen altaan \u00e4\u00e4relle. Allas oli parikymment\u00e4 metri\u00e4 kallionreunaa alempana. Sen verran paikka oli karmiva, ettei ihan reunalle tehnyt mieli menn\u00e4. Kameraa onneksi saattoi kepin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 turvallisesti reunan yli. Mutta olihan t\u00e4m\u00e4 todella messev\u00e4 paikka. Siit\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ssyt mihink\u00e4\u00e4n. Yritin parhaani mukaan taltioida n\u00e4kymi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pakkasin kamerat ja heitin rinkan selk\u00e4\u00e4n. Polku jatkui rikkonaista kallioista maastoa pitkin. V\u00e4lill\u00e4 se meni l\u00e4helle kanjonin reunaa, jonka pohjalla syv\u00e4ll\u00e4 Reisajoki kuohusi. Polulla oli yhdess\u00e4 kohdassa tikkaat, joita pitkin p\u00e4\u00e4si laskemaan alemmas. Sen j\u00e4lkeen polku kulki ahtaan kalliokolon ja siin\u00e4 olevan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin rehev\u00e4n kasvillisuuden v\u00e4list\u00e4, taas laskeakseen melkoista louhikkoa alemmas.<\/p>\n\n\n\n Vihdoin n\u00e4kyviin tuli joen suvanto, jonka rantaan polku lopulta laski. V\u00e4li Imofossenilta suvannolle oli vain reilun kilometrin, mutta helppokulkuinen se ei ollut. Heitin hetkeksi rinkan sel\u00e4st\u00e4, ihailin maisemaa ja m\u00e4tin kuivahedelmi\u00e4 nassuun. S\u00e4\u00e4 oli edelleen todella l\u00e4mmin, joten hike\u00e4 pukkasi.<\/p>\n\n\n\n Suvannolla joen rannassa oli tulipaikka. Sen vieress\u00e4 oli my\u00f6s pieni jokeen laskeva puro, joka oli sin\u00e4ns\u00e4 helppo ylitett\u00e4v\u00e4. Onnistuin kuitenkin liukastumaan kivill\u00e4 ja mulasin toisen jalan kunnolla veteen. Kenk\u00e4 kastui v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Perse sent\u00e4\u00e4n!<\/p>\n\n\n\n Heti puron j\u00e4lkeen saavuin polun risteykseen. Kalottireitin polku yhtyi Reisajokeen t\u00e4ll\u00e4 kohdin (jos siis Imofossenin lenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 v\u00e4liin). Risteyksen kyltiss\u00e4 oli mainittu edell\u00e4 mainitun tulipaikan nimi. Se oli \u201dJorma\u201d.<\/p>\n\n\n\n Jorma j\u00e4i paikalleen ja jatkoin eteenp\u00e4in. Maasto ymp\u00e4rill\u00e4 muuttui t\u00e4ysin. Nyt tuntui kuin olisi ollut UK-puiston tai Lemmenjoen m\u00e4nnik\u00f6iss\u00e4. Polku sukelsi sankkaan mets\u00e4\u00e4n, jollaisia ei Suomessa n\u00e4ill\u00e4 leveysasteilla ole. Pian polku kohtasi vuolaan puron, jonka yli oli rakennettu kapea, mutta tukeva silta.<\/p>\n\n\n\n Sitten polku kurvasi takaisin aivan joen varteen ja alkoi muuttua kapeaksi ja jyrk\u00e4ksi. Polku nousi jyrk\u00e4lle t\u00f6rm\u00e4lle, jossa sein\u00e4n\u00e4 oli pystysuora kallio. Paikalle oli asennettu kulkijan avuksi vaijeri, joka kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tuntui tarpeelliselta. Jyrk\u00e4n kohdan j\u00e4lkeen maasto tasoittui j\u00e4lleen ja polku oli hetken oikein helppokulkuinen.<\/p>\n\n\n\n Pian edess\u00e4 n\u00e4kyikin jo Reisajoen ylitt\u00e4v\u00e4 silta. Se tarkoitti, ett\u00e4 Nedrefosshytta oli jo aivan l\u00e4hell\u00e4. Sillalle saapuessani huomasin, ett\u00e4 tuvan pihalta nousi savu ja kuului puhetta. Ylitin hieman huojuvan sillan (miten minusta onkin tullut niin nyhv\u00f6, ett\u00e4 t\u00e4llaiset paikat tuntuvat pelottavilta!) ja kipaisin tuvalle. Polku tuli ensin joen rannassa olevalle saunalle. Varsinainen Nedrefosshyttan tupa oli ylemp\u00e4n\u00e4 t\u00f6rm\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Rannan tulipaikalla oli nelj\u00e4 norjalaista koirineen. Olivat selv\u00e4sti tekem\u00e4ss\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 laskemaan jokea kumikanooteillaan alas.<\/p>\n\n\n\n Moikkasimme nopeasti. Kiipesin yl\u00f6s ja laskin rinkkani tuvan kuistille. Ryhdyin tutkimaan paikkoja. Nedrefosshytta on Troms Turlagin omistama maksullinen tupa, mutta sit\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 DNT:n avaimella. Minulla ei sit\u00e4 ollut, joten tyydyin katselemaan tupaa ulkopuolelta.<\/p>\n\n\n\n Katselu kuitenkin keskeytyi, kun huomasin tuvan pihassa kasvavan valtavasti kypsi\u00e4 vadelmia. Niit\u00e4 oli erityisesti tuvan edess\u00e4 olevalla rinteell\u00e4 ja saunan tuntumassa. S\u00f6in vattuja aivan tajuttomasti. Kuinka makeita ne olivatkaan!<\/p>\n\n\n\n Vadelmat veiv\u00e4t ter\u00e4vimm\u00e4n n\u00e4l\u00e4n pois, joten viel\u00e4 ei ollut lounasaika. Jatkoin matkaa. Seuraava etappi olisi Vuomatakkagammen, seuraava avoin Staskogin pikku tupa, jonne oli noin viiden kilometrin k\u00e4vely. Polku oli helppokulkuista, mutta meni \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4sti yl\u00f6s-alas joen rannasta t\u00f6rm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ja takaisin.<\/p>\n\n\n\n Olin katsonut kartasta, ett\u00e4 pian joen vastarannalla olisi tupa, Naustihytta. Sinne olisi p\u00e4\u00e4ssyt vain uimalla, mutta poikkesinpa polulta alas rantaan katsomaan sit\u00e4. Komean n\u00e4k\u00f6inen tupa. Tuvan kohdalla oli my\u00f6s kalastusalueiden merkint\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ymp\u00e4rist\u00f6 jokilaaksossa oli aivan toista kuin ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 tunturiyl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4. Kunnon mets\u00e4\u00e4 ja pusikkoa. M\u00e4nnyt ja koivikot vaihtelivat. Varsinaisen viidakko ei ollut kyseess\u00e4, mutta ellei polku mennyt aivan joen tuntumassa, j\u00e4i joki n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin.<\/p>\n\n\n\n Pidin taukoa kivell\u00e4 istuen, jolloin minut p\u00e4\u00e4si yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n vastaan tullut kulkija. H\u00e4n oli Nedrefosshyttalle menossa ja jatkamassa Kautokeinoon. Jaloissani painoi jo. Vaikka kilometrej\u00e4 ei ollut t\u00e4n\u00e4\u00e4n kertynyt kovinkaan paljoa, edellisen p\u00e4iv\u00e4n pikataival tuntui selv\u00e4sti. Mutta kiirek\u00f6s t\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Silloin kun joki n\u00e4kyi polulta, maisema oli eritt\u00e4in hieno. Jyrkk\u00e4reunaiset rinteet joen molemmin puolin kohosivat korkeina. Joka paikasta ei todellakaan olisi p\u00e4\u00e4ssyt nousemaan yl\u00e4ng\u00f6lle. S\u00e4\u00e4kin oli parantunut hieman. Aurinko p\u00e4\u00e4si v\u00e4lill\u00e4 pilkahtelemaan.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4h\u00e4n ennen Vuomatakkagammenille saapumista polulla oli kohta, joka n\u00e4ytti kuin mets\u00e4kone oli myll\u00e4nnyt paikalla. Puita oli sikin sokin katki ja maa oli kapealta alueelta myll\u00e4tyn n\u00e4k\u00f6inen. Kuljin sen verran laput silmill\u00e4, etten kiinnitt\u00e4nyt asiaan erityist\u00e4 huomiota, mutta hieman kuitenkin ihmettelin, sill\u00e4 kansallispuistossa t\u00e4llaista j\u00e4lke\u00e4 ei odottaisi tulevan vastaan. Asia kuitenkin sai hieman my\u00f6hemmin selityksen\u2026<\/p>\n\n\n\n Saavuin Vuomatakan kammille ja ryhdyin hetimmiten lounaspuuhiin. S\u00f6in valmispussiruoan, joten minun ei tarvinnut kuin l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 vesi. T\u00e4m\u00e4 kammi oli selv\u00e4sti Imogammenia suurempi, suorastaan luksusversio. K\u00e4vin my\u00f6s katsomassa joen rantaa, jossa oli tulipaikka ja kalastuskieltokyltti. Huuhdoin hikist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4ni joessa. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli 17 astetta ja ilma melko kostea, joten kyll\u00e4h\u00e4n siin\u00e4 soija oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ruuan valmistumista odotellessani tutkin karttaa ja luin vieraskirjaa. Kuten arvata saattoi, t\u00e4ll\u00e4 kammilla oli ollut enemm\u00e4n k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Merkint\u00f6j\u00e4 oli l\u00e4hes joka p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuvan oviaukkoon ilmestyi hahmo. H\u00e4n kysyi jotain norjaksi. K\u00f6mmin ulos tuvasta jutulle. H\u00e4n kysyi mist\u00e4 olen tulossa ja mihin menossa. Pian paikalle ilmestyi toinenkin ukko. He olivat kovin kiinnostuneita yksin\u00e4isest\u00e4 kulkijasta. Juteltiin hetki niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Pian toinen heist\u00e4 esitti vastaansanomattoman kysymyksen: \u201dDo you want a beer?\u201d No hittolainen, totta kai. Ainahan sit\u00e4 kalja maistuu keskell\u00e4 er\u00e4maata.<\/p>\n\n\n\n Miehet kertoivat olevansa s\u00e4hk\u00f6yhti\u00f6n hommissa ja ty\u00f6keikalla. S\u00e4hk\u00f6linja oli rakennettu 1960-luvulla ja se oli siihen aikaan ensimm\u00e4inen kiinte\u00e4 s\u00e4hk\u00f6yhteys Kautokeinoon. Nykyisin linja kuulemma on vain varalla, ja Kautokeino saa s\u00e4hk\u00f6ns\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa Altasta tulevaa linjaa pitkin. Kun kansallispuisto perustettiin 1986, s\u00e4hk\u00f6linja j\u00e4i.<\/p>\n\n\n\n Tosiaan, s\u00e4hk\u00f6linja. Sit\u00e4 pitkinh\u00e4n minun oli tarkoitus seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nousta jokilaaksosta yl\u00e4ng\u00f6lle. Selostin sitten aikomukseni kulkea Mollisfossenia katsomaan, ja ett\u00e4 tarkoitus olisi nousta s\u00e4hk\u00f6linjaa my\u00f6den yl\u00e4ng\u00f6lle ja Suomen suuntaan. Sain kuulla olevani t\u00e4ysi hullu, mutta s\u00e4hk\u00f6linjaa pitkin p\u00e4\u00e4see kyll\u00e4, vaikka jyrkk\u00e4 rinne onkin. My\u00f6s muita nousupaikkoja olisi, mutta tuo oli varma paikka.<\/p>\n\n\n\n Toinen miehist\u00e4 kysyi, ett\u00e4 miten meinasin p\u00e4\u00e4st\u00e4 Mollisfossenia katsomaan, kun se on polkuun n\u00e4hden joen toisella puolella. Sanoin olevani t\u00e4st\u00e4 tietoinen ja tyytyv\u00e4ni katsomaan putousta polun tuntumasta. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen keskustelu sai aivan uuden k\u00e4\u00e4nteen.<\/p>\n\n\n\n \u201dWe can take you to Mollisfossen. But first, come with us. We have a cabin by the river, let\u2019s go there, eat, drink and have a sauna.\u201d<\/p>\n\n\n\n Ukoilla oli rannassa jokivene, jossa oli kylm\u00e4laukkua ja varustetta jos jonkinlaista. Mietin itsekseni, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4h\u00e4n alkaa olla kunnon seikkailun ainekset kasassa. Kysyin, olivatko ukot tosissaan. He vakuuttelivat, ett\u00e4 ei muuta kuin mukaan. Olutta ja ruokaa on. Ja veneess\u00e4 tilaa. Ukot kaivoivat esiin my\u00f6s kotipolttoista pontikkaa. Se oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. Kuulemma toisellekin jalalle piti n\u00e4k\u00e4r\u00e4inen ottaa. Kovia poikia.<\/p>\n\n\n\n Miehet kertoivat olevansa kveenej\u00e4, joiden esi-is\u00e4t saapuivat Suomesta alueelle 1700-luvulla. Muutamia suomensekaisen kveenin kielen sanoja heill\u00e4 oli sanavarastossaan. Esimerkiksi kotipolttoisesta pontikasta he k\u00e4yttiv\u00e4t nimityst\u00e4 \u201dper\u00e4vesi\u201d, joka tarkoitti \u201dpahaa\u201d vett\u00e4. He harmittelivat, ett\u00e4 kveenin kieli on p\u00e4\u00e4ssyt enimm\u00e4kseen kuolemaan, eiv\u00e4tk\u00e4 he osanneet sit\u00e4 muutamia sanoja enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Siirsin rinkkani veneeseen ja otin kesken olevan lounaani mukaan matkaan. Sain my\u00f6s vastuuteht\u00e4v\u00e4ksi huolehtia pontikkapullosta. Tilanne oli jotenkin absurdi. Istuin jokiveneess\u00e4 ev\u00e4\u00e4t syliss\u00e4 ja kalja k\u00e4dess\u00e4. Enp\u00e4 ollut viel\u00e4 muutama hetki aiemmin osannut kuvitellakaan, ett\u00e4 kohta istun jokiveneess\u00e4 matkalla saunomaan norjalaisten \u00e4ijien kanssa. Mutta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n varmasti toista kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni p\u00e4\u00e4sisi ajelemaan jokiveneell\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4 Reisajoella, saati saunomaan. Ja jos tosiaan p\u00e4\u00e4sisin viel\u00e4 Mollisfosseninkin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n l\u00e4helt\u00e4, homma olisi pelkk\u00e4\u00e4 plussaa.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen pys\u00e4kki joella oli valtava kivi. Ukot kertoivat, ett\u00e4 heid\u00e4n piti k\u00e4yd\u00e4 katsomassa sit\u00e4. Kivi \u2013 tai oikeastaan kallionlohkare \u2013 oli tullut alas ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 kanjonin t\u00f6rm\u00e4lt\u00e4. Se oli valtava, noin 3,5 metri\u00e4 korkea ja 4,5 metri\u00e4 leve\u00e4. Paikalla oli my\u00f6s pienempi, noin 1 x 1,5 metrin kokoinen lohkare. Rinteell\u00e4 ja mets\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi selv\u00e4sti j\u00e4lki, mist\u00e4 kivi oli tullut alas. T\u00e4m\u00e4 siis selitti aikaisemmin polulla n\u00e4kem\u00e4ni ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen j\u00e4ljen! En ollut kulkiessani ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mist\u00e4 j\u00e4lki olisi voinut aiheutua.<\/p>\n\n\n\n Tuntui hurjalta ajatella, ett\u00e4 t\u00e4llainen kivi oli itsekseen py\u00f6rinyt vauhdilla alas runnoen kaiken alleen, ja p\u00e4\u00e4tynyt keskelle jokea. Mutta joskushan n\u00e4it\u00e4 vy\u00f6ryj\u00e4 t\u00e4ytyy tapahtua. Ilmeisesti s\u00e4hk\u00f6linja oli s\u00e4ilynyt vahingoittumattomana tapauksesta. Otimme parit kuvat kivest\u00e4 ja ukot yllyttiv\u00e4t minut kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n isomman p\u00e4\u00e4lle. P\u00e4\u00e4sih\u00e4n sinne.<\/p>\n\n\n\n Venematka jatkui Naustihyttalle. Olin muutama tunti aiemmin k\u00e4ynyt katsomassa tupaa joen toiselta puolen, mutta nyt l\u00f6ysinkin siis itseni kantamasta halkos\u00e4kki\u00e4 tuvan saunalle. Naustihytta on Nordreisan moottorikelkka- ja veneyhdistyksen (Nordreisa Scooter og b\u00e5tforening) omistama maksullinen, mutta avoin tupa. Tupa oli eritt\u00e4in siisti ja viihtyis\u00e4. Tuvalla oli aiemmin kes\u00e4ll\u00e4 tehty remonttia, lattiat oli juuri uusittu.<\/p>\n\n\n\n Sain kuulla tarinaa tuvan synnyst\u00e4. Tupa oli aiemmin sijainnut Nedrefosshyttan luona jokirannassa, mutta koska se oli paikallisten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, toiminta oli her\u00e4tt\u00e4nyt n\u00e4r\u00e4\u00e4 \u201dturisteissa ja luonnonsuojelijoissa\u201d. Niinp\u00e4 tupa oli myyty yhdistykselle symbolisella hinnalla, ja sille oli osoitettu uusi paikka kauempaa ja joen toiselta rannalta, johon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 oli p\u00e4\u00e4sy vain paikallisilla. Tupa oli siirretty nykysijoilleen helmikuussa 1998. Toinen miehist\u00e4 kertoi olleensa siirto-operaatiossa mukana. Kuulemma meno oli ollut j\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin niin tasaista, ett\u00e4 sis\u00e4lle unohtunut kahvipannu ei ollut edes l\u00e4ikkynyt.<\/p>\n\n\n\n Tarinaa tuli my\u00f6s kalastuksesta ja joen tilasta. Koko joen alueella oli kalastus kielletty ainakin vuoteen 2027 saakka. My\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iset kyttyr\u00e4lohet ovat aiheuttaneet ongelmia ja rannikolla Storslettissa my\u00f6s Reisaelva oli kuulemma verkotettu, etteiv\u00e4t kyttyr\u00e4lohet p\u00e4\u00e4sisi l\u00e4pi. Samaa ongelmaahan on ollut my\u00f6s Suomessa Tenolla.<\/p>\n\n\n\n Teimme tulet pihan nuotiopaikalle. Grillasimme makkaraa ja hodareita, oikein hyv\u00e4\u00e4. Juttua tuli ja olutta meni. En ole ihan varma, pitiv\u00e4tk\u00f6 uudet yst\u00e4v\u00e4ni minua hullumpana kuin min\u00e4 heit\u00e4. Mutta jonkinlaisen vaikutuksen olin ilmeisesti tehnyt, sill\u00e4 he sanoivat aidosti hieman yll\u00e4ttyneens\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdin mukaan. Kuittaisin takaisin sanomalla, ett\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 on heid\u00e4n tyypillinen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 (heill\u00e4 siis tosiaan oli s\u00e4hk\u00f6yhti\u00f6n ty\u00f6reissusta kyse), laitan hakemuksen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Sy\u00f6ty\u00e4mme ohjelmassa oli veneretki edelleen jokea yl\u00f6s Nedrefosshyttalle. Se oli kuulemma perinne, joka pit\u00e4isi tehd\u00e4. Venett\u00e4 ohjannut heppu kertoi ajaneensa Reisaelvalla jokivenett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 koko ik\u00e4ns\u00e4, ja viimeinen etappi Nedrefosshyttalle on ilmeisesti vaikein osuus. H\u00e4n halusi yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 taitoa, eik\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asti kuulemma tullut liian usein k\u00e4yty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toinen miehist\u00e4 sanoi olevansa hieman peloissaan, sill\u00e4 \u201dit\u2019s gonna be a bumpy ride\u201d. Vastasin pit\u00e4v\u00e4ni siksi erityisen hyv\u00e4\u00e4 huolta pontikkapullosta. Luultavasti h\u00e4n sanoi asian vitsill\u00e4, mutta saattoihan siin\u00e4 hippunen totuuttakin olla. Ei jokiveneen kipparointi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 helppoa ollut, sill\u00e4 joen mutkat ja koskien kivet piti tuntea. Taitavasti kapteenimme kuitenkin venett\u00e4 ohjasi ja p\u00e4\u00e4simme hienosti perille.<\/p>\n\n\n\n Nedrefosshyttalle saapuessamme joessa oli joku uimassa. Ukot innoissaat odottivat, ett\u00e4 paikalla olisi ollut naisihminen, mutta he joutuivat pettym\u00e4\u00e4n. Paikalla oli aikaisemmin polulla tapaamani hollantilainen mies saunomassa. Emmep\u00e4 olisi arvanneet t\u00e4ll\u00e4 tavalla tapaavamme uudestaan. H\u00e4nellekin j\u00e4rjestyi tuota pikaa olut k\u00e4teen ja pontikkaa tarjolle. Yhdet oluset rannassa juotuamme matka jatkui takaisin Naustihyttalle. Siell\u00e4 olikin jo sauna l\u00e4mmennyt.<\/p>\n\n\n\n Sauna teki kyll\u00e4 ter\u00e4\u00e4. Ja pitih\u00e4n joessa k\u00e4yd\u00e4 pari kertaa pulahtamassa. Vesi oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n l\u00e4mmint\u00e4. Sit\u00e4 kuitenkin h\u00e4mm\u00e4stelin, ett\u00e4 norjalaiset eiv\u00e4t heitt\u00e4neet lainkaan l\u00f6yly\u00e4. Kaipa saunakulttuurissa joitakin eroja on.<\/p>\n\n\n\n Juttua jatkettiin saunomisen ohessa iloisessa tunnelmassa. Puhuimme lapsista, el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ihmissuhteista, v\u00e4h\u00e4n politiikastakin. Ilta alkoi kuitenkin olla jo pitk\u00e4ll\u00e4 ja pime\u00e4 alkoi tulla. Viel\u00e4 piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin Vuomatakkaan.<\/p>\n\n\n\n Ilman ett\u00e4 asiasta tarvitsi keskustella, ukot sanoivat, sin\u00e4h\u00e4n et mihink\u00e4\u00e4n telttaan mene, vaan majoitus j\u00e4rjestyy s\u00e4hk\u00f6yhti\u00f6n m\u00f6kill\u00e4. M\u00f6kki oli aivan s\u00e4hk\u00f6linjan tuntumassa Vuomatakassa, itse asiassa juuri siin\u00e4 rinteen alla, josta minun oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 jatkaa matkaani yl\u00f6s tunturiin. Olin ajatellut, ett\u00e4 olisin hipsinyt y\u00f6ksi Vuomatakkagammenille (miss\u00e4 olin sy\u00f6nyt lounasta aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4), mutta enh\u00e4n toki kielt\u00e4ytynyt oikeasta s\u00e4ngyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Mutta ensin piti selviyty\u00e4 jokimatkasta. Se vasta seikkailu oli. Otsalamppujen valossa l\u00e4hdimme laskemaan jokea alavirtaan. Venett\u00e4 ohjannut mies selitti, miten vedenpinnan liikkeist\u00e4 voi lukea virtauksia. Olisihan t\u00e4ss\u00e4 ehk\u00e4 voinut hirvitt\u00e4\u00e4kin, mutta olimme kaikki pieness\u00e4 pierussa, ett\u00e4 hittojako sit\u00e4 stressaamaan.<\/p>\n\n\n\n Kertaalleen kuitenkin karahdimme lahjakkaasti kiville. \u201dI made a mistake\u201d, kuului takaa per\u00e4moottorin luota. Ja seuraavaksi kuului t\u00f6lkin sihahdus. Totesin, ett\u00e4 \u00e4lk\u00e4\u00e4 huoliko, kotipolttoinen on edelleen tallessa. Siin\u00e4 miss\u00e4 koko ilta oli ollut absurdi, oli t\u00e4m\u00e4kin hetki jotakin p\u00e4hk\u00e4hullua. Istuimme kolmistaan kivill\u00e4 olevassa veneess\u00e4 s\u00e4kkipime\u00e4ss\u00e4 hekottelemassa tilanteelle.<\/p>\n\n\n\n Vene saatiin kuitenkin helposti irti ja matka p\u00e4\u00e4si jatkumaan. Saavuimme Vuomatakkaan, jossa v\u00e4h\u00e4n matkaa Vuomatakkagammenilta eteenp\u00e4in oli pieni poukama, johon vene kiinnitettiin. Otimme veneest\u00e4 tavarat ja l\u00e4hdimme kulkemaan kohti s\u00e4hk\u00f6yhti\u00f6n m\u00f6kki\u00e4. Se oli onneksi vain noin 150 metri\u00e4 polusta sivussa, joten pitk\u00e4\u00e4n pimeydess\u00e4 ei tarvinnut vaeltaa.<\/p>\n\n\n\n M\u00f6kki oli hieno. Oikein kodikas. Tilavan tuvan lis\u00e4ksi siin\u00e4 oli kaksi pient\u00e4 makuuhuonetta ja keitti\u00f6syvennys. Kamiinaan tehtiin tuli ja p\u00e4\u00e4sin majoittumaan puhtaisiin lakanoihin. Jossain vaiheessa esiin kaivettiin vanha tanskalainen, eli Gammel Dansk -katkeropullo. S\u00f6imme viel\u00e4 iltapalaa \u2013 l\u00e4mpimi\u00e4 leipi\u00e4 paistetulla munalla ja rasvaisella lihalla.<\/p>\n\n\n\n Jos oli iltapala rasvainen, niin sit\u00e4 olivat olleet jututkin pitkin iltaa. Kaikkea ei t\u00e4h\u00e4n kehtaa edes kirjoittaa. N\u00e4iss\u00e4 tunnelmissa ilta jatkui puolen y\u00f6n paremmalle puolelle.<\/p>\n\n\n\n 3.9.2025: Mollisfossenilla vedet alas, Vuomatakassa Allu yl\u00f6s<\/strong><\/p>\n\n\n\n Mollisfossen \u2013 Vuommatakka \u2013 Gane\u0161johka \/ Geatkevuopmi \u2013 R\u00e1ikoj\u00e1vri<\/strong><\/p>\n\n\n\n Her\u00e4ilin aamuun puoli kahdeksan maissa. Nukuin aika huonosti, her\u00e4ilin y\u00f6ll\u00e4 useampaan otteeseen. Illan aikana oli k\u00e4yty luultavasti kaikki norjalaiset perus-lagerit l\u00e4pi, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 isbj\u00f8rnit, bare \u00f8l\u2019t ja vanha tanskalainen vaikuttaneet y\u00f6uneen positiivisesti. Vanhaa tanskalaista yst\u00e4v\u00e4\u00e4 toki olisi heti aamustakin ollut tarjolla, mutta totesin, ett\u00e4 nyt j\u00e4\u00e4 v\u00e4liin.<\/p>\n\n\n\n S\u00f6in aamupuuroni ja ryhdyin ker\u00e4ilem\u00e4\u00e4n kamppeitani. Is\u00e4nn\u00e4tkin k\u00f6mpiv\u00e4t hiljalleen yl\u00f6s. Sama juttujen taso jatkui v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Sain ladattua virtapankkeja, sill\u00e4 miehet testailivat k\u00e4yntiongelmaista aggregaattia.<\/p>\n\n\n\n Tarjous Mollisfossenin keikasta oli edelleen voimassa, joten l\u00e4hdimme jokirantaan. Mollisfossenille oli vain pari kilometri\u00e4, joten venematka oli nopea. Ennen kuin Mollisfossen tuli n\u00e4kyviin, merikotka l\u00e4hti lentoon joen t\u00f6rm\u00e4lt\u00e4 parinkymmenen metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Komea n\u00e4ky sekin, mutta kalpeni kallion takaa n\u00e4kyviin tulevalle putoukselle.<\/p>\n\n\n\n Kalottireitti ja polku kulkevat tosiaan joen etel\u00e4puolella, kun taas putous on pohjoisen puolella. Jalkamiehen\u00e4 putouksen l\u00e4helle ei siten p\u00e4\u00e4se. Mollisfossenin kohdalla on veneiden kiinnityspaikka ja laavu tulipaikkoineen.<\/p>\n\n\n\n S\u00e4\u00e4 oli pilvinen ja kostea, ihan kuin olisi enteillyt sadetta. Rannasta oli parin sadan metrin k\u00e4vely putoukselle. Putouksen l\u00e4hell\u00e4 oli avoin alue, aivan kuin alppiniitty. Tosin lehm\u00e4t ja dirndl\u2019eihin pukeutuneet neitoset puuttuivat. Kuulemma normaalisti neitosia t\u00e4\u00e4ll\u00e4 py\u00f6rii, mutta nyt valitettavasti eiv\u00e4t olleet paikalla. Uskoako tuota\u2026<\/p>\n\n\n\n Vaikka taivaalta ei tullut vett\u00e4, Mollisfossenista p\u00f6llysi kosteutta sumuna. Kuvaamisesta ei tullut juuri mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 kameran linssi oli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti pienten vesipisaroiden peitt\u00e4m\u00e4. Mutta olipa paikka! Koko putous oli niin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n iso, ettei sit\u00e4 oikein tahtonut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 putouksen mittakaavaa oli vaikea hahmottaa, sill\u00e4 t\u00e4lle paikalle n\u00e4kyi vain putouksen alaosa, jolla sill\u00e4kin oli korkeutta 140 metri\u00e4 (koko putouksen korkeus on 269 metri\u00e4). Putous on my\u00f6s varsin syv\u00e4ll\u00e4 kalliossa, joten siit\u00e4 on vaikea saada kokonaiskuvaa. Onneksi mukana oli drone, jolla lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 putousta saattoi hahmottaa paremmin.<\/p>\n\n\n\n Keli ei ollut paras mahdollinen, mutta kaikkea ei voi saada. T\u00e4ytyy my\u00f6s sanoa, ett\u00e4 Imofossen teki itseeni suuremman vaikutuksen, sill\u00e4 Mollisfossenin mittakaava oli ehk\u00e4 liiankin suuri. Mutta tulipahan n\u00e4hdyksi ja k\u00e4ydyksi! T\u00e4llaista privaattikyyti\u00e4 en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isesti koskaan toiste saisi. Ja kuulemma venereissut Saraelvist\u00e4 putoukselle ovat varsin tyyriit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Palasimme takaisin s\u00e4hk\u00f6yhti\u00f6n m\u00f6kille. Oli aika jatkaa matkaa. Heitimme \u00e4ijien kanssa hyv\u00e4stit. Lupasin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 muutamia kuvia kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni ja ottaa seuraavalle reissulle mukaan tuliaisia Helsingist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hdin kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n yl\u00f6s s\u00e4hk\u00f6linjan vartta. Kello oli puoli yksitoista. Jyrkin nousukohta oli heti alussa, mutta siin\u00e4 meni selv\u00e4 polku. Nousu-ura koukkasi hieman s\u00e4hk\u00f6linjalta vasemmalle. Se ei mennyt juurikaan siksakkia, vaan nousu oli melko suoraviivaista. Nelivetoa ei sent\u00e4\u00e4n tarvittu, mutta taukoja piti pit\u00e4\u00e4 tiuhaan. Hiki tuli ja puuskutus oli melkoinen. Ja olihan t\u00e4m\u00e4 toki yhdenlaista hullun touhua.<\/p>\n\n\n\n 50 minuuttia my\u00f6hemmin saatoin todeta sel\u00e4tt\u00e4neeni rinteen. Maasto alkoi tasoittua. Nousu otti voimille, mutta t\u00e4t\u00e4 reitti\u00e4 voi kyll\u00e4 suositella. Jatkoin viel\u00e4 tovin kulkua s\u00e4hk\u00f6linjan suuntaisesti, sill\u00e4 Vuomatakanjoki virtasi syv\u00e4ss\u00e4 rotkossa, ja siit\u00e4 piti menn\u00e4 yli. Siksi l\u00e4hdin sitten kurvaamaan lounaaseen vasta sitten, kun my\u00f6s joen osalta maasto tasoittui ja jokikin haarautui pieniksi puroiksi.<\/p>\n\n\n\n Seuraava etappi oli G\u00e1ne\u0161johkan varrella oleva porok\u00e4mpp\u00e4, josta olin kuullut Imogammenilla y\u00f6seuranani olleelta ranskalaiselta. K\u00e4mpp\u00e4 oli my\u00f6s merkattu karttaan, mutta olin jotenkin sen j\u00e4tt\u00e4nyt huomiotta reitti\u00e4 suunnitellessani. Siisp\u00e4 l\u00e4hdin nousemaan tunturiyl\u00e4ng\u00f6lle, jonka takana olevassa laaksossa G\u00e1ne\u0161johka virtasi.<\/p>\n\n\n\n S\u00e4\u00e4 ei ollut kaksinen. Sade suorastaan roikkui ilmassa ja pienetkin tunturit olivat pilven peitossa. Reisan laakso n\u00e4ytt\u00e4ytyi kauniina, mutta paras maisema silt\u00e4kin osin peittyi harmauteen. Takanani meni selkeit\u00e4 sadealueita, mutta omalle kohdalle ne eiv\u00e4t onneksi osuneet.<\/p>\n\n\n\n Yl\u00e4nk\u00f6 oli helppokulkuista paljakkaa. Matka taittui nopeasti, ja pian G\u00e1ne\u0161johkan laakso alkoi piirty\u00e4 n\u00e4kyviin. Se oli oikein kaunis. Alempana l\u00e4hell\u00e4 jokea maasto oli kuitenkin melko jurmuista jontkaa, joten sopivaa reitti\u00e4 sai hieman hakea. Pari kertaa l\u00f6ysin itse hankalammasta kivikosta, ja kerran olin melkein turvallani, kun aluskasvillisuus piilotti alleen liukkaan kiven. Lapin luonto on karu.<\/p>\n\n\n\n Ylityspaikkaa G\u00e1ne\u0161johkasta sai hetken etsi\u00e4. Jostain kohdasta olisi ehk\u00e4 kivi\u00e4 pitkin p\u00e4\u00e4ssyt, mutta p\u00e4\u00e4tin kuitenkin kahlata. Vett\u00e4 ei ollut edes puoleen s\u00e4\u00e4reen, mutta kuitenkin siten, ettei kuivin jaloin olisi ainakaan t\u00e4lt\u00e4 paikalta p\u00e4\u00e4ssyt.<\/p>\n\n\n\n Joen varressa pusikko oli sen verran tihe\u00e4\u00e4, ettei kulkeminen ollut kovin miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Koetin siksi nousta joelta hieman ylemm\u00e4s, jotta maasto helpottuisi. Norjalaisen kartan ylimalkaisuus \u00e4rsytti, sill\u00e4 juuri pienet korkeuserot, joita joen varressa oli runsaasti, j\u00e4\u00e4v\u00e4t norjalaisesta kartasta pois.<\/p>\n\n\n\n Noin kilometrin tallustelun j\u00e4lkeen saavuin k\u00e4mp\u00e4lle, joka tunnetaan my\u00f6s nimell\u00e4 Geatkevuophytta. K\u00e4mpp\u00e4 ei ollut erityisen siisti, vaikka siit\u00e4 oli selv\u00e4sti pidetty huolta. Sis\u00e4ll\u00e4 oli kolme petipaikkaa patjoineen, kamiina ja pehmustetut tuolit pienen p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4. K\u00e4mpp\u00e4\u00e4 oli ilmeisesti joskus laajennettu rakentamalla siihen tilava eteinen. Eteisess\u00e4 oli my\u00f6s lukittu ovi, jonka takana oli ilmeisesti jonkinlainen varastotila. Porok\u00e4mpp\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 selv\u00e4sti oli, seinill\u00e4 oli porotaloudesta kertovia kirjoituksia ja kuvia. Ja olihan sis\u00e4ll\u00e4 kaikenlaista tavaraa aika lailla.<\/p>\n\n\n\n Ihan sympaattinen tupa. Kovin paljoa kulkijoita t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei vieraskirjan mukaan k\u00e4ynyt. Eik\u00e4 ihme, k\u00e4mpp\u00e4 oli sivussa merkityist\u00e4 reiteist\u00e4 ja muutenkin paikka oli sellainen, ettei sinne eksyisi vahingossa. Kuitenkin juuri parilta edelliselt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 merkint\u00f6j\u00e4 oli useampi kappale. Melkein siis ruuhka!<\/p>\n\n\n\n S\u00f6in tuvalla lounaan. Sis\u00e4ll\u00e4 ollessani aurinkokin pilkahti ja hetken maisema oli oikein kaunis. Paksut pilvet kuitenkin peittiv\u00e4t auringon pian. Tuuli k\u00e4vi kaakosta melko voimakkaasti, ja vaikka olikin l\u00e4mmin, tunnelma oli jotenkin kalsea. Sis\u00e4ll\u00e4 hengitys h\u00f6yrysi. Jatkoin siksi pian matkaa.<\/p>\n\n\n\n Nyt suuntana oli Somasj\u00e4rvi, mutta ajatus oli j\u00e4\u00e4d\u00e4 jonnekin v\u00e4lille telttaan y\u00f6ksi. L\u00e4hdin kulkemaan \u00c1\u014bkkaroaivin rinnett\u00e4 viistosti yl\u00f6sp\u00e4in, luoteen suuntaan. Tavoite oli kulkea loivasti nousten mahdollisimman taloudellista reitti\u00e4 kohti R\u00e1ikoj\u00e1vria. Maasto oli p\u00e4\u00e4osin helppoa, mutta paikoin vaivaiskoivikko oli turhankin tiiviin\u00e4 mattona. Ruohopaljakka olisi ollut helpompaa.<\/p>\n\n\n\n Vaikkei nousumetrej\u00e4 ollutkaan paljoa, oli tarve istahtaa huilaamaan. Siin\u00e4 sitten huomasin muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 \u00c1\u014bkkaroaivin rinteen t\u00f6rm\u00e4ll\u00e4 kaksi ihmist\u00e4. He olivat selv\u00e4sti tulossa p\u00e4invastaiseen suuntaan kuin mihin olin menossa. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 havaitsimme toisemme ja heilautimme k\u00e4tt\u00e4 tervehdykseksi. Et\u00e4isyytt\u00e4 oli sen verran paljon, etten l\u00e4htenyt jutulle.<\/p>\n\n\n\n Jatkoin kulkuani. S\u00e4\u00e4 alkoi k\u00e4yd\u00e4 painostavaksi. Olin jo aiemmin katsellut kauempana liikkuneita sadealueita, mutta ne eiv\u00e4t onneksi olleet osuneet kohdalle. Pian onni kuitenkin k\u00e4\u00e4ntyi. Sade alkoi melkein kuin tyhj\u00e4st\u00e4. Totesin, ett\u00e4 turha vaihtaa sadekamoja, koska vett\u00e4 tuli sen verran kovaa, ett\u00e4 takki ja housut kastuivat joka tapauksessa. Oli ihan sama jatkaa n\u00e4ill\u00e4 vermeill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n No, eih\u00e4n sateessa k\u00e4vely herkkua ole. Onneksi ilma oli sen verran l\u00e4mmin, ettei tullut kylm\u00e4, vaikka kastuminen olikin tosiasia. Rinkka otti my\u00f6s kohtuullisen suuren osan sateesta vastaan.<\/p>\n\n\n\n Sateen voimakkuus vaihteli. Kello alkoi olla sen verran, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin leiriyty\u00e4 heti kun sopiva paikka tulisi vastaan. Ihan heti sellaista ei kuitenkaan tullut. Sateessa n\u00e4kyvyys ei ollut paras mahdollinen, ja R\u00e1ikoj\u00e1vri j\u00e4i my\u00f6s kumpujen taakse tehokkaasti piiloon. Oli vaikea hahmottaa, mik\u00e4 vesist\u00f6 oli mik\u00e4kin. Toisaalta v\u00e4li\u00e4k\u00f6 tuolla, kunhan nyt vain olisi vett\u00e4 ja tasainen paikka teltalle.<\/p>\n\n\n\n Kuuden maissa osuin sopivalle paikalle, joten teltta pystyyn, j\u00e4rvest\u00e4 vett\u00e4, \u00e4ij\u00e4 sis\u00e4lle ja kuivaa ylle. En ollut aivan l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4, mutta olipa silti mukava saada kosteat kamat pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja k\u00f6mpi\u00e4 makuupussiin l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Kokkailin illalliseksi katkarapukeiton, johon k\u00e4ytin toisen mukana olleen kalas\u00e4ilykkeen (situruuna & pippuri kala) ja kuivattua ruusukaalia. Ruusukaali olisi kyll\u00e4 saanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 laittamatta\u2026 muuten seos oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n mukiinmenev\u00e4\u00e4 maultaan.<\/p>\n\n\n\n Otsalamppu oli jossain vaiheessa p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt sanoa sopimuksensa irti, tai jonkinlainen h\u00e4iri\u00f6 siihen tuli. Lamppu ei tahtonut sytty\u00e4 kunnolla, pattereita piti py\u00f6ritell\u00e4 ja virtanappia r\u00e4mpytt\u00e4\u00e4, ennen kuin lamppu suostui her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ihme homma, sill\u00e4 pienen k\u00e4ynnistelyoperaation j\u00e4lkeen se toimi aina jonkin aikaa kerrallaan. Mutta ei t\u00e4h\u00e4n lamppuun oikein en\u00e4\u00e4 luottaa voinut.<\/p>\n\n\n\n No, olin teltassa, sy\u00f6neen\u00e4 ja l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4. Ulkona sade jatkui, mutta jatkukoon. Nyt oli hyv\u00e4 olla. Olipahan ollut seikkailua jo t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n
\n\n\n\n
\n\n\n\n
\n\n\n\n