Edellisest\u00e4 Sarekin reissusta kotiuduttuani olin jo varma, ett\u00e4 sinne palaan viel\u00e4. Yksi kes\u00e4kausi piti kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 v\u00e4liin. Vaelluksen ajankohdaksi valikoitui hein\u00e4kuun loppu, jossa lomien vuoksi aikaa oli riitt\u00e4v\u00e4n v\u00e4lj\u00e4sti \u201dSarekin klassikolle\u201d, eli vaellukselle koko kansallispuiston l\u00e4pi Rapadalenia pitkin etel\u00e4st\u00e4 k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n
Sarekiin pit\u00e4\u00e4 varata aikaa. Alue on valtava. Lis\u00e4ksi s\u00e4\u00e4 voi olla mit\u00e4 vain, jolloin varap\u00e4iviin ja B-suunnitelmiin on hyv\u00e4 varautua. Kolmas huomioitava seikka on se, ett\u00e4 Sarekiin p\u00e4\u00e4sy on vaivalloista ja logistisesti haastavaa. Se on kaukana kaikesta \u2013 ja monesta suunnasta katsottuna my\u00f6s vesist\u00f6jen takana. Vaihtoehtoja reitin aloitus- ja lopetuspisteisiin on siten rajallisesti.<\/p>\n\n\n\n
Suorvan pato on helppo paikka aloittaa tai lopettaa vaellus, mutta se istuu huonosti ajatukseen kulkea Sarekin halki. Toisaalta inhoan julkisilla kulkemiseen liittyv\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4, tai l\u00e4hinn\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 on oltava muiden laatiman aikataulun varassa. Mutta t\u00e4ll\u00e4 reitill\u00e4 sit\u00e4 ei voinut v\u00e4ltt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Suunnitelmaksi p\u00e4\u00e4tyi siis autolla ajo Ritsemiin, jonne auto saisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan paluuta. Y\u00f6n j\u00e4lkeen aamup\u00e4iv\u00e4n bussilla p\u00e4\u00e4sisi Kebnatsiin, josta vaellus varsinaisesti alkaisi vuorovenekyydill\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n ylityksen j\u00e4lkeen Saltoluoktan tunturiasemalta. Ylitys ja tunturiasema on osa Kungsledeni\u00e4, joka on yksi Ruotsin suosituimmista vaellusreiteist\u00e4 \u2013 siis kansoitettu ja palvelutasoltaan hyv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kungsledeni\u00e4 pit\u00e4isi kulkea Aktseen asti, josta sitten alkaisi kulku Sarekin halki. T\u00e4lle v\u00e4lille mahtuu viel\u00e4 toinenkin venekuljetus, eli noin vartin pyr\u00e4hdys Vaggev\u00e1rasjista (jossa on my\u00f6s STF:n maksullinen tupa eli Sitojaurestuga) Svinnjeen, josta Kungsleden jatkuu kohti etel\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vaihtoehdo Kungsledenin kulkemiselle olisi ollut helikopterilento Stora Sj\u00f6falletilta Aktseen. Paikallinen kopterifirma, Fiskflyg, lent\u00e4\u00e4 kes\u00e4isin reittilentoja alueella. Kopterisiirtym\u00e4ll\u00e4 olisi s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kaksi venekyyti\u00e4 ja noin 26 kilometri\u00e4 Kungsledeni\u00e4. Koska aikaa oli, p\u00e4\u00e4tin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 helikopterilennon toiselle kerralle. Reittilennon hinta Aktseen (1600 kruunua) olisi ollut mielest\u00e4ni kohtuullinen, ottaen huomioon aikas\u00e4\u00e4st\u00f6n ja sen, ett\u00e4 pelk\u00e4t venekyyditkin maksoivat jo sen yli 600 kruunua. Aktsen j\u00e4lkeen olisi ohjelmassa yksi Sarekin tunnetuimmista maisemista, Skierffe, josta avautuu maisema Rapaenon suistoon. Siit\u00e4 sitten matka jatkuisi Rapadalenia aina Sarekin massiiville asti ja siit\u00e4 edelleen Ruothesv\u00e1ggen laaksoa Gisurikselle ja Akkajauren rantaan. Palatessa olisi viel\u00e4 luvassa yksi venekyyti Akkajauren yli takaisin Ritsemiin.<\/p>\n\n\n\n
* * *<\/p>\n\n\n\n
Hankintoja ei ruuan lis\u00e4ksi ollut tarpeen erityisemmin tehd\u00e4. Ruokapolitiikkakin meni tuttua kaavaa, eli jauhelihaa ja kasviksia kuivuriin.<\/p>\n\n\n\n
Sen sijaan drone sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 kotiin. Sarekissa (ja koko Laponian suojelualueella, eli my\u00f6s Stora Sj\u00f6falletin ja Padjelantan kansallispuistoissa) alueen j\u00e4rjestyss\u00e4\u00e4nn\u00f6t kielt\u00e4v\u00e4t dronella lent\u00e4misen. Harmillista sik\u00e4li, ett\u00e4 dronekuvaaminen olisi tuonut upeita kuvakulmia, mutta s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ovat s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Positiivinen puoli asiassa on se, ett\u00e4 painoa j\u00e4i tulematta rinkkaan noin kilon edest\u00e4 (virtapankit mukaan luettuna).<\/p>\n\n\n\n
* * *<\/p>\n\n\n\n
Ritsem on kaukana. J\u00e4llivaarasta matkaa on viel\u00e4 noin 180 kilometri\u00e4. Tie on aina Stora Sj\u00f6falletiin asti kohtuullisen hyv\u00e4, mutta Suorvan padon j\u00e4lkeen tie muuttuu kapeaksi ja paikoin huonokuntoiseksi. Ajop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Suomessa oli hellekeli, mutta Pohjois-Ruotsissa vallitsi matalapaine. S\u00e4\u00e4 oli sateinen ja pilvet roikkuivat alhaalla. Matkalla ei siis tarvinnut maisemia ihmetell\u00e4. Kaikki vuoret olivat pilvien peitossa.<\/p>\n\n\n\n
Saavuin Ritsemiin puoli seitsem\u00e4n maissa. J\u00e4rven toisella puolella oleva \u00c1hkka-vuori oli kokonaan piilossa. Akkajauren vedenpinta oli varsin alhaalla, j\u00e4rvi kun on Vietaksen vesivoimalan s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyallas. Vedenpinnan vaihteluv\u00e4li on per\u00e4ti 30 metri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kovin kummoinen kyl\u00e4 Ritsem ei ole. Kyl\u00e4ss\u00e4 on Fiskflygin helikopterikentt\u00e4, venesatama, karavaanarialue ja STF:n tunturiasema. Tunturiaseman yhteydess\u00e4 on my\u00f6s kaivosyhti\u00f6 LKAB:lle ja s\u00e4hk\u00f6yhti\u00f6 Vattenfallille kuuluvia rakennuksia, sek\u00e4 muutamia yksityisi\u00e4 m\u00f6kkej\u00e4. Toki paikka on vihoviimeinen pussinper\u00e4, sill\u00e4 yleinen tie p\u00e4\u00e4ttyy Ritsemiin ja jatkuu puomin j\u00e4lkeen viel\u00e4 yl\u00f6s tunturiin seuraavalle vesivoimaa varten s\u00e4\u00e4nn\u00f6stellylle j\u00e4rvelle. T\u00e4nne ei siis poiketa ohi kulkiessa, vaan aina tarkoituksella.<\/p>\n\n\n\n
Tunturiasemalla oli t\u00e4ysi tohina p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Tupa on t\u00e4ynn\u00e4 porukkaa ja pihassa pari telttaa. Olin tehnyt aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 varauksen, joten y\u00f6paikka oli tiedossa. Jaoin nelj\u00e4n hengen huoneen vanhemman pariskunnan kanssa. Ritsemiss\u00e4 saattoi my\u00f6s ladata autoa (11 kW latausasemasta), joten hy\u00f6dynsin tilaisuuden, vaikka hinta olikin suolainen 6 kruunua\/kWh. Jos t\u00e4st\u00e4 kolkasta jotain ei puuttuisi, niin s\u00e4hk\u00f6\u00e4, sill\u00e4 Ritsemiss\u00e4 on my\u00f6s maanalainen 305 MW:n tehoinen vesivoimalaitos.<\/p>\n\n\n\n
Ker\u00e4ilin kamppeet ja pakkasin rinkan tihkusateessa. J\u00e4tin hieman ruokaa pois, sill\u00e4 olin varannut sit\u00e4 noin kymmeneksi p\u00e4iv\u00e4ksi, enk\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n olisi maastossa niin pitk\u00e4\u00e4n. Rinkkaan tuli pakattua lopulta sapuskaa kahdeksaksi p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n
Olin kerrankin punninnut rinkan, ja kuivapaino (ilman nesteit\u00e4) oli 24 kiloa. Aika rankka, kun lis\u00e4ksi tuli viel\u00e4 kameralaukku, jossa painoa oli noin 4 kiloa, ja vedet p\u00e4\u00e4lle. Mutta on se rinkka joskus painavampikin ollut. Eniten painoa tulee trangiasta (1100 g), makuupussista (960 g), makuualustasta (790 g), teltasta (900 g) ja tietysti ruuasta (vaikka sen osuus keveneekin vaelluksen kuluessa). Makuualustaa ja keitint\u00e4 (trangia) lukuun ottamatta painoa ei helposti saa pudotettua, paitsi jos kamerat ja varavirtal\u00e4hteet j\u00e4tt\u00e4isi pois. Mutta niist\u00e4 en luovu, kuvaaminen kun on se t\u00e4rkein juttu itse vaeltamisen lis\u00e4ksi. Ja onhan se ilmat\u00e4ytteinen makuualusta aika paljon mukavampi kuin solumuovi, vaikka painoa on melkein tuplat\u2026<\/p>\n\n\n\n
S\u00f6in illallista ja painuin unille. Tuntui hieman kummalta, sill\u00e4 yleens\u00e4 olen l\u00e4htenyt maastoon heti perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni. Nyt kuitenkin piti yritt\u00e4\u00e4 nukkua.<\/p>\n\n\n\n
1. p\u00e4iv\u00e4 \u2013 25.7.2024: First and worst<\/strong><\/p>\n\n\n\n En nukkunut kovin hyvin. Aamulla oli kuitenkin aikaa touhuta rauhassa, sill\u00e4 bussi l\u00e4hti Ritsemist\u00e4 vasta 9:45. Katsoin s\u00e4\u00e4ennusteita, eiv\u00e4tk\u00e4 ne olleet lupaavia. Pari seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 n\u00e4ytti hyvin sateisilta. Ja saman saattoi toki havaita ihan t\u00f6llistelem\u00e4ll\u00e4 ymp\u00e4rilleen: t\u00e4ydellinen harmaus joka puolella, mink\u00e4 lis\u00e4ksi sateli ajoittain. L\u00e4mmint\u00e4 kuitenkin oli, noin 16 astetta, mik\u00e4 on t\u00e4ysin riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n Bussi l\u00e4hti ajallaan ja heti venesataman pys\u00e4kilt\u00e4 kyytiin nousi iso joukko porukkaa. Bussin aikataulu on synkronoitu yhteen Akkajauren yli menev\u00e4n veneliikenteen kanssa, joten t\u00e4m\u00e4 jengi oli tullut V\u00e1js\u00e1luoktasta ja Padjelantaledenilt\u00e4 aamuveneell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Bussi ajeli huonoa Ritsemin tiet\u00e4 rauhakseen. Vakkotavaren pys\u00e4kilt\u00e4 tuli toinen iso l\u00f6ssi porukkaa. Vakkotavaressa Kungsledenin vaellusreitti siirtyy hetkellisesti kumipy\u00f6rille, sill\u00e4 Kungsleden jatkaa matkaa eteenp\u00e4in Saltoluoktasta, eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 30 kilometrin asfalttitiep\u00e4tk\u00e4\u00e4 tietysti ole kovin kohottavaa tallustaa jalan.<\/p>\n\n\n\n Stora Sj\u00f6falletin mountain lodgella bussi piti puolen tunnin tauon. Vett\u00e4 sateli edelleen. Sen j\u00e4lkeen olikin vuorossa Saltoluoktan pys\u00e4kki (Kebnats). Bussi ajoi alas rantaan asti. Rannassa oli k\u00e4ynniss\u00e4 laivan lastaus, sill\u00e4 rannassa oli my\u00f6s kuorma-auto, josta elintarvikkeita lastattiin m\/s Langaksen kannelle. L\u00e4ht\u00f6\u00e4 saatiin odotella hyv\u00e4 tovi.<\/p>\n\n\n\n Itse laivamatka j\u00e4rven yli ei ollut pitk\u00e4. Se maksoi 225 kruunua, kun en ollut STF:n j\u00e4sen. Kipaisin lyhyen rinteen yl\u00f6s Saltoluoktan tunturiasemalle. Paikasta tuli jotenkin mieleen Kilpisj\u00e4rven retkeilykeskus, mutta ruotsalaisella twistill\u00e4 ja upgreidattuna. Huoneissa n\u00e4ytti olevan valkoiset lakanat ja ravintola fiini. Kaikki oli jotenkin kovin lagom.<\/em> Ostin myym\u00e4l\u00e4st\u00e4 kangasmerkin muistoksi ja ryhdyin tekem\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vaikka paikka olikin viihtyis\u00e4, oli p\u00e4iv\u00e4n ohjelmassa parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 Kungsledeni\u00e4 Sitojaurelle. Siell\u00e4 olisi edess\u00e4 venekyyti j\u00e4rven yli, ja vene kulkee kahdesti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, aamulla klo 8 ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 klo 17. Halusin ehti\u00e4 aamuveneeseen, joten perill\u00e4 pit\u00e4isi olla jo illalla. Koska kello oli jo pitk\u00e4lle yli puolen p\u00e4iv\u00e4n, saisi polkua tallata kohtuullisen ripe\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n Kungsledenin reitti l\u00e4hti tunturiaseman pihasta. Leve\u00e4 polku painui tunturikoivikkoon ja alkoi hiljalleen nousta rinnett\u00e4 yl\u00f6s. Sade oli tauonnut, mutta ilma hyvin kostea. Varsin pian koivikko harveni ja muuttui puuttomaksi paljakaksi. Hetken ajan takana saattoi katsoa komeaa j\u00e4rvimaisemaa, mutta totuus oli, ett\u00e4 edess\u00e4 oli n\u00e4kyviss\u00e4 vain harmaata pilve\u00e4, johon polku pian sukelsi. Homman nimi oli selv\u00e4. Maisemia ei t\u00e4n\u00e4\u00e4n katseltaisi.<\/p>\n\n\n\n Polulla oli kova liikenne. Vastaan tuli v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 porukkaa. Parin kilometrin j\u00e4lkeen maasto tasoittui, Hikoilin kuin sika. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli noin 16 astetta, eik\u00e4 ilman kosteus helpottanut asiaa. Teepaitahommiksi meni, mutta jatkoin punnertamista eteenp\u00e4in. Kungsleden oli kuitenkin helppoa ja nopeaa kuljettavaa. V\u00e4h\u00e4ist\u00e4 isommissa puroissa oli sillat ja kosteissa kohdissa pitkoksia. Varsinainen vaellushighway siis.<\/p>\n\n\n\n Mutta maisemista ei juuri mit\u00e4\u00e4n tiennyt. Ei kuitenkaan satanut, joten kulku oli ihan miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Sen verran pilvi v\u00e4lill\u00e4 rakoili, ett\u00e4 polun l\u00e4nsipuolella laakson toisella puolella hahmottui komea pahtasein\u00e4. Kungsleden kulki pitkin \u00c1vtsusjv\u00e1ggea, jonka pohjalla leve\u00e4 joki virtasi pohjoiseen. Min\u00e4 kuljin etel\u00e4\u00e4n, ja polku menisi vedenjakajan yli.<\/p>\n\n\n\n \u00c1vtsusjv\u00e1ggessa n\u00e4kyi sumuisen maiseman keskell\u00e4 olevan porok\u00e4mpp\u00e4. Se oli kuitenkin noin puolen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 polulta, joten en l\u00e4htenyt sit\u00e4 tarkemmin tutkimaan. Laakson pohjalla n\u00e4kyi jonkin verran poroja, ja my\u00f6s porokellon kilkatus kuului kauas.<\/p>\n\n\n\n Noin puoliv\u00e4liss\u00e4 Saltoluoktasta Sitojaurelle on \u00c1vtsusjv\u00e1ggen k\u00e4mpp\u00e4, eli ruotsalaisella luokituksella \u201dvindskydd\u201d. Oli tauon ja lounaan aika. K\u00e4mp\u00e4lt\u00e4 oli juuri l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 ilmeisesti Tsekkil\u00e4inen kolmihenkinen perhe. Puheliasta sakkia, kyseliv\u00e4t kovasti reittisuunnitelmastani ja kertoivat tulleensa kutakuinkin samaa reitti\u00e4, mutta toiseen suuntaan. Heille viimeinen p\u00e4iv\u00e4, minulle ensimm\u00e4inen. Toivoteltiin hyv\u00e4t jatkot, ja ryhdyin lounaspuuhiin.<\/p>\n\n\n\n Vett\u00e4 piti hakea alhaalta \u00c1vtsusjj\u00e5hk\u00e5sta. Helppo nakki muuten, mutta joen penger oli t\u00e4ynn\u00e4 viheli\u00e4ist\u00e4 pajukkoa, joten aivan rantaan p\u00e4\u00e4sy oli vastenmielist\u00e4. Pusikko oli my\u00f6s sateen j\u00e4ljilt\u00e4 m\u00e4rk\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n \u00c1vtsusjv\u00e1ggen k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 oli my\u00f6s h\u00e4t\u00e4laatikko. Kurkkasin sis\u00e4\u00e4n. Lounasta mutustaessani aiemmin Saltoluoktan tunturiasemalla tapaamani saksalainen parivaljakko kulki ohi.<\/p>\n\n\n\n Lounaan j\u00e4lkeen edess\u00e4 oli viel\u00e4 kymmenkunta kilometri\u00e4 kulkua. Laskeskelin, ett\u00e4 ehtisin hyviss\u00e4 ajoin Sitojaurelle, sill\u00e4 edess\u00e4 ei olisi en\u00e4\u00e4 pahasti nousua. Alun punnerruksen j\u00e4lkeen polku olikin ollut yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4 varsin tasainen ja helppo.<\/p>\n\n\n\n Tuskin ehti k\u00e4mpp\u00e4 kadota maisemasta, kun taivaalta alkoi tihkua vett\u00e4. Edemp\u00e4n\u00e4 kulkevat saksalaiset ryhtyiv\u00e4t vaihtamaan sadevaatteita. Ajattelin itse, ett\u00e4 sade menisi pian ohi, enk\u00e4 ryhtynyt vaihtopuuhiin. Virhe. Vaikkei sade ollutkaan kova, se pikkuhiljaa kasteli enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Toisaalta v\u00e4lill\u00e4 tuuli voimistui sen verran, ett\u00e4 se melkein kuivasi samaa tahtia kun vett\u00e4 satoi lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pilvet liikkuivat nopeasti, mutta oli mahdoton sanoa, oliko s\u00e4\u00e4 paranemassa vai pahenemassa. N\u00e4kyvyys oli kohtuullinen. L\u00e4nnen puolelle j\u00e4\u00e4nyt Sj\u00e4ksjo-tunturikin alkoi n\u00e4ky\u00e4 kokonaan. Mutta taivaan hanat k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t isommalle. Totesin itsekseni, ett\u00e4 en\u00e4\u00e4 oli turha vaihtaa sadekamoja, sill\u00e4 olin jo kohtuullisen m\u00e4rk\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Saksalaiset toimivat hyvin\u00e4 j\u00e4niksin\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 tavoitin heit\u00e4 enemm\u00e4n, v\u00e4lill\u00e4 he saivat taas etumatkaa lis\u00e4\u00e4, kun napsin kuvia tai otin videota. P\u00e4\u00e4asiassa kulku oli nyt aikamoista pukertamista, sill\u00e4 taukoa ei tehnyt mieli pit\u00e4\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 piti kuitenkin hieman lepuuttaa selk\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kilometrit kuluivat ja sade sen kun jatkui. Ja voimistui. V\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 sadetta tuli joka suunnasta. Mutta sitten taivaalta kuului jyr\u00e4hdys ja kivireen vetoa muistuttava \u00e4\u00e4ni. No ukkonen se t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 puuttuikin.<\/p>\n\n\n\n Rymin\u00e4\u00e4 seurasi kaatosade. Totaalinen suihku. Ei paljon huonommin olisi voinut vaellus startata, ajattelin. Ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 ja heti \u00e4ij\u00e4 ja kamat totaalisen m\u00e4rk\u00e4n\u00e4. Toki rinkassa oli sadesuoja, mutta kun vett\u00e4 tulee riitt\u00e4v\u00e4n kovaa ja kauan, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vesi tiens\u00e4 suojan alle. Ja tietysti vaihtovaatteet, makuupussi ja ruoat ovat kuivas\u00e4keiss\u00e4, mutta siit\u00e4 huolimatta kaatosade on se kaikista v\u00e4hiten mukava vaelluss\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Taivas ryskyi ja paukkui. Aloin olla polun lakipisteess\u00e4, josta se alkoi laskea hiljalleen alemmas kohti Sitojaurea. Ukkonen kuitenkin voimistui. Tuntui, kun se olisi kiert\u00e4nyt keh\u00e4\u00e4. Rytin\u00e4 oli v\u00e4lill\u00e4 melkoinen. Kerran salama iski suoraan maahan vain noin 200 metri\u00e4 edell\u00e4ni, hieman polusta sivuun. V\u00e4l\u00e4hdyst\u00e4 seurasi j\u00e4rjet\u00f6n kolina. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hieman meinasi j\u00e4nn\u00e4t paikat tulla. Ukkosella avotunturissa ei ole todellakaan kivaa.<\/p>\n\n\n\n Olin aika ripe\u00e4sti k\u00e4vellyt t\u00e4h\u00e4nkin saakka, mutta l\u00e4helle ly\u00f6nyt salama pisti lis\u00e4\u00e4 vipin\u00e4\u00e4 kinttuihin. Pistelin menem\u00e4\u00e4n rinnett\u00e4 alasp\u00e4in melkoisella vauhdilla, v\u00e4lill\u00e4 jopa juosten. Matkaa koivikon alkuun oli kuitenkin viel\u00e4 kilometrin verran. Mutta ei auttanut kuin tallata eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n Polku oli muuttunut vuolaasti virtaavaksi puroksi. Kenkien kastumista oli turha v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Toisaalta, aivan sama. Nyt vaan painettiin menem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n miettim\u00e4tt\u00e4, Sitojaurella odottaisi kuitenkin STF:n tupa, eik\u00e4 tarvinnut kahta kertaa mietti\u00e4, majoittuisinko sinne, vaikka tupa maksullinen olikin.<\/p>\n\n\n\n Saavutin edell\u00e4ni kulkeneen espanjalaisen kaksikon juuri kun polku alkoi painua koivikkoon. Huikkasin ohi menness\u00e4ni, ett\u00e4 v\u00e4hempikin vesi riitt\u00e4isi. M\u00e4rki\u00e4 hekin n\u00e4yttiv\u00e4t olevan. Vaikka sade hieman hellitti, m\u00e4r\u00e4t puut ja puskat kastelivat v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 tehokkaasti kuin taivaalta tullut vesi. Kenk\u00e4ni h\u00f6lskyiv\u00e4t vett\u00e4. Onneksi ilma oli sen verran l\u00e4mmin, ett\u00e4 kylm\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ssyt tulemaan, vaikka m\u00e4rk\u00e4 olinkin.<\/p>\n\n\n\n Koivikko muuttui vahvemmaksi ja maasto oli melko muhkuraista. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 tunturissa olin ohittanut muutaman teltan. Jotkut olivat j\u00e4\u00e4neet pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sadetta sinne. Se olisi voinut olla minullekin vaihtoehto, jos olisin tajunnut pystytt\u00e4\u00e4 teltan pian sateen alettua. My\u00f6hemmin olin jo niin m\u00e4rk\u00e4, ett\u00e4 oli sama vaiva jatkaa k\u00e4vely\u00e4. Mietin j\u00e4lkeenp\u00e4in my\u00f6s, ett\u00e4 olisi ollut viisautta j\u00e4\u00e4d\u00e4 \u00c1vtsusjv\u00e1ggen k\u00e4mp\u00e4lle sadetta pit\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta mist\u00e4p\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa olisi voinut tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tulee n\u00e4in kova sade.<\/p>\n\n\n\n Alhaalla koivikossa puolestaan telttapaikkoja ei juuri ollutkaan. Telttapaikkaa olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti saanut etsi\u00e4 kauan. Pian vastaan tulikin kyltti, jossa todettiin, ett\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 tupaa telttailu olisi sallittua vain STF:n palvelumaksua vastaan. Polku haarautui t\u00e4ll\u00e4 kohden, vasemmalle jatkui polku kohti STF:n tupaa, oikealta olisi p\u00e4\u00e4ssyt oikoreitti\u00e4 venekuljetuksen l\u00e4ht\u00f6paikalle.<\/p>\n\n\n\n Muutaman sadan metrin j\u00e4lkeen tuvan puuvaja tuli vastaan. Sen takana oli n\u00e4kyviss\u00e4 punainen tupavahdin m\u00f6kki. Menin saksalaisten per\u00e4ss\u00e4 sinne, mutta kukaan ei ollut paikalla. Ovessa oli lappu, jossa todettiin, ett\u00e4 sis\u00e4\u00e4n tupaan sopi menn\u00e4 ja maksamaan saattoi tulla my\u00f6hemmin. Ok. Varsinainen Sitojaurestuga oli sivummalla pusikon seassa. Sinne siis.<\/p>\n\n\n\n Tuvalla oli aikamoinen vilske. Survoimme itsemme saksalaisten kanssa kuistille sateen suojaan samaan aikaan. Tunnelmaa voisi kuvata kaaokseksi, mutta pikkuhiljaa itse kukin sai m\u00e4r\u00e4t kamppeet kuivaushuoneeseen ja majoituttua sis\u00e4\u00e4n. Totesimme siin\u00e4, ett\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ainakaan huonommaksi voi en\u00e4\u00e4 muuttua.<\/p>\n\n\n\n Kengist\u00e4 sai kaataa veden pois ja sukista vett\u00e4 rutisi kuin tiskir\u00e4tist\u00e4. N\u00e4ink\u00f6h\u00e4n ne kuivaisivat, vaikka tuvan kuivaushuone hyv\u00e4 olikin. Espanjalaisetkin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t perille ja hetken aikaa itse kukin h\u00e4rv\u00e4si tuvan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 vapaata petipaikkaa etsien. Kaikille kuitenkin l\u00f6ytyi sijaa.<\/p>\n\n\n\n Tuvalla oli kansainv\u00e4linen meininki. Koko Kungsledenin p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 vastaan oli tullut l\u00e4hinn\u00e4 ulkomaalaisia \u2013 siis muita kuin ruotsalaisia ja suomalaisia. Olin tuvalla ainoa suomalainen eik\u00e4 ruotsalaisia ollut ainuttakaan. Sen sijaan useampi saksalainen ja espanjainen, hollantilaisia, yli puolalainen ja niin edelleen.<\/p>\n\n\n\n Tuvan keitti\u00f6 ja oleskelutila oli tilava, kaikki mahtuivat mukavasti p\u00f6ytien \u00e4\u00e4reen ja kokkailemaan illallista. K\u00e4vi siin\u00e4 jutellessa ilmi, ett\u00e4 salama oli ly\u00f6nyt Sitojauren tupaan vain muutamaa hetke\u00e4 aiemmin ennen kuin saavuin sinne. Yksi ikkunanpuite oli rikki salaman iskusta, ja salama oli rikkonut my\u00f6s yhden poistovesiputken ja tehnyt paloj\u00e4ljen kuivaushuoneen muovimattoon. Hieman my\u00f6hemmin tupavahti kiersikin katselmoimassa vaurioita.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4vin illan mittaan maksamassa majoituksen tupavahdille, joka kertoi, ett\u00e4 venerannassa olisi oltava klo 7:30, jos mielii kahdeksalta l\u00e4htev\u00e4\u00e4n veneeseen. T\u00e4m\u00e4 selv\u00e4. Muutenkin suunnitelma oli selv\u00e4. Unta palloon mahdollisuuksien mukaan ja aamulla yl\u00f6s, ulos ja veneelle. S\u00e4\u00e4 oli parantunut, mutta maasto oli toivottoman m\u00e4rk\u00e4\u00e4. Tyydyin siten napsaisemaan vain pari kuvaa tuvan pihapiirist\u00e4 ja painuin sitten unille.<\/p>\n\n\n\n 2. p\u00e4iv\u00e4 \u2013 26.7.2024: Turistina Skierffell\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kuten arvata saattoi, en nukkunut kovin hyvin. Liian kuuma tuvalla ei ollut, mutta ilma oli hyvin kostea ja jotenkin tunkkainen. Lis\u00e4ksi vaikka tuvassa oli fiksua sakkia ja kaikki huomioivat toiset hyvin, kaipasin omaa rauhaa. Ajattelin itsekseni, ettei t\u00e4llainen sosiaalivaellus ehk\u00e4 minulle kovin hyvin sovi, tai sitten reissuun pit\u00e4isi asennoitua ihan toisella tavalla.<\/p>\n\n\n\n Tein aamutoimet aika reippaasti, jotta olin ajoissa venerannassa. Sinne oli tuvalta noin 400 metrin k\u00e4vely. Rannassa oli viihtyis\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen m\u00f6kki, Blindin perhe siin\u00e4 asusteli kes\u00e4\u00e4. He hoitavat venekuljetukset kes\u00e4n sesonkiaikana j\u00e4rven yli. Olipa pihassa my\u00f6s kioski, josta ilmeisesti olisi saanut ostaa ainakin poroa ja savukalaa. Kyyti oli maksettava k\u00e4teisell\u00e4. Hinta oli 380 kruunua henkil\u00f6lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 odotellessa juteltiin ja Anna kertoi oikoreitist\u00e4 Skierffelle, josta oli my\u00f6s ohjelappu STF:n tuvan sein\u00e4ss\u00e4. Puhuttiin my\u00f6s edellisp\u00e4iv\u00e4n ukkosesta, joka oli kuulemma ollut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kova. Olivat juuri p\u00e4\u00e4sseet pois j\u00e4rvelt\u00e4 ennen rytin\u00e4n alkua. Nyt s\u00e4\u00e4 oli paranemassa, pilvet korkeammalla ja sininen taivaskin v\u00e4lill\u00e4 pilkotteli.<\/p>\n\n\n\n Porukkaa tuli rantaan sen verran, etteiv\u00e4t kaikki mahtuneet yhteen veneeseen. Ingen problem, ajetaan kahdesti. Paikalle tuli my\u00f6s suoraan tunturista kaksi poikaa, jotka tunnisti heti suomalaisiksi. Kyll\u00e4 suomipoika toisen tuntee. Jyv\u00e4skyl\u00e4n poijjaat olivat Kungsledeni\u00e4 kulkemassa ja totesivat, ett\u00e4 menee aika paljon rahaa venekyyteihin ynn\u00e4 muuhun. N\u00e4inh\u00e4n se on.<\/p>\n\n\n\n P\u00e4\u00e4sin toiseen veneeseen. Venekyyti kesti noin 10 minuuttia. Kuski osasi my\u00f6s suomea. Vastarannalla oli toiseen suuntaan menossa suomalainen hieman vanhempi pariskunta. Oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sent\u00e4\u00e4n muitakin, ajattelin kun siin\u00e4 morjenstettiin toisiamme.<\/p>\n\n\n\n Polku jatkui rannasta helppokulkuisena. Pian olisi kuitenkin j\u00e4lleen edess\u00e4 punnerrus yl\u00f6s tunturiin. Nyt nousua tulisi kuitenkin maltillisemmin, vain reilut 300 metri\u00e4. Ohitin polun varressa olevat muutamat telttaleirit, joissa oli her\u00e4ilty aamutoimiin. Viimeisest\u00e4 purosta ennen koivikon loppumista t\u00e4ydensin vett\u00e4, sill\u00e4 olin jostain lukenut, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4 ennen Aktsea tai Skierffe\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole vesipaikkaa. Sopivasti siis pari kiloa lis\u00e4\u00e4 kuormaa juuri ennen nousua. Kuinkas muuten.<\/p>\n\n\n\n Puuton alkoi, ja ennen jyrkemp\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 edess\u00e4 oli viel\u00e4 hetki kumpuilevaa tievamaastoa. Itse nousu oli hieman kivinen, mutta helppo. Merkitty Kungsledenin reitti kulki pienen kurun vasenta reunaa, mutta my\u00f6s oikealla puolella meni selv\u00e4 polku. L\u00e4hdin seuraamaan sit\u00e4, sill\u00e4 nousun tasoituttua pit\u00e4isi muutenkin l\u00e4hte\u00e4 kaartamaan Kungsledenilt\u00e4 oikealle, eli Skierffen oikoreitille.<\/p>\n\n\n\n Oikoreitti on hyvin selke\u00e4. Ohjeen mukaan pit\u00e4isi kulkea matalan, 1083-metrisen Doaresoajvve-laen pohjoispuolelta (etel\u00e4\u00e4n p\u00e4in kuljettaessa siis oikealta), ja sen j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4nty\u00e4 kohti Aktsesta Skierffelle menev\u00e4\u00e4 polkua. \u201dEasy hiking on easy terrain\u201d, kuten Sitojauren tuvan sein\u00e4ll\u00e4 olleessa lapussa luki.<\/p>\n\n\n\n Tunturiyl\u00e4nk\u00f6 oli tosiaan helppoa kuljettavaa. Tasaista nurmipaljakkaa ja vain muutamia kivi\u00e4. Helppoa. Pilvet kuitenkin olivat laskeutuneet alemmas ja n\u00e4kyvyys oli huono. Eik\u00e4 aikaakaan, kun taivas alkoi antaa vett\u00e4. Olin pukenut jo aamulla kuorihousut ja nyt vaihdoin p\u00e4\u00e4lle my\u00f6s kuoritakin.<\/p>\n\n\n\n Vett\u00e4 tuli ihan kunnolla, mutta onneksi vain lyhyin\u00e4 kuuroina. Tuuli j\u00e4lleen kuivasi vaatteita ja maasto aika nopeasti. Pilvetkin liikkuivat vauhdilla. V\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kyvyys oli hyv\u00e4 aina Tjaktjaj\u00e1vrrelle saakka, mutta vain hetkisen kuluttua koko j\u00e4rvi saattoi j\u00e4\u00e4d\u00e4 piiloon ja n\u00e4kyvyys laskea muutamaan kymmeneen metriin.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4t\u00e4 on-off-meininki\u00e4 jatkui pitk\u00e4\u00e4n. Sumussa huomasin ajautuneeni Doaresoajvven it\u00e4puolelle, mutta eip\u00e4 tuolla v\u00e4li\u00e4, kiersin huipun vain etel\u00e4n puolelta. Ei siit\u00e4 suurta sakkokierrosta tullut. Tunturin rinteell\u00e4 oli my\u00f6s porotokka, joka ihmisen huomattuaan l\u00e4hti aina liikkeelle. Porot n\u00e4yttiv\u00e4t hieman aavemaisilta sumun keskell\u00e4. Selke\u00e4mpin\u00e4 hetkin\u00e4 tajusi, ett\u00e4 tokka olikin aika suuri.<\/p>\n\n\n\n Sateessa k\u00e4vely pisti tymp\u00e4isem\u00e4\u00e4n. Pian olisin jo Skierffell\u00e4, josta avautuu erinomainen maisema Rapajoen suistoon. Olisi tietysti kiva, ett\u00e4 maisemasta jotain n\u00e4kisikin, eik\u00e4 vain pilve\u00e4. Onneksi s\u00e4\u00e4 alkoi parantua ja sateet v\u00e4istyiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 havaitsin jo Aksesta tulevan polun. Ja muutaman kulkijan polulla. Pian n\u00e4kyviin tuli my\u00f6s Fiskflyg-helikopterifirman viiri, keskell\u00e4 paljakkaa. Aivan, Sarekin kansallispuiston virallinen raja kulkee n\u00e4ill\u00e4 main, joten ilmeisesti lipulla oli merkattu kopterin laskeutumispaikka. Sarekissa ei saa lent\u00e4\u00e4, mutta puiston ulkopuolella rajoituksia ei ole.<\/p>\n\n\n\n Tallustin polulle, josta n\u00e4kyikin Aktsen tupa ja pihapiiri pienen\u00e4 mets\u00e4n keskell\u00e4. Polku oli eritt\u00e4in selke\u00e4. Se nousi paikoin jyrk\u00e4sti yl\u00f6sp\u00e4in, sill\u00e4 Skierffelle menn\u00e4kseen t\u00e4ytyy kulkea ensin Bassoajvven pienen sivuhuipun kautta ja laskea sitten Skierffen ja Bassoajvven v\u00e4liseen satulaan ennen lopullista nousua Skierffen p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n Polulla oli paljon menij\u00f6it\u00e4 ja tulijoita. Ihmek\u00f6s tuo, koska Skierffell\u00e4 k\u00e4ynti ei tee suurta poikkeamaa Kungsledenilt\u00e4. Ja jos on aikeissa kulkea Sarekin halki kuten min\u00e4, k\u00e4ynti huipulla on looginen. V\u00e4h\u00e4n jo n\u00e4l\u00e4tti, mutta p\u00e4\u00e4tin sy\u00f6d\u00e4 lounaan vasta huipulla. J\u00e4tin rinkan satulaan ja otin kevyeen pikkureppuun mukaan trangian, vett\u00e4 ja kamerakamat. Koko rinkan roudaaminen huipulle olisi tarpeetonta.<\/p>\n\n\n\n Satulasta huipulle tulee noin 160 nousumetri\u00e4. Nousu oli helppo, ei mitenk\u00e4\u00e4n erityinen. Mutta huippu tupsahti eteen hieman yll\u00e4tt\u00e4en. Ja mik\u00e4 paikka! Kun maisema avautuu eteen ja laki loppuu, alkaa my\u00f6s 700 metrin pystysuora pudotus alas. Reunalle ei todellakaan tehnyt mieli menn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Mutta ei Skierffe\u00e4 suotta kehuta. Aivan huikea paikka, kaikin puolin. Maisema on komea sek\u00e4 it\u00e4\u00e4n ett\u00e4 l\u00e4nteen. L\u00e4nnen puolella Rapadalen on leveimmill\u00e4\u00e4n ja erityisesti saamelaisten pyh\u00e4 Namm\u00e1sj-tunturi kohoaa hienosti laakson pohjalta kuin t\u00e4ysin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 k\u00f6kk\u00f6n\u00e4. S\u00e4\u00e4kin suosi, tai ainakin se oli parasta mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti oli koettu. Pilvipeite rakoili, ja v\u00e4lill\u00e4 aurinko p\u00e4\u00e4si valaisemaan suistoa ja laakson pohjaa.<\/p>\n\n\n\n Kokkailin lounaan ja r\u00e4psin kuvia v\u00e4istellen muita huipulla olevia. V\u00e4ke\u00e4 oli paljon, yhteens\u00e4 toistakymment\u00e4. Eri kieli\u00e4 kuului, englantia, saksaa, espanjaa, muttei ruotsia. Mutta huippu on leve\u00e4, joten kaikille riitti tilaa. Skierffell\u00e4 my\u00f6s kuului puhelin erinomaisesti.<\/p>\n\n\n\n Skannailin samalla jo tulevaa kulkumaastoa. Kello oli noin 14, joten minulla oli viel\u00e4 hyvin aikaa. Skierffelt\u00e4 olisi voinut laskea alas R\u00e1hpa\u00e4dno-joen varteen, jossa kulkisi joen suuntainen polku. Se ei kuitenkaan ollut minun suunnitelmissani, vaan aikomus oli kulkea Rapadalenin \u201dyl\u00e4reitti\u00e4\u201d (h\u00f6ga rutt \/ high route), ja pysytell\u00e4 siten puuttomalla yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4. Siell\u00e4 n\u00e4kyi alhaalta laaksosta ty\u00f6ntyv\u00e4 r\u00f6pel\u00f6inen Ridok, ja sit\u00e4 seuraavat Suorkitj\u00e5hkk\u00e5 ja Gierdogiesjtj\u00e5hkk\u00e5. Reitti kulkisi viimeksi mainitun rinnett\u00e4, joka olisi yksi reitin hankalista osuuksista, tai n\u00e4in olin lukenut.<\/p>\n\n\n\n Suunnittelin, ett\u00e4 voisin yritt\u00e4\u00e4 leiriyty\u00e4 johonkin Suorkitj\u00e5hkk\u00e5n ja Ridokin v\u00e4liin, jossa pit\u00e4isi olla vett\u00e4 ja teleobjektiivilla tarkasteltuna n\u00e4ytti, ett\u00e4 teltalle voisi l\u00f6yty\u00e4 tasainen paikka. Muuten ei ollut kiire, mutta olin kuullut varoituksia j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 laskevasta joesta, Lulep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj\u2019sta, joka voisi olla konstikas ylitett\u00e4v\u00e4. Ylitt\u00e4minen olisi varminta aamulla, ja siksi olisi hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 y\u00f6ksi l\u00e4hemm\u00e4s sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun olin saanut kuvaamisesta Skierffell\u00e4 tarpeekseni, l\u00e4hdin laskeutumaan alas rinkkaa kohti. Olin ollut huipulla reilun tunnin. Lasku sujui nopeasti. Tein pienen varustej\u00e4rjestelyn ja heitin rinkan selk\u00e4\u00e4n. Nyt oli alkul\u00e4mmittelyt Kungsledenill\u00e4 ja palveluiden \u00e4\u00e4ress\u00e4 l\u00e4mmitelty, ja edess\u00e4 olisi kulku kesytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja yksin\u00e4isen Sarekin er\u00e4maan halki.<\/p>\n\n\n\n Yksin\u00e4isyys osoittautui vitsiksi jo ensimm\u00e4isen kilometrin aikana. Havaitsin nimitt\u00e4in kaksikin eri vaeltajaporukkaa yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4, jotka olivat tulossa p\u00e4invastaiseen suuntaan. Mutta maasto oli alkuun helppoa. Ensin oli laskeuduttava noin 950 metriin, jossa piti ylitt\u00e4\u00e4 yksi jokiuoma. Vett\u00e4 ei ollut kuin nimeksi, joten varsinaista ylityst\u00e4 ei tarvinnut suorittaa. Sitten oli aloitettava nouseminen hiljalleen yl\u00f6sp\u00e4in. Gierdogiesjtj\u00e5hkk\u00e5n rinne on paikoin jyrkk\u00e4, ja se on kuljettava sivusuunnassa. Mit\u00e4 alempana on, sit\u00e4 jyrkempi on rinne. Siksi j\u00e4rkevin\u00e4 on nousta noin 1150\u20131200 metriin. Yksi hankalampi kohti reitille kuitenkin j\u00e4\u00e4, jossa kivet ovat suuria ja kulkureitti\u00e4 joutuu hieman katsomaan tarkemmin. Ei paikka nyt erityisen vaikea ole, mutta sateella kivet voisivat olla liukkaita, ja joka tapauksessa viivasuora kulkeminen ei ole mahdollista.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4iss\u00e4 maastoissa ruotsalaisen kartan ep\u00e4tarkkuus jaksaa aina huvittaa. Minulla on Sarekista Calazon 1:50 000-mittakaavan kartta, jossa k\u00e4yr\u00e4v\u00e4li on 20 metri\u00e4. Siihen mahtuu muuten aika paljon erilaista jontkaa ja kumparetta, mink\u00e4 sain taas huomata. Karttaan oli merkitty tunturin rinteelle tasaisempi, kartalla laakealta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 alue. Todellisuudessa t\u00e4m\u00e4 \u201dlaakea alue\u201d on kuitenkin 10\u201315 metrin syvyinen sulamisvesien tekem\u00e4 kanjoni. Kartta on siten monin paikoin l\u00e4hinn\u00e4 viitteellinen, ja todellinen kulkureitti on katsottava ihan omin silmin. Ja toki jos paikalla on polku, se menee yleens\u00e4 sit\u00e4 j\u00e4rkevint\u00e4 reitti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Hankala paikka oli aika nopeasti selvitetty, joten kulku oli taas rennompaa. Maisemahan t\u00e4ll\u00e4 \u201dyl\u00e4reitill\u00e4\u201d on mainio koko ajan, etenkin n\u00e4ill\u00e4 paikoin, miss\u00e4 rinne alas laaksoon on l\u00e4hell\u00e4 kulkureitti\u00e4. Laakso avautui vierell\u00e4 ja oli oikein kaunis. Toisella puolella n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 ei sitten juuri ollutkaan. Pilvien alareuna oli noin 1400 metriss\u00e4, joten esimerkiksi 1578-metrinen Niehter j\u00e4i pilven sis\u00e4\u00e4n. Puhumattakaan edess\u00e4 Rapalaakson sivuilla kohoavista 1700\u20131800-metrisist\u00e4 huipuista.<\/p>\n\n\n\n Niehterilt\u00e4 laski vuolas pieni joki, Namm\u00e1sjj\u00e5hk\u00e5. Se oli kuitenkin helppo ylitt\u00e4\u00e4 kivi\u00e4 pitkin. Joet kuitenkin sijaitsevat melkoisissa montuissa, joten t\u00e4t\u00e4 yl\u00f6s-alas-jumppaa olisi varmaankin lis\u00e4\u00e4 luvassa. Onneksi t\u00e4ss\u00e4 kohdin jokit\u00f6rm\u00e4n rinne oli melko loiva. Mit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Rapalaakson jyrkemp\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 oli, sit\u00e4 syvemm\u00e4t my\u00f6s n\u00e4m\u00e4 sivujokien kanjonit olivat. J\u00e4lleen siis yksi syy lis\u00e4\u00e4 pysy\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 rinteell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jatkoin viel\u00e4 kulkua viel\u00e4 kilometrin verran, kunnes ryhdyin tutkimaan mahdollisia telttapaikkoja. Maasto oli melko kivist\u00e4 ja ep\u00e4tasaista, mutta tasaisia pl\u00e4nttej\u00e4 oli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Hetken tutkiskelun j\u00e4lkeen l\u00f6ysin mukiinmenev\u00e4n paikan, jossa solisi vierell\u00e4 puro. Olin jo melkein heitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 rinkkaa sel\u00e4st\u00e4, kunnes huomasin alempana rinteell\u00e4 paremman paikan. Eih\u00e4n se tasainen kohta suuri ollut, mutta pienelle teltalleni riitt\u00e4v\u00e4. Ja vesipaikka aivan vieress\u00e4. Maisemat nyt olivat sanomattakin hienot. Yksi komeimmista leiripaikoista ikin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Teltta oli pystyss\u00e4 puoli seitsem\u00e4n aikoihin. Valoisaa olisi riitt\u00e4nyt viel\u00e4, mutta p\u00e4iv\u00e4lle oli kilometrej\u00e4 jo riitt\u00e4v\u00e4sti takana. Yll\u00e4tyin suorastaan, kun vilkaisin gps:\u00e4\u00e4: se n\u00e4ytti kuljetuksi matkaksi 47,9 kilometri\u00e4, johon ei sis\u00e4ltynyt veneen kyydiss\u00e4 taitettua matkaa. Kahdelle p\u00e4iv\u00e4lle v\u00e4hint\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4sti, joten nyt oli syyt\u00e4kin lev\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n S\u00e4\u00e4 parani illaksi. Aurinko paistoi, ja oli oikein l\u00e4mmint\u00e4. Levittelin kamppeita kuivumaan ja suurin osa oli jo kohtuullisen kuivia. Mik\u00e4s t\u00e4ss\u00e4 oli ollessa, edellisen p\u00e4iv\u00e4n ja aamun sateet alkoivat olla muisto vain. Kaukana id\u00e4ss\u00e4 liikkui sadekuuroja, joita vasten ilta-aurinko p\u00e4\u00e4si v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n pienen sateenkaaren. Maisema oli oikein komea. Fiilis oli muutenkin kohdillaan, joskin pari huonosti nukuttua y\u00f6t\u00e4 painoi kropassa.<\/p>\n\n\n\n Olo oli jossain m\u00e4\u00e4rin h\u00e4mmentynyt. Ehk\u00e4 kyse oli toisen vaellusp\u00e4iv\u00e4n syndroomasta, jossa itsell\u00e4ni toinen p\u00e4iv\u00e4 on usein hieman hankala, eik\u00e4 kunnon vaellusmoodia ole viel\u00e4 saanut p\u00e4\u00e4lle. Toisaalta olin edennyt paljon nopeammin kuin olin osannut ajatella. Ja kaatosateistakin oli jo selvitty, joten ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4st\u00e4. Toisaalta Sarekissa sataa aina\u2122, ja s\u00e4\u00e4ennuste ei ollut luvannut erityisen hyv\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4 tuleville p\u00e4iville.<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 omaa fiilist\u00e4 kuunnellen nautin illallisen, joka noudatti tuttua kaavaa: valmistapastapussi, johon lis\u00e4t\u00e4\u00e4n hieman kuivattuja kasviksia ja jauheliha\/soijarouhe-sekoitusta. Toimii, vaikka joskus vaihtelu virkist\u00e4isi n\u00e4iss\u00e4kin. Katselin aikani pilvien liikkeit\u00e4 Skierffen, Rapalaakson ja Tjahkelij-vuoren p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kunnes k\u00f6mmin telttaan ja ryhdyin tavoittelemaan unta.<\/p>\n\n\n\n 3. p\u00e4iv\u00e4 \u2013 27.7.2024: Rapaa laaksossa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Y\u00f6 oli ollut p\u00e4\u00e4osin selke\u00e4. Her\u00e4sin kahden maissa ja kurkkasin silloin teltasta ulos. Aamulla aurinko alkoi l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4, mutta taivas oli ohuessa pilvess\u00e4. Kuitenkin suuret huiput olivat kietoutuneina pilviverhoon. Toisaalta my\u00f6s alhaalla Rapalaaksossa liikkui hauskasti pilvi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tein aamutoimet ja l\u00e4hdin kulkemaan kahdeksan maissa. Osin toki aikaeron syyt\u00e4, mutta jotenkin rytmini oli sellainen, ettei unta en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4nyt aamukuuden j\u00e4lkeen. Alkuun maasto oli aika kivikkoista, ja etenemisreitti\u00e4 piti hieman hakea, mutta Suorkitj\u00e5hkk\u00e5n ohitettuani maasto tasoittui ja kivet v\u00e4heniv\u00e4t. P\u00e4\u00e4osin oli oikein helppokulkuista.<\/p>\n\n\n\n Bielloriehppen tunturimassiivi kohosi laakson toisella puolella komeana. Kuitenkin etummaisena kohoavan G\u00e5doktj\u00e5hkk\u00e5n huiput j\u00e4iv\u00e4t edelleen piiloon pilviin, vaikka muuten s\u00e4\u00e4 oli p\u00e4\u00e4osin puolipilvinen ja melko aurinkoinen. Tuuli k\u00e4vi sopivasti, eli oli oikein mukava vaelluss\u00e4\u00e4, ei liian kuuma, ei liian kylm\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kuten edell\u00e4 tuli todettua, jokien uomat ovat valtavia. Parin kilometrin j\u00e4lkeen saavuin Buovdaj\u00e5g\u00e5sj\u2019n varteen, jossa oli taas laskeuduttava ensi toistakymment\u00e4 metri\u00e4 alas ja ylityksen j\u00e4lkeen noustava saman verran yl\u00f6s. Vett\u00e4 oli kuitenkin sen verran v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 joesta p\u00e4\u00e4si hyvin yli kivi\u00e4 pitkin. Paikalla oli my\u00f6s ensimm\u00e4iset kunnolliset lumenviipym\u00e4t. Ilmeisesti kes\u00e4 on ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin sen verran l\u00e4mmin, ett\u00e4 lumenviipymi\u00e4 ei juuri ole j\u00e4\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n Buovdaj\u00e5g\u00e5sj\u2019n j\u00e4lkeen Rapalaakso j\u00e4i enemm\u00e4n rinteen katveeseen. Mutta ei maisemia silti voinut moittia. Edell\u00e4 n\u00e4kyi kaksi \u201dhylly\u00e4\u201d, joissa rinne muodostaa jyrkemm\u00e4n laaksoon ty\u00f6ntyv\u00e4n t\u00f6rm\u00e4n \u2013 ja samalla tasaisemman lakialueen. Otin suunnan ensimm\u00e4ist\u00e4 kohti.<\/p>\n\n\n\n \u201dHyllylt\u00e4\u201d oli hieno n\u00e4kym\u00e4 G\u00e5dokv\u00e1ggeen, josta laski aina Sarekin etel\u00e4isen tunturimassiivin, P\u00e5rten, j\u00e4\u00e4tik\u00f6ilt\u00e4 alkunsa saava joki. Maisemaa oli my\u00f6s yl\u00f6s Rapalaaksoon. L\u00e5ddebakte ja Rapalaakson mutka (jossa Sarvesv\u00e1ggesta laskeva Sarvesj\u00e5hk\u00e5 yhtyy Rahpa\u00e4dnoon) n\u00e4kyiv\u00e4t komeasti. Samoin n\u00e4kym\u00e4\u00e4 sai jo Skoarkkin jyrkille rinteille ja kaukana laakson per\u00e4ll\u00e4 kohoavaan \u00c5lkatj\u2019n tunturimassiiviin. On se maisema t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaan jylh\u00e4 ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suurta. Pilvet pitiv\u00e4t kuitenkin huippuja syleilyss\u00e4\u00e4n, vaikka muuten s\u00e4\u00e4 olikin hyv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n \u201dHyllyn\u201d j\u00e4lkeen j\u00e4lkeen suuntasin kohti nimett\u00f6m\u00e4n 1112-metrisen laen ja R\u00e5dnik-tunturin 1274-metrisen sivuhuipun v\u00e4list\u00e4 satulaa. Satuinpa my\u00f6s selv\u00e4lle polulle, joka kulki satulan l\u00e4pi. Polulla tuli vastaan my\u00f6s yksin\u00e4inen vaeltaja. Tervehdimme, mutta jatkoimme kumpikin tahoillemme. Polun varressa oli my\u00f6s kivist\u00e4 pinottuja reittimerkkej\u00e4. Reitti satulan kautta oli looginen, sill\u00e4 1112-laen toiselta puolen kulku olisi p\u00e4\u00e4ttynyt turhan jyrkk\u00e4\u00e4n jokit\u00f6rm\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 satulasta painui kunnon joki alas yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n jyrkk\u00e4\u00e4n kanjoniin. Ylemp\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 joesta p\u00e4\u00e4si hyvin yli kivi\u00e4 pitkin. Alempana t\u00e4m\u00e4 joki yhtyi Lulep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj\u2019iin, joka oli noin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. J\u00e4lleen kerran: kannattaa pysy\u00e4 suhteellisen ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tuhannessa metriss\u00e4, jotta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 liian jyrk\u00e4t joent\u00f6rm\u00e4t ja vaikeammat paikat.<\/p>\n\n\n\n Kilometri kului nopeasti. Lulep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj virtasi tuttuun tyyliin aikamoisen jontkan pohjalla. Mutta paikalla oli selke\u00e4 kulkureitti, ja olipa rannassa jopa kivist\u00e4 ladottu reittimerkki ylityspaikkaa osoittamassa. Lulep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj oli ensimm\u00e4inen kahlaten ylitett\u00e4v\u00e4 joki. T\u00e4t\u00e4 oli hehkutettu vaikeaksi, mutta minulla oli ilmeisesti ajankohdan suhteen tuuria. Joesta p\u00e4\u00e4si varsin vaivatta yli, ja vett\u00e4 oli hieman alle polven.<\/p>\n\n\n\n Lulep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj\u2019n j\u00e4lkeen Rapadalenin \u201dyl\u00e4reitti\u00e4\u201d oli j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 pari kilometri\u00e4. Viimeist\u00e4\u00e4n Alep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj\u2019n kohdalla pit\u00e4\u00e4 laskeutua alas Rapadalenin \u201dviidakkoon\u201d, sill\u00e4 rinne muuttuu eritt\u00e4in jyrk\u00e4ksi, eik\u00e4 sit\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 hyv\u00e4 kulkea. Alas p\u00e4\u00e4see pian Lulep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj\u2019n j\u00e4lkeen l\u00e4htev\u00e4\u00e4 niemekett\u00e4 pitkin, josta kartan mukaan menee my\u00f6s polku. Toinen vaihtoehto on kulkea l\u00e4hemm\u00e4s Alep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sjia ja laskeutua sielt\u00e4 alas laaksoon. Valitsin vaihtoehdoista j\u00e4lkimm\u00e4isen, koska siin\u00e4 sai olla pidemp\u00e4\u00e4n ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 paljakalla.<\/p>\n\n\n\n Alkoi olla lounasaika. Kokkailin lounaat ja ihastelin maisemia. Silloin t\u00e4ll\u00f6in Bielloriehppen er\u00e4\u00e4t huiput tulivat n\u00e4kyviin. Korkeuseroa R\u00e1hpa\u00e4dnolta huipuille kertyi yli 1300 metri\u00e4, mik\u00e4 on ihan j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti. N\u00e4m\u00e4 maastot ovat jotenkin niin paljon massiivisempia kuin Suomessa miss\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4y ihan j\u00e4rjen p\u00e4\u00e4lle. Tavallaan vuoret n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t niin pienilt\u00e4, mutta ihminen se t\u00e4ss\u00e4 on, joka on pieni.<\/p>\n\n\n\n Lounaan j\u00e4lkeen koitti pian aika laskeutua alas laaksoon. Rinne edess\u00e4 alkoi muuttua jyrk\u00e4ksi, joten en kulkenut ihan Alep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj\u2019lle asti, vaan aloin laskea jo aiemmin. 400 laskumetri\u00e4 on aika paljon. Pusikko ei antanut kulkijalle rabattia, joten lasku oli raskasta. Tarkkana sai olla, ettei kompuroinut turvalleen rinteelle.<\/p>\n\n\n\n Ennen varsinaista koivikkoa saattoi viel\u00e4 ihailla maisemaa. Laaksossa oleva porok\u00e4mpp\u00e4 n\u00e4kyi hyvin, ja silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti matkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 tarkasteltuna k\u00e4mpp\u00e4 oli purkukuntoinen. Tajusin laskeutuessani, ett\u00e4 laaksoon olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti kannattanut laskeutua edell\u00e4 mainittua harjannetta pitkin eik\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4in pitk\u00e4\u00e4n. Harjanteella kulkisi polku, ja se laskisi puuttomana alemmas kuin mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 valitsemani reitti. No, t\u00e4ss\u00e4 mentiin. Mutta lasku pisti tosissaan puuskuttamaan, melkein pahemmin kuin nousu.<\/p>\n\n\n\n Kasvillisuus lis\u00e4\u00e4ntyi sit\u00e4 mukaa kun kuljin alemmas. Ennen painumista kokonaan koivikkoon huomasin L\u00e5ddebakten suunnasta tulevan sadetta. No, eih\u00e4n sit\u00e4 ollut viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n saatukaan. Ei kest\u00e4nyt kauaakaan, kun taivaalta alkoi ripsi\u00e4 vett\u00e4. Mutta huomasinpa siin\u00e4, ett\u00e4 eteen tuli kypsi\u00e4 hilloja. Perhana! Ylemp\u00e4n\u00e4 kaikki kohtaamani hillat olivat viel\u00e4 aivan raakoja, joten n\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t saman tien makuhermoja hivelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Koivikko alkoi muuttua viidakoksi. Sitten alkoi kuulua lupaavaa kohinaa, ja pian olinkin Alep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj\u2019n varressa, miss\u00e4 meni my\u00f6s vahva polku. Virtaus oli eritt\u00e4in vuolas ja joki yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n leve\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytti paljon vaikeammalta kuin vaikeaksi mainostettu ja helpoksi osoittautunut Lulep V\u00e1ssj\u00e1j\u00e5g\u00e5sj.<\/p>\n\n\n\n Tallustin polkua reilusti alavirtaan, sill\u00e4 oletettavasti alhaalla laaksossa kulkevan polun kohdalta ylitys olisi helpompi. Kilometrin verran polkua saikin kulkea, ennen kuin tulin kohdalle, jossa Rapalaakson p\u00e4\u00e4polku menee. Sadekin sopivasti taukosi siin\u00e4 kohtaa.<\/p>\n\n\n\n Polun varressa rannalla oli ruotsalainen nuorehko pari lounaspuuhissa. Pys\u00e4hdyin juttelemaan. Kuulemma ylitys oli ollut helpohko ja polku Rapadalenissa olisi selke\u00e4 kulkea. Mutta telttapaikkoja ei kuulemma juuri ollut. T\u00e4m\u00e4 oli sik\u00e4li t\u00e4rke\u00e4 tieto, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n ohjelma olisi siis selv\u00e4: y\u00f6ksi pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 L\u00e5ddebakten satulaan, tai ainakin rinteelle. Puuttomalle noustessa kuulemma telttapaikkoja alkaisi olla. Kiittelin tiedoista, riisuin keng\u00e4t ja kipaisin yli. Ylitys oli tosiaan ihan tavallinen, vett\u00e4 oli korkeimmillaan noin polveen. Mutta oma konstikkuutensa n\u00e4iss\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6joissa aina on, kun vesi on harmaata puuroa, eik\u00e4 pohjaa n\u00e4e.<\/p>\n\n\n\n Pian ylityksen j\u00e4lkeen piti ylitt\u00e4\u00e4 yksi suo, jossa kulkureitit hajaantuivat, mutta muuten polku oli tosiaan selke\u00e4. Mutta ei kovin miellytt\u00e4v\u00e4. Pusikossa oli my\u00f6s jonkin verran hyttysi\u00e4. Muualla niit\u00e4 ei ollut juuri n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n. Edell\u00e4 mainittu ruotsalainen oli k\u00e4ytt\u00e4nyt laakson polusta sanaa \u201djungle\u201d, mik\u00e4 oli varsin kuvaava. Paikoin sai kulkea miehen mittaisessa horsmapusikossa ja heinikossa. Ilman polkua homma olisi ollut aika karmeaa.<\/p>\n\n\n\n Rapalaakso oli my\u00f6s nimens\u00e4 veroinen, sill\u00e4 polku oli paikoin aikamoista mutavelli\u00e4. Sade oli kastellut paikat tehokkaasti. Sivujokia ja puroja tuli vastaan runsaasti, mutta yht\u00e4 lukuun ottamatta kaikista p\u00e4\u00e4si kuivin jaloin yli. Ainoassa kahlausylityksess\u00e4 vastaan tuli nelihenkinen ruotsalainen perhe. Lapset olivat ehk\u00e4 12\u201314-vuotiaita. Reipasta, ajattelin. Toisaalta t\u00e4llaisen porukan tapaaminen kertoi siit\u00e4, ettei polku tai reitti nyt ihan mahdoton olisi.<\/p>\n\n\n\n Pian vastaan tuli lis\u00e4\u00e4 porukkaa. Yksi kantoi varsin j\u00e4re\u00e4\u00e4 videokameraa, mik\u00e4 kiinnitti huomioni. Laskeskelin, ett\u00e4 vastaan oli tullut jo yli 10 henke\u00e4. Mutta nyt olikin sesonkiaika, ja kyseess\u00e4 on tosiaan Sarekin klassikkoreitti.<\/p>\n\n\n\n Kovin paljon kerrottavaa laaksonpohjasta ei ole. Kulku oli aika lailla suorittamista, sill\u00e4 maisema oli p\u00e4\u00e4asiassa eriasteista viidakkopusikkoa. Kuten ruotsalaiset kertoivat, vain pari v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4\u00e4 leiripaikkaa osui polun varrelle. Muutaman kerran jokilaaksoon tai Stuor Skoarkkin jyrk\u00e4lle rinteelle oli parempi n\u00e4kyvyys, mutta eniten sai tuijottaa omiin jalkoihin muhkuraisella ja paikoin liukkaalla polulla.<\/p>\n\n\n\n Kilometrit kuluivat. Nyt homma ei ollut kovin mukavaa. P\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4 ja kolmannen p\u00e4iv\u00e4n rasitus tuntui jaloissa ja hartioissa. Mutta ei t\u00e4m\u00e4 Rapalaakso jaksanut oikein sytytt\u00e4\u00e4. Mutta t\u00e4ytyih\u00e4n t\u00e4m\u00e4kin k\u00e4vell\u00e4. Jotenkin vain tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 nyt saatiin lis\u00e4\u00e4 paikkoja \u201dei en\u00e4\u00e4 koskaan\u201d -listalle. Hittojako olin taas roudannut hanurini kulkemaan kaiken maailman p\u00f6pelik\u00f6iss\u00e4. Motivaatio alkoi olla koetuksella.<\/p>\n\n\n\n Ryhdyin vilkuilemaan gps:\u00e4\u00e4 ja katsomaan, paljonko matkaa viel\u00e4 olisi, ennen kuin polku k\u00e4\u00e4ntyisi nousuun kohti L\u00e5ddebakten satulaa. Gps:n vilkuilu on huono tapa, mutta huomaan syyllistyv\u00e4ni siihen usein silloin, kun homma ei maistu tai olosuhteet ovat huonot. Viel\u00e4 oli matkaa j\u00e4ljell\u00e4. Vilkuilin my\u00f6s rinkan hihnassa killuvan h\u00e4t\u00e4-gps:n kelloa, ja pyrin katsomaan siit\u00e4, etten ihan koko ajan l\u00f6yt\u00e4nyt itse\u00e4ni m\u00e4tt\u00e4\u00e4lt\u00e4 taukoa pit\u00e4m\u00e4st\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 mietin, oliko t\u00e4st\u00e4 sittenkin tulossa liian suorituskeskeinen reissu. Mutta toisaalta, t\u00e4nne viidakkoon en halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 pidemm\u00e4ksi aikaa kun on pakko.<\/p>\n\n\n\n Siisp\u00e4 hammasta purren eteenp\u00e4in. Hiljalleen k\u00e4\u00e4nnepiste l\u00e4hestyi. Hieman sit\u00e4 ennen pusikossa ryys\u00e4si vastaan huolestuneen oloinen ruotsalaismies. En oikein tied\u00e4, miksi h\u00e4n paineli polusta sivussa, mutta paljon oli asiaa. T\u00e4m\u00e4 hyttyshattuun sonnustautunut herra voivotteli maaston hankaluutta ja sit\u00e4, kuinka monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 h\u00e4n oli jo joutunut kulkemaan. H\u00e4n kysyi, montako p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kest\u00e4\u00e4 kulkea t\u00e4st\u00e4 Aktseen. Sanoin, ett\u00e4 noin puolitoista. Toivottavasti arvioni ei heitt\u00e4nyt pahasti h\u00e4r\u00e4npylly\u00e4. Yritin kertoa miekkoselle, ett\u00e4 telttapaikkoja on varsin kitsaasti, mutta h\u00e4n ei selv\u00e4sti oikein kuunnellut. Taisi olla hieman ylikierrokset p\u00e4\u00e4ll\u00e4. No, toivottavasti h\u00e4n p\u00e4\u00e4si y\u00f6ksi hyv\u00e4\u00e4n paikkaan.<\/p>\n\n\n\n Jostain syyst\u00e4 sain t\u00e4st\u00e4 kohtaamisesta voimaa. Pian polku k\u00e4\u00e4ntyikin nousemaan yl\u00f6sp\u00e4in ja sivulta alkoi kuulua Jil\u00e1j\u00e5hk\u00e5n kohina. Polku my\u00f6t\u00e4ilisi jokea alkunousun ajan. Pusikko loppui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin pian ja olin j\u00e4lleen puuttomalla. Heti puuttoman alueen alettua polun tuntumassa olisi ollut mainio telttapaikka, mutta ajattelin kuitenkin kulkevani aina yl\u00f6s L\u00e5ddebakten satulaan, josta maiseman pit\u00e4isi olla komea.<\/p>\n\n\n\n