{"id":149,"date":"2025-07-08T14:27:26","date_gmt":"2025-07-08T11:27:26","guid":{"rendered":"https:\/\/www.alluharrastaa.com\/blog\/?p=149"},"modified":"2025-07-13T21:42:08","modified_gmt":"2025-07-13T18:42:08","slug":"hiihtovaellus-sarekissa-2025","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.alluharrastaa.com\/blog\/2025\/07\/08\/hiihtovaellus-sarekissa-2025\/","title":{"rendered":"Hiihtovaellus Sarekissa 2025"},"content":{"rendered":"\n

Hiihtovaellukselle Sarekiin? No miksik\u00e4s ei. Suunnilleen t\u00e4ll\u00e4 ajatusten juoksulla ryhdyin suunnittelemaan kev\u00e4ttalven 2025 hiihtovaellusta. Edellisin\u00e4 talvina olin py\u00f6rinyt Kilpisj\u00e4rven molemmin puolin, ja kes\u00e4n 2024 Sarekin vaelluksella<\/a> oli voimistunut ajatus, ett\u00e4 paikka pit\u00e4isi kokea my\u00f6s sukset jalassa. Olinpa edellisn\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 Ritsemin tunturiasemalla lueskellut Ruotsin kansallispuistoista kertovaa opaskirjaa, jossa oli esitelty pari reittivaihtoehtoa talviretkille. Siit\u00e4 se ajatus sitten l\u00e4hti.<\/p>\n\n\n\n

Reissun suunnittelu rakentui k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevan ajan mukaan. Varasin maastossa ololle yhdeks\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 ehtisi hiihdell\u00e4 hyvin, vaikka jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 joutuisikin pysyttelem\u00e4\u00e4n paikoillaan. Valitsin l\u00e4ht\u00f6paikaksi Suorvan padon, josta suunta olisi puiston \u201dkeskustaan\u201d. Sielt\u00e4 tilanteen mukaan erilaisten lenkkien kautta Sarekin massiivi kiert\u00e4en takaisin Suorvaan. <\/p>\n\n\n\n

Vaan kun l\u00e4hd\u00f6n hetki l\u00e4hestyi, lis\u00e4\u00e4ntyi ramppikuume. Selvi\u00e4nk\u00f6, pystynk\u00f6? Sarek on kova kohde, kuten edelliset sulan maan vaellukseni olivat osoittaneet. Olin lueskellut erin\u00e4isi\u00e4 blogikirjoituksia Sarekin talvista, joiden perusteella hiihtovaelluksella pit\u00e4isi varautua koviin talvimyrskyihin, kireisiin pakkasiin ja my\u00f6s lumivy\u00f6ryjen riskiin.<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta parhaimmillaan paikka olisi syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n kaunis. Olosuhteiden sattuessa kohdilleen mik\u00e4\u00e4n ei voisi olla parempaa, kuin sivakointi toinen toistaan kauniimmissa maisemissa ja \u00f6isin revontulten loistetta ihmetelless\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pian vastaan tuli poroerotuspaikan aitaus, jossa olin vuoden 2022 syysvaelluksella<\/a> sekoillut oikeaa polkua etsiess\u00e4ni. T\u00e4st\u00e4 \u201dviisastuneena\u201d sain \u00e4lynv\u00e4l\u00e4yksen, mink\u00e4 seurauksena en seurannut varsin vahvaa ja selv\u00e4\u00e4 aitaukseen menev\u00e4\u00e4 kelkkaj\u00e4lke\u00e4, vaan l\u00e4hdin seuraamaan yksitt\u00e4ist\u00e4 hiihtoj\u00e4lke\u00e4 poroaidan pohjoispuolelle. Pian tajusin erheeni, sill\u00e4 hiihtoj\u00e4lki meni aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan, eik\u00e4 poroaidassa ollut t\u00e4ll\u00e4 suunnalla mink\u00e4\u00e4nlaista porttia. Hiihtoj\u00e4lki p\u00e4\u00e4ttyi k\u00e4ytetylle leiripaikalle, jossa oli teltan paikka selv\u00e4sti n\u00e4kyviss\u00e4. Tein siis aivan tarpeettoman ja typer\u00e4n ekstralenkin ahkio per\u00e4ss\u00e4. Voisi sit\u00e4 aikaansa fiksumminkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Oikea reitti poroaidan l\u00e4pi on hyvin selke\u00e4 ja suoraviivainen. Reitti erkanee huoltotielt\u00e4 ensimm\u00e4isen ison portin kautta aitaukseen, jonka j\u00e4lkeen reitti menee l\u00e4hes t\u00e4ysin suoraan toiselle portille, jonka j\u00e4lkeen olikin jo koko erotusaidan paremmalla puolella ja kelkkauralla (joka my\u00f6t\u00e4ili kes\u00e4ajan polkua). Reitti oli my\u00f6s merkitty paikka paikoin puihin kiinnitetyill\u00e4 heijastimilla. Jos hieman silmi\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, reitti l\u00f6ytyy kyll\u00e4. (Karttaa sen sijaan ei kannata k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, koska aita on merkattu ainakin omissa kartoissani eri paikkaan.)<\/p>\n\n\n\n

Lunta oli v\u00e4h\u00e4nlaisesti, mutta kelkkaura vaikutti hyv\u00e4lt\u00e4 hiihdett\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Koska edess\u00e4 oli nousua, laitoin suksiin kiinni nousukarvat. Lumi uralla oli kovettunutta ja aika liukasta, joten pito tulisi tarpeeseen.<\/p>\n\n\n\n

Pian poroaidoista p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni vastaan tuli moottorikelkka. Ura puikkelehti pusikkoisessa koivikossa ja nousi hiljalleen yl\u00f6sp\u00e4in. Taivas oli mennyt t\u00e4ysin pilveen. Er\u00e4\u00e4n puron kohdalla oli sulapaikka, josta t\u00e4ydensin vett\u00e4. T\u00e4llaiset kaltiot ovat harvinaista herkkua, joten valmiiksi sula vesi kannattaa talvioloissa aina hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Nousu otti tosissaan voimille. V\u00e4lill\u00e4 oli parempi ottaa sukset jalasta ja hinata jyrkimmiss\u00e4 kohdissa ahkiota jalkamiehen\u00e4. Niin paljon kuin kelkkaura helpottaakin, se menee paikoin melko jyrk\u00e4sti kumpareiden yli.<\/p>\n\n\n\n

Luntakin alkoi olla paksusti, mutta etenkin ylemp\u00e4n\u00e4 oli my\u00f6s runsaasti l\u00e4hes paljaita p\u00e4lvi\u00e4. Suojas\u00e4\u00e4 oli n\u00e4ill\u00e4 paikoin pehmitt\u00e4nyt hangen pinnan niin, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 sai hiihdell\u00e4 l\u00e4hes varvikon p\u00e4\u00e4ll\u00e4. N\u00e4ill\u00e4 paikoin sai olla my\u00f6s tarkkana, sill\u00e4 varvikon seassa on aina my\u00f6s kivi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ura nousi edelleen ylemm\u00e4s. Hiljalleen my\u00f6s maisema Suorvan suuntaan sek\u00e4 etel\u00e4mm\u00e4s Jierta- ja G\u00e5rtej\u00e1vrrelle alkoi avautua. Maisemaa ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ssyt suuremmin ihailemaan, sill\u00e4 taivaalta oli alkanut pyrytt\u00e4\u00e4 lunta. Pyry muuttui hiljalleen niin sakeaksi, ett\u00e4 maisema oli joka suunnalla vain valkoista. Suojalumi alkoi my\u00f6s tarrautua kiinni suksenpohjiin. Pitoa siis riitti, liiankin kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Kelkkaura nousi puuttoman alueen rajalle. Varsinainen kelkanj\u00e4lki jatkui suoraan etel\u00e4n suuntaan puuttuman rajalla, mutta minun oli tarkoitus nousta hiljalleen ylemm\u00e4s. Pienen v\u00e4lipalahetken (nutella-ruikkari) j\u00e4lkeen l\u00e4ksin punnertamaan enemm\u00e4n lounaan suuntaan, jolloin nousisin hiljakseen rinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in Njavvettj\u00e5hkk\u00e5 ohittaen kohti Liehtitj\u00e1vrrea, josta varsinaisesti Sarekin kansallispuisto alkaa. En ole varma, onko parempi kulkea ylemp\u00e4n\u00e4 vai alempana, ainakin sulan maan aikaan alempana Slugg\u00e1johkan tuntumassa on enemm\u00e4n pusikkoa, vaikka ylemp\u00e4n\u00e4 puuttomalla saattaa joutua jumppaamaan enemm\u00e4n maaston ollessa ep\u00e4tasaisempaa.<\/p>\n\n\n\n

Yll\u00e4tyksekseni huomasin, ett\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 oli harvakseltaan metallisia tolppia, selv\u00e4sti reittimerkkin\u00e4. Menisik\u00f6h\u00e4n karttaan merkattu polku t\u00e4st\u00e4? Kun syksyll\u00e4 2022 olin kulkemassa Suorvasta t\u00e4t\u00e4 reitti\u00e4 Sarekiin, olin jo aikaisemmin poikennut polulta ylemm\u00e4s, joten selv\u00e4\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 polun reitist\u00e4 ei ollut.<\/p>\n\n\n\n

Nousu metallitolppien reitti\u00e4 oli raskas. Puuskutti. V\u00e4sytti. V\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 piti ottaa lukua ja nojailla sauvoihin. Viel\u00e4 kun maisema on white-out, eik\u00e4 korkeuseroja saati maisemia hahmota, nousu tuntuu raskaammalta. Pitk\u00e4t staattiset nousut ahkio per\u00e4ss\u00e4 ovat myrkky\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta t\u00e4t\u00e4 reitti\u00e4 Sarekiin kulkiessa on syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 nousu Suorvan padolta yl\u00e4ng\u00f6lle on kovempi kuin mit\u00e4 tulee ajatelleeksi. Nousumetrej\u00e4 ahkion kanssa kertyi noin 400, mik\u00e4 on enemm\u00e4n kuin usein Suomessa, vaikka huiputtaisikin jonkun tavallisen tunturin. Ja toisaalta seuraavien p\u00e4ivien aikana ei reitist\u00e4 riippumatta tulisi samaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 nousumetrej\u00e4 ahkio per\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 noin 800-900 metriin p\u00e4\u00e4sty\u00e4 on mahdollista hiiht\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 laaksojen pohjia.<\/p>\n\n\n\n

Ylemp\u00e4n\u00e4 maasto kuitenkin tasoittui. S\u00e4\u00e4kin alkoi kirkastua iltaa kohden. Olin ottanut tavoitteeksi, ett\u00e4 teltta olisi pystyss\u00e4 kello kuuteen menness\u00e4. N\u00e4in pimeys ei p\u00e4\u00e4sisi painamaan p\u00e4\u00e4lle ja olisi peliaikaa etsi\u00e4 hyv\u00e4 leiripaikka.<\/p>\n\n\n\n

Maasto oli kumpareista. Pyramidin mallinen 1279-metrinen Slugg\u00e1 tarjosi hyv\u00e4n maiseman etel\u00e4n suunnalla. N\u00e4kyvyytt\u00e4 oli siten joitakin kilometrej\u00e4, mutta Suorvajaure ja Suorvan pato j\u00e4iv\u00e4t viel\u00e4 pilviharson taakse n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. Sivuutin et\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuuden hiiht\u00e4j\u00e4n ryhm\u00e4n, jotka olivat suuntaamassa Suorvaan. Hiihtelin heid\u00e4n j\u00e4ljilleen ja p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 on aika leiriyty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Teltta oli pystyss\u00e4 ja tavarat sis\u00e4ll\u00e4 noin 17:40. Vaihdoin hikisen kerraston tilalle kuivaa ja otin hieman lepoa. Olipa mukava heitt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4lleen makuupussin l\u00e4mp\u00f6\u00f6n. Koko teltan kattava routamatto vaikutti my\u00f6s hyv\u00e4lt\u00e4 hankinnalta. Telttael\u00e4m\u00e4n mukavuus lis\u00e4\u00e4ntyi kertaheitolla, kun koko ala oli eristetty kylm\u00e4\u00e4 hohkaavasta lumesta.<\/p>\n\n\n\n

Ryhdyin kokkailemaan illallista. Illan menu koostui havaijinpadasta. Lis\u00e4ksi ohjelmassa oli lumen sulattelua. Illalla on k\u00e4tev\u00e4 sulatella lumesta vett\u00e4 valmiiksi aamua varten termospulloihin. Lumen sulatteluun kuluu talvivaelluksella aina melkoisesti aikaa, joten bensakeitin saa t\u00f6h\u00f6tt\u00e4\u00e4 iltaisin ja aamuisin melkoisen tovin. Tokihan bensakeitin l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s telttaa mukavasti, vaikka k\u00e4yt\u00e4nkin keitint\u00e4 vain teltan absidissa enk\u00e4 varsinaisesti teltan l\u00e4mmitt\u00e4miseen. Nautin illallisen lomassa my\u00f6s minttukaakaon ja suklaata, jota oli mukana v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin runsaasti. Toisaalta talvella energiaakin tarvitaan runsaasti.<\/p>\n\n\n\n

Ulkona l\u00e4mp\u00f6tila oli laskenut v\u00e4h\u00e4n pakkasen puolelle. Mittari n\u00e4ytti -4 astetta. Ilta oli varsin kaunis, pilviss\u00e4 oli vaaleanpunaista s\u00e4vy\u00e4 auringon laskiessa H\u00e1llji-tunturin taa. Stora Sj\u00f6falletin suunnalla puolestaan alhaalla laaksossa oli usvaa ja tunturit kohosivat komeasti usvaisesta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Illan pimennytty\u00e4 taivas alkoi pilvitell\u00e4 j\u00e4lleen enemm\u00e4n. Uni tuli helposti. Minulla oli kuitenkin pari her\u00e4tyst\u00e4 puhelimessa revontulien varalta. Puoli yhden aikaan taivaalla n\u00e4kyi hentoa vihert\u00e4v\u00e4\u00e4 kajoa. Pilvipeitteen reikien takana todella loimotti revontulia. Pilvet liikkuivat kuitenkin nopeasti ja parhaat valot j\u00e4iv\u00e4t pilvien taakse.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

29.3.2025 \u2013 Tuulen viem\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Her\u00e4sin aamulla teltan ryskeeseen. Kohtuullisen kova tuuli ravisteli telttaa aika lailla, mutta onneksi telttani on varsin j\u00e4m\u00e4kk\u00e4. K\u00e4vin ulkona kuitenkin tarkastamassa tilanteen ja lapioin hieman tuiskunnutta lunta pois teltalta.<\/p>\n\n\n\n

Aamu oli pilvinen. Tuuli k\u00e4vi lounaasta ja tuiskutti pintalunta. N\u00e4kyvyys ulkona oli kuitenkin varsin hyv\u00e4, vaikkakin se vaihteli nopeasti. Parhaimmillaan Jierta- ja G\u00e5rtej\u00e1vrret n\u00e4kyiv\u00e4t kunnolla ja jopa vanha taivas pilkotti paikoin. N\u00e4in\u00e4 hetkin\u00e4 maisemaa n\u00e4kyi parhaimmillaan aina Stora Sj\u00f6falletille saakka.<\/p>\n\n\n\n

Ryhdyin teltassa aamutoimiin. Sulattelin lis\u00e4\u00e4 lunta ja keitin aamupuuron, johon lis\u00e4sin kuivattua omenaa ja noin 50 gramman m\u00f6tik\u00e4n voita. Ruokahommien j\u00e4lkeen oli aika my\u00f6s tankata keittimen bensapullo. Olin t\u00e4lle reissulle ostanut viiden litran p\u00f6nik\u00e4n alkylaattibensiini\u00e4, sill\u00e4 primuksen power fuel on turhan tyyrist\u00e4. Hyvin se palaa pienkonebensallakin, eik\u00e4 tarvitse turhaan nuukailla. Bensaa menisi huolettomallakin k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 enint\u00e4\u00e4n noin 5 desilitraa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, joten hyvin pit\u00e4isi riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Reilun tunnin touhotin teltassa aamutouhuja, kunnes l\u00e4hdin taas katsomaan tilannetta ulkona. Keli oli muuttunut huonommaksi: nyt n\u00e4kyvyytt\u00e4 oli joitakin satoja metrej\u00e4, vaikka toisaalta pilviverho ei ollut kovin paksu. Aurinko loimotti pilven l\u00e4pi. Tuuli oli kuitenkin edelleen kova. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli kolme astetta.<\/p>\n\n\n\n

Mutta eip\u00e4 sitten muuta kuin menoksi. Jos jotain positiivista piti kelist\u00e4 keksi\u00e4, niin plussakelin ansiosta ei ollut erityisen kylm\u00e4. Mutta olisihan teltan purku ja ahkion pakkaaminen ollut mukavampaa tyynell\u00e4. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4kin kivuttomasti sain kuitenkin teltan kasaan. L\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n noin vartin yli kymmenen.<\/p>\n\n\n\n

Olin illalla pystytt\u00e4nyt teltan vastaan tulleen porukan j\u00e4ljille. Nyt mist\u00e4\u00e4n j\u00e4ljist\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n. Tuuli oli pyyhkinyt kaiken menness\u00e4\u00e4n. Mutta suunta oli selv\u00e4: kohti Liehtitj\u00e1vrrea, jonne matka kulki suoraviivaisesti Nj\u00e1vvetj\u00e5hkk\u00e5a kiert\u00e4en.<\/p>\n\n\n\n

Pilvipeite ja n\u00e4kyvyys muuttuivat jatkuvasti. Viel\u00e4 ahkiota pakatessa n\u00e4kyvyys oli huono, mutta pian liikkeelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni s\u00e4\u00e4 selkeni ja Slugg\u00e1n ter\u00e4v\u00e4 huippu tuli taas n\u00e4kyviin. Jopa aurinko tuli v\u00e4lill\u00e4 kurkistelemaan pilven raoista. Tuuli k\u00e4vi navakasti kuitenkin jatkuvasti. Laskettelulasit olivat vastatuuleen painellessa tarpeen.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka maasto oli nyt tasaisempaa, sai j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 etsi\u00e4. Kumpareita ja jontkia oli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s kivikoita sai kierrell\u00e4. Lunta oli kaikkiaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n. Hiihtelin rauhakseen eteenp\u00e4in. Maisemia ei juuri tarvinnut katsella, sill\u00e4 vaikka s\u00e4\u00e4 oli hieman kirkastunut, kaikki suuremmat vuoret olivat valkean pilviharson peitt\u00e4mi\u00e4. Toisaalta pilviharson l\u00e4pi sihtaava aurinko teki paikoin maisemasta varsin apokalyptisen n\u00e4k\u00f6isen.<\/p>\n\n\n\n

Muutaman kilometrin j\u00e4lkeen huomasin vasemmalla puolellani liikett\u00e4. Yksi, kaksi, kolme hiiht\u00e4j\u00e4\u00e4 eteni noin kilometrin minusta sivuun hitaasti kohti Sarekia. He olivat laakson pohjalla, min\u00e4 loivalla rinteell\u00e4 ehk\u00e4 50 metri\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4. My\u00f6hemmin havaitsin lis\u00e4\u00e4 hiiht\u00e4ji\u00e4. Kyseess\u00e4 taisi olla eilen tapaamani kuuden ranskalaisen ryhm\u00e4. Oma reittivalintani vaikutti sik\u00e4li paremmalta, ett\u00e4 laakson pohja ja Slugg\u00e1johkan tienoo vaikutti varsinaiselta kivilouhokselta, jossa suoraviivainen hiihto n\u00e4ytti mahdottomalta. Ylemp\u00e4n\u00e4 ei tarvinnut kivi\u00e4 juurikaan kierrell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Olin edennyt sik\u00e4li reippaasti, ett\u00e4 saavutin Njir\u00e1vj\u00e5g\u00e5sj\u2019n varrella olevan porok\u00e4mp\u00e4n noin puolenp\u00e4iv\u00e4n aikaan. P\u00e4\u00e4tin pit\u00e4\u00e4 k\u00e4mp\u00e4n suojassa taukoa. Teet\u00e4 ja suklaata nassuun. K\u00e4mpp\u00e4 oli toki lukittu, mutta se tarjosi kuitenkin suojaa tuulelta, joka k\u00e4vi edelleen yht\u00e4 navakasti. K\u00e4mpp\u00e4 vaikutti olevan aika v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4. Ikkunasta sis\u00e4\u00e4n kurkistamalla saattoi havaita, ett\u00e4 katto vuoti. K\u00e4mp\u00e4n p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli iso vesilammikko. Muutenkin k\u00e4mpp\u00e4 n\u00e4ytti silt\u00e4, ettei siell\u00e4 kovin mielell\u00e4\u00e4n y\u00f6pyisi.<\/p>\n\n\n\n

Viitisenkymment\u00e4 metri\u00e4 k\u00e4mp\u00e4st\u00e4 oli my\u00f6s turvekattoinen kammin kehikko, jota k\u00e4vin ihmettelem\u00e4ss\u00e4. Lumi oli kinostunut kammin kupeeseen, mutta muuten maa oli paikoin l\u00e4hes paljas.<\/p>\n\n\n\n

Jatkoin aika pian matkaa. Seuraava etappini oli Liehtitj\u00e1vrren porok\u00e4mpp\u00e4, jonne oli matkaa noin viisi ja puoli kilometri\u00e4. Maisema oli muuttunut, mutta kovin hitaasti. Slugg\u00e1 oli j\u00e4\u00e4nyt sel\u00e4n taakse, ja edess\u00e4 \u00c4hp\u00e1rin massiivin koillinen kulmaus kohosi aina pilviin saakka. Muuten maisema oli varsin mustavalkoista kivien ja lumen mosaiikkia. Mutta mahtuipa sekaan yksitt\u00e4isi\u00e4 tunturikoivuja.<\/p>\n\n\n\n

Ennen Liehtitj\u00e1vrrea maasto oli melkoista jontkaa. V\u00e4lill\u00e4 piti laskea varovaisesti yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin jyrkki\u00e4, joskin lyhyit\u00e4 rinteit\u00e4 alas. V\u00e4lill\u00e4 taas sai kierrellen etsi\u00e4 reitti\u00e4, jossa ei olisi joutunut kivikkoihin. Jos n\u00e4ill\u00e4 tienoilla on sulan maan aikaan hankala liikkua, on se sit\u00e4 paikoitellen my\u00f6s suksilla.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 j\u00e4rve\u00e4 maasto tasoittui. Mutta my\u00f6s Liehtitj\u00e1vrren j\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli lunta vain v\u00e4h\u00e4n, ja sekin oli tuulen ja pakkasen kovettamaa. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti kuitenkin hyv\u00e4\u00e4 luistoa, mink\u00e4 ansiosta matka eteni joutuisaan. Aiemmin ongelmana oli edellisp\u00e4iv\u00e4n tapaan ennemmin ollut liiallinen pito, kun lumi tarttui jatkuvasti suksien pohjiin kiinni.<\/p>\n\n\n\n

Maisema oli kuitenkin kohdallaan. Edess\u00e4 Liehtitj\u00e1vrren takana Sarekin massiivin etel\u00e4inen p\u00e4\u00e4ty tuli n\u00e4kyviin liki kahteen tuhanteen kohoavilla huipuillaan. Ne j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin piiloon pilvien sekaan. N\u00e4kym\u00e4 kuitenkin muistutti, miksi Sarekiin kannattaa tulla. Jotain uskomattoman hienoa seudussa on.<\/p>\n\n\n\n

Tulin Liehtitj\u00e1vrren porok\u00e4mp\u00e4lle puoli kolmen aikaan. K\u00e4mpp\u00e4 oli korkealla rantat\u00f6rm\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Alempana rannassa oli vanha turpeella p\u00e4\u00e4llystetty kota, pienempi kuin edellinen. Pikkuruinen asumus toi mieleen lapsuuden kirjoista tutun P\u00f6rri-peikon asumuksen, mutta ket\u00e4\u00e4n ei ollut kotona.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4mpp\u00e4 oli hyv\u00e4kuntoinen ja siisti. K\u00e4mp\u00e4n lis\u00e4ksi pihalla oli lukittu puuvaja. Sarekin alueen porok\u00e4mp\u00e4t voinee jakaa kolmeen ryhm\u00e4\u00e4n: siistit ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevat, tilap\u00e4isk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevat v\u00e4hemm\u00e4n siistit (mutta lukitut), ja avoimet huonokuntoiset m\u00f6rsk\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4lk\u00e4 alkoi olla, joten s\u00f6in k\u00e4mp\u00e4n rappusilla lounass\u00f6rsselini. Olin tehnyt aamulla ruokatermariin pikamakaroni-jauheliha-pussikeittoh\u00e4ss\u00e4k\u00e4n, joka oli mukavasti p\u00e4iv\u00e4n aikana tekeytynyt. Mutta hyv\u00e4\u00e4 se ei ollut. Onneksi nutella-leip\u00e4 maistui paremmalle. T\u00e4ytynee tuleville talvireissuille kehitt\u00e4\u00e4 parempaa lounasratkaisua, sill\u00e4 vaikka oli vasta ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4, olin jo aivan kyps\u00e4 lounaan makumaailmaan.<\/p>\n\n\n\n

Katselin maisemia sen mink\u00e4 maltoin. Pohjoisessa Liehtitj\u00e1vrren toisella puolella alkoi Guhkesv\u00e1ggen laakso, jota pitkin Sarekin ja Stora Sj\u00f6falletin kansallispuistojen raja kulkee. Sinne painuin syksyll\u00e4 2022 ensimm\u00e4isell\u00e4 reissullani n\u00e4ihin maisemiin. Guhkesv\u00e1ggen riippusillan erotti paljain silmin, se oli paikallaan. Muuten l\u00e4nnen puolella kohoava Sarekin massiivi ja sen etel\u00e4isen huippu, Spijkka, j\u00e4i pilven taakse piiloon. Toisaalta my\u00f6s it\u00e4puolen Sk\u00e1n\u00e1tj\u00e5hkk\u00e5 oli yht\u00e4 lailla pilven peitossa. Sen sijaan sel\u00e4n takana \u00c4hp\u00e1rin reunimmaiset huiput n\u00e4kyiv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4hes kokonaan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 jatkuva tuuli alkoi tymp\u00e4ist\u00e4. Keli ei osoittanut paranemisen merkkej\u00e4. L\u00e4mp\u00f6tilakin oli edelleen plussalla. Porok\u00e4mp\u00e4n pihalla lunta oli paikoin niin v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 piti varoa kastelemasta itse\u00e4\u00e4n vesil\u00e4t\u00e4k\u00f6ihin. T\u00e4llainen talvivaellus siis.<\/p>\n\n\n\n

Suunnitelmana oli kuitenkin jatkaa matkaa kohti Sarekin keskustaa, Sk\u00e1rjaa. Siten t\u00e4st\u00e4 pit\u00e4isi jatkaa viel\u00e4 l\u00e4nteen ja kiert\u00e4\u00e4 Sarekin massiivi etel\u00e4n puolelta. Seuraava etappi olisi siten Bierikv\u00e1rasj-nyppyl\u00e4, joka tummana ja r\u00f6pel\u00f6isen\u00e4 erottuu vuorien v\u00e4liss\u00e4 selv\u00e4sti. Sen takana olisi Bierikj\u00e1vrre, jonka j\u00e4lkeen vuorossa olisi edelliskes\u00e4n vaelluksen maisemat, Rapadalenin latva \u2013 ja vihdoin Sk\u00e1rja.<\/p>\n\n\n\n

Mutta eip\u00e4 menn\u00e4 asioiden edelle. Ajatuksenani oli j\u00e4lleen leiriytyminen siten, ett\u00e4 teltta olisi pystyss\u00e4 ja kamat teltassa ihan viimeist\u00e4\u00e4n kuuteen menness\u00e4. Peliaikaa oli siten noin kaksi ja puoli tuntia, ennen kuin pit\u00e4isi alkaa katsomaan teltalle paikkaa.<\/p>\n\n\n\n

Laskin porok\u00e4mp\u00e4lt\u00e4 takaisin j\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle. Paikalla oli useamman hiiht\u00e4j\u00e4n j\u00e4ljet. Eik\u00e4 ihme, jos Suorvasta oli tulossa, t\u00e4m\u00e4 oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ainoa reitti Rapadaleniin ja Sarekin keskustaan. Seurailin j\u00e4lki\u00e4 summittaisesti.<\/p>\n\n\n\n

Liehtitj\u00e1vrren j\u00e4lkeen oli vuorossa Vuojnesluobbala-j\u00e4rvi. Reissun j\u00e4lkeen karttoja ja satelliittikuvia tutkiessani minulle selvisi, ett\u00e4 Vuojnesluobbala-j\u00e4rven it\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on ilmeisesti Junkers-lentokoneen j\u00e4\u00e4nteet vuodelta 1945. Talvella j\u00e4\u00e4nteist\u00e4 ei tietysti n\u00e4kynyt j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta ehk\u00e4p\u00e4 jollakin toisella kerralla niit\u00e4 pit\u00e4isi tulla ihmettelem\u00e4\u00e4n. Netist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni tiedon mukaan<\/a> kovan onnen vesitaso olisi ollut malmilastissa ja tuhoutunut ep\u00e4onnistuneessa nousussa. Samaisen j\u00e4rven etel\u00e4puolella \u00c4hp\u00e1r-vuoren rinteell\u00e4 on kartan mukaan magnesitbrott, eli kaliumkarbonaattilouhos, josta tuodusta malmista ilmeisesti oli ollut kyse. <\/p>\n\n\n\n

Kun kello tuli puoli viisi, aloin katsella telttapaikkaa jyrkk\u00e4n\u00e4 kohoavan Bierikv\u00e1r\u00e1sj-nyppyl\u00e4n tuntumasta. Lunta oli niin kitsaasti, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4lle telttaa ei voinut pystytt\u00e4\u00e4. Tasaisia paikkoja ei rannalla ollut liikaa, lumen v\u00e4h\u00e4isyys toki vaikutti siihenkin. Pienen etsinn\u00e4in j\u00e4lkeen l\u00f6ysin kelvollisen kohdan, mutta ongelmaksi tuli se, ett\u00e4 teltta oli vaikea saada ankkuroiduksi j\u00e4iseen ja v\u00e4h\u00e4lumiseen maahan. Lis\u00e4ksi kova tuuli teki teltan pystytt\u00e4misest\u00e4 vaikeaa.<\/p>\n\n\n\n

Melkoista \u00e4mpyl\u00f6imist\u00e4 touhu oli, mutta sain lopulta teltan pystyyn. Hieman tuskanhiki oli pystytt\u00e4ess\u00e4 tullut tuulen tempoessa telttaa (ja p\u00e4\u00e4si se kertaalleen karkaamaankin), mutta kun teltta oli kunnolla kiinni, saattoi sen kest\u00e4vyyteen luottaa. Touhuun kului reilusti aikaa.<\/p>\n\n\n\n

Mutta olipa mukava, kun sai ryhty\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n kamppeita telttaan ja riisua monot jalasta. Matkaa oli taittunut parisenkymment\u00e4 kilometri\u00e4. Vaikka ulkona tuuli edelleen pauhasi, teltassa oli rauhallista. Ja l\u00e4mmint\u00e4. Vaikka illan tullen ulkona l\u00e4mp\u00f6tila painui pari astetta pakkasen puolelle, sis\u00e4ll\u00e4 teltassa oli plussaa. Pilvet liikkuivat vauhdilla. Hetkitt\u00e4in taivas oli l\u00e4hes kirkas ja etenkin id\u00e4ss\u00e4 s\u00e4\u00e4 n\u00e4ytti hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Majoituttuani ryhdyin sulattelemaan lunta ja valmistelemaan illallista. Nyt olikin herkkup\u00e4iv\u00e4: p\u00e4\u00e4tin sy\u00f6d\u00e4 illalliseksi kinkku-ananas-roiskel\u00e4pp\u00e4pitsan. Lis\u00e4ksi, kun kerran Ruotsissa oltiin, oli aika nauttia ruotsalainen retkiklassikko, eli Bullensin pilsnerkorv-s\u00e4ilykemakkara. Ja kolmanneksi, l\u00e4hestyv\u00e4n p\u00e4\u00e4si\u00e4isen kunniaksi, aterian kruunasi Mignon-muna. Mit\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 muuta voisi toivoa?<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4mmitin pitsan ja t\u00e4ytyy todeta, ett\u00e4 se kyll\u00e4 etenkin maasto-oloissa maistui varsin hyv\u00e4lt\u00e4. Pilsnerimakkara sen sijaan sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 yhden kerran kokeiluksi. Maku ei varsinaisesti miellytt\u00e4nyt. P\u00e4\u00e4tin siksi lohduttaa itse\u00e4ni viel\u00e4 yhdell\u00e4 lihapiirakalla ja pienell\u00e4 minttukaakaolla.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 se ilta sitten lunta sulatellessa ja lihapiirakkaa l\u00e4mmitt\u00e4ess\u00e4 tummeni. Tuulikin alkoi viimein rauhoittua. Se olikin hyv\u00e4, sill\u00e4 tuulen ryskytt\u00e4ess\u00e4 telttaa minun on joskus vaikea rauhoittua ja saada unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni. Ilta tummeni pilvisen\u00e4, joten revontulia ei kannattanut toivoa.<\/p>\n\n\n\n

Mignon-muna oli viel\u00e4 sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4, joten nautiskelin sen viimeiseksi. Kyll\u00e4p\u00e4 maistuikin. Hyv\u00e4 ruoka, parempi mieli. N\u00e4in se vaelluksellakin on, vuodenajasta riippumatta. Kyll\u00e4p\u00e4 tuntui hyv\u00e4lt\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 unille.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

30.3.2025 \u2013 Sarek centrum<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Y\u00f6n aikana tuuli oli tyyntynyt. Y\u00f6 oli kuitenkin pilvinen, joten revontulet j\u00e4iv\u00e4t t\u00e4ll\u00e4kin kertaa haaveeksi. Her\u00e4ilin aamutoimiin kahdeksan aikaan. Reissu alkoi jo tuntua, vaikka oli vasta kolmas p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Keittelin puurot ja kaakaot. Valmistelin my\u00f6s lounaan ruokatermariin. Lumien sulattelut ja toimet alkoivat sujua jo rutiinilla. Pari ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tuntuu aina hieman hakemiselta ennen kuin telttael\u00e4m\u00e4\u00e4n alkaa rutinoitua.<\/p>\n\n\n\n

Ulkona oli j\u00e4lleen nollakeli. S\u00e4\u00e4 kuitenkin vaikutti selkenev\u00e4n. Ahkion pakkaaminenkin sujui jo rutiinilla. Ahkiossa kulkee mukana yhdess\u00e4 kassissa ruokatavarat, toisessa makuualusta ja vaatteet. Kolmannessa kassissa ovat muun muassa termospullot, joita tarvitaankin useita.<\/p>\n\n\n\n

Oman tilansa vie my\u00f6s keitinlaatikko, kattilat ja termospullot sek\u00e4 bensakanisteri. Ahkion per\u00e4ll\u00e4 matkaavat leirikeng\u00e4t, toppahousut ja kameratarvikkeita. Lis\u00e4ksi minulla on ahkiossa muovilaatikko, jossa on kaikkea sekalaista s\u00e4l\u00e4\u00e4, mm. varavirtal\u00e4hteet, l\u00e4\u00e4kkeet, hygieniatarvikkeet ja h\u00e4k\u00e4varoitin. Teltta kulkee omassa pussissaan puoliksi koottuna ahkion p\u00e4\u00e4ll\u00e4, samoin lapio ja kameran jalusta. Repussa puolestaan kannan kameraa, yht\u00e4 termospulloa, laskettelulaseja, karttoja ja gps-l\u00e4hetint\u00e4. My\u00f6s paksu untuvatakki kulkee mukavasti repun alaosassa, sill\u00e4 vaikka se vie tilaa, ei painoa juuri kerry.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n kymmenen maissa. Tyyness\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuli pian l\u00e4mmin ja hiihtelin ilman takkia kerrastolla. Bierikj\u00e1vrren j\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli hyv\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4. S\u00e4\u00e4 parani ja alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niin hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 piti oikein sipaista aurinkorasvaa naamaan.<\/p>\n\n\n\n

Bierikj\u00e1vrre oli mahdottoman komea paikka. T\u00e4m\u00e4 noin kolme kilometri\u00e4 pitk\u00e4 ja yhden leve\u00e4 j\u00e4rvi j\u00e4\u00e4 tunturien kainaloon l\u00e4hes joka suunnalta. J\u00e4rvelt\u00e4 n\u00e4kyy komeasti my\u00f6s \u00c4hp\u00e1rin massiivin ja Bielathj\u00e5hkk\u00e5n v\u00e4linen laakso, Basstav\u00e1gge, jota pitkin p\u00e4\u00e4sisi kulkemaan kohti Saltoluoktaa. Sarvatj\u00e5hkk\u00e5n rinteell\u00e4 n\u00e4kyi muutamia lumivy\u00f6ryn j\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4h\u00e4n ennen puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 saavuin seuraavalle porok\u00e4mp\u00e4lle, Pielastuganille (viralliselta nimelt\u00e4\u00e4n Bielaj\u00e1vr\u00e1tja viereisen j\u00e4rven mukaan). T\u00e4m\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4 oli luokitukseltaan avoin surkea l\u00e4\u00e4v\u00e4. Arkkitehtuuriltaan k\u00e4mpp\u00e4 oli samaa mallia kuin mit\u00e4 Ruohtesv\u00e1ggen k\u00e4mpp\u00e4, johon tutustuin kes\u00e4n 2024 vaelluksella<\/a>. Sis\u00e4lt\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 lunta (ihmek\u00f6s tuo, jos ovi ei pysy kiinni). K\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 oli puul\u00e4mmitteinen kamiina ja kaasuliesi. Kaasupulloa en n\u00e4hnyt ja olisikohan liesik\u00e4\u00e4n toiminut. Joku oli j\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4mp\u00e4lle sapuskaa (kuten vuoden 2010 parasta ennen -p\u00e4iv\u00e4yksell\u00e4 olevia lettujauhoja), jotka olivat parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hneet. Suomalaisk\u00e4ytt\u00e4jist\u00e4 kieli vajaa Kulta Katriina -paketti. Ei n\u00e4ille k\u00e4mpille kyll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ruokatarpeita kannattaisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4. Sellaista h\u00e4t\u00e4\u00e4 tuskin kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n tulee, ett\u00e4 ikivanhat kuivaruoatkaan kelpaisivat.<\/p>\n\n\n\n

Pielastuganilta l\u00e4hdetty\u00e4ni n\u00e4in matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohteen, jonka p\u00e4\u00e4ttelin ihmiseksi. Hieman l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 selvisi, ett\u00e4 yksin\u00e4inen hiiht\u00e4j\u00e4 oli taukoa pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ohitin h\u00e4net matkan p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta heilautimme k\u00e4tt\u00e4 tervehdykseksi.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4\u00e4 oli edelleen hyv\u00e4, mutta pilvi\u00e4 alkoi kerty\u00e4 taivaalle aiempaa enemm\u00e4n. Edess\u00e4 Rapadalenin pohjoisosa alkoi piirty\u00e4 yh\u00e4 selvemmin n\u00e4kyviin. Saavutin siis viime kes\u00e4n vaelluksen maastot, jolloin kuljin \u201dSarek Classicin\u201d, eli puiston halki Skierffelt\u00e4 Rapadalenia ja Ruohtesv\u00e1ggea pitkin Ritsemiin. Pidemm\u00e4lle p\u00e4\u00e4sty\u00e4 maisema avautui my\u00f6s etel\u00e4n suuntaan. Siell\u00e4 kohosi L\u00e5ddeb\u00e1kte, jonka lomaan kes\u00e4ll\u00e4 kuljettu pelkokerroinpolku painui. Oli virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 sama seutu vaihteeksi talviasussa.<\/p>\n\n\n\n

Hiihto oli leppoisaa. P\u00e4\u00e4asiassa sai edet\u00e4 melko tasaisesti R\u00e1hp\u00e1johkan suuntaisesti luoteeseen kohti Sk\u00e1rj\u00e1a. Kuitenkin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tunturista laskeva M\u00e1htuj\u00e5g\u00e5sj kulki sen verran syv\u00e4ll\u00e4 uomassaan, ett\u00e4 reitti\u00e4 sen yli piti ahkion kanssa v\u00e4h\u00e4n hakea. T\u00e4m\u00e4n seurauksena piti kiivet\u00e4 parikymmenmetrinen rinne ahkion kanssa kohtisuoraan yl\u00f6s, jotta saattoi v\u00e4ist\u00e4\u00e4 syv\u00e4n jontkan. No, kyll\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n parit nousumetritkin kuuluivat, vaikka kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 punnerrus olisi saanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 v\u00e4list\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n ja muutaman muun harjanteen j\u00e4lkeen Sarekin keskusta, eli Sk\u00e1rj\u00e1 ja sen pieni rakennusryhm\u00e4, Mikkastugan, tulivat n\u00e4kyviin. Tummat rakennukset lumen keskelt\u00e4 erottuivat jo kauas. Paikalla on varsinainen k\u00e4mpp\u00e4, tai oikeastaan h\u00e4t\u00e4suoja, huusi ja lukittu liiteri. Aikeissani oli sy\u00f6d\u00e4 lounasta paikalla.<\/p>\n\n\n\n

Ennen perille p\u00e4\u00e4sy\u00e4 piti kuitenkin ylitt\u00e4\u00e4 Ruohtesv\u00e1ggesta laskeva Sm\u00e1jlajj\u00e5hk\u00e5, joka Mikkastuganin tuntumassa painuu syv\u00e4\u00e4n rotkoon. Kes\u00e4isin paikalla on silta rotkon ja joen yli. Kiersin siksi hieman lenkki\u00e4 yl\u00e4juoksun puolelta. Sielt\u00e4 p\u00e4\u00e4sikin joen yli helposti \u2013 pieni montunpoikanen, josta oli vain muutaman askelen nousu harjanteelle, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tuvan pihalle.<\/p>\n\n\n\n

Mikkastugan on tosissaan vain h\u00e4t\u00e4suoja. Seiniss\u00e4 ei ole mink\u00e4\u00e4nlaisia eristeit\u00e4, joten lautam\u00f6kki on kylm\u00e4. Paikalla on kuitenkin ruotsalainen h\u00e4t\u00e4puhelin ja -laatikko, jossa on ensiaputarvikkeita, trangia ja ruokaa. Vieraskirja oli parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hnyt, mutta l\u00f6ysin kes\u00e4n kuittaukseni ja kirjoitin uuden.<\/p>\n\n\n\n

Ryhdyin lounaspuuhiin. Siin\u00e4 ruokaa termarista nautiskellessani huomasin pihalla liikett\u00e4. Paikalle saapui Ruohtesv\u00e1ggesta kolmen saksalaisen hiiht\u00e4j\u00e4n ryhm\u00e4. Ukkeleilla oli kunnon skinnailuvermeet ja kertoivat k\u00e4yneens\u00e4 rinteill\u00e4 laskemassa. Heilt\u00e4 tulikin varsinaista tarinaa. Olivat kuulemma n\u00e4nheet ahman, karhun ja suden j\u00e4lki\u00e4 sek\u00e4 villisian raadon. Lis\u00e4ksi kertoivat, ett\u00e4 Saltoluoktassa olisi j\u00e4rvi auki. T\u00e4t\u00e4 tietoa hieman ep\u00e4ilin, mutta kovasti n\u00e4in v\u00e4ittiv\u00e4t. He pitiv\u00e4t pienen tauon, mutta jatkoivat aika pian etel\u00e4n suuntaan.<\/p>\n\n\n\n

Sk\u00e1rj\u00e1lta l\u00e4htiess\u00e4 taivas oli j\u00e4lleen paksussa pilvess\u00e4 ja tuuli alkoi ylty\u00e4. Mikkastuganin l\u00e4nsipuolella on lyhyt p\u00e4tk\u00e4 poroaitaa, mutta se oli helppo ylitt\u00e4\u00e4 paksun nietoksen ansiosta. Suuntasin kohti Guohperv\u00e1ggea. Olin edennyt t\u00e4h\u00e4n saakka t\u00e4ysin reittisuunnitelmani mukaisesti. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in reittisuunnitelma oli kuitenkin vain ylimalkainen \u2013 kiertely\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 siten, ett\u00e4 parin p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 olisi aika alkaa suunnata Sarekin massiivi pohjoisen puolelta kiert\u00e4en takaisin kohti Suorvaa.<\/p>\n\n\n\n

Arvoin mieless\u00e4ni, olisinko ehtinyt koukata Guohperv\u00e1ggesta viel\u00e4 \u00c1lggav\u00e1ggeen, jolloin olisi saanut reitilleni Alkavaren kappelin. Kyll\u00e4, paikalla on kivinen pieni kirkkorakennus Sarekin ja Padjelantan kansallispuistojen rajalla. Ehdottomasti n\u00e4ht\u00e4vyys siis. P\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 ei kuitenkaan viel\u00e4 tarvinnut tehd\u00e4. Suunnittelin leiriytyv\u00e4ni suunnilleen Guohperv\u00e1ggen ja \u00c1lggav\u00e1ggen risteykseen.<\/p>\n\n\n\n

Ahkiota sai hinata pitk\u00e4st\u00e4 aikaa yl\u00e4m\u00e4keen, sill\u00e4 rinne l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 laakson pohjaa on sen verran jyrkk\u00e4, ettei sen suuntaisesti hiiht\u00e4minen ole miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Ylemp\u00e4n\u00e4 saisi menn\u00e4 tasaisemmin.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka s\u00e4\u00e4 pilvitteli, maisemat olivat kohdallaan. Edess\u00e4 Guohpersk\u00e1jdden ter\u00e4v\u00e4 p\u00e4\u00e4ty jakoi laakson kahtia \u00c1lggav\u00e1ggen ja Guohpervaggen kesken. Vasemmalla \u00c5lkatj\u2019n massiivilla parit j\u00e4\u00e4tik\u00f6t n\u00e4yttiv\u00e4t kuin hyllyilt\u00e4 jyrkill\u00e4 rinteill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ennen pitk\u00e4\u00e4 huomasin olevani liian ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 rinteell\u00e4. Suoraan jatkamalla rinne olisi muuttunut turhan jyrk\u00e4ksi ja kiviseksi, kun taas alempana n\u00e4ytti tasaisemmalta. L\u00e4hdin laskemaan vinosti alemmas. Rinne oli sen verran jyrkk\u00e4, ett\u00e4 ahkio ei pysynyt en\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4, vaan kaatui ja alkoi valua alasp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

Painovoima teki teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja pian sit\u00e4 oltiin mukkelis makkelis rinteess\u00e4 ja ahkion aisat kierteell\u00e4 itsens\u00e4 ymp\u00e4ri. Eli kunnolla jengoilla. N\u00e4m\u00e4 ovat juuri niit\u00e4 hetki\u00e4, joista mielell\u00e4\u00e4n olisi ottanut videota, mutta mieless\u00e4 oli aivan muut asiat kuin kameran k\u00e4yttely. Pahin pelko oli, ett\u00e4 ahkion vetoasia olisi rikkoutunut. Silloin olisin ollut niin sanotusti kusessa.<\/p>\n\n\n\n

Vapautin itseni repusta ja ahkion hihnoista, jotta aisojen v\u00e4\u00e4nt\u00f6 j\u00e4isi mahdollisimman pieneksi. T\u00e4st\u00e4 seurasi kuitenkin se, ett\u00e4 ahkio l\u00e4hti py\u00f6rim\u00e4\u00e4n itsekseen rinnett\u00e4 alas. Olin edelleen suksen jalassa, joten en pystynyt heti pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ahkiota: ensin piti saada kammettua itsens\u00e4 hangesta yl\u00f6s ja irrotettua sukset.<\/p>\n\n\n\n

Kun sain pys\u00e4ytetty\u00e4 hiljaa valuvan ahkion, olivat sukset j\u00e4\u00e4neet ylemm\u00e4s rinteelle. Hirve\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00f6, mutta ratkaisin tilanteen k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ahkion niin, ett\u00e4 se meni edell\u00e4 ja itse tulin jarruna per\u00e4ss\u00e4. N\u00e4in laskeuduin muutamat kymmenet metrit, kunnes maasto oli taas tasaisempaa. Mutta sitten piti viel\u00e4 kahlata hangessa takaisin yl\u00f6s hakemaan sukset. T\u00e4m\u00e4 se on talviretkeilyn suolaa!<\/p>\n\n\n\n

Onneksi ahkion aisat olivat s\u00e4ilyneet ehj\u00e4n\u00e4, vaikkakin hieman v\u00e4\u00e4ntynein\u00e4. Kello alkoi olla sen verran paljon, ett\u00e4 totesin pian olevan aika leiriyty\u00e4. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin k\u00e4yd\u00e4 katsastamassa \u00c1lggav\u00e1ggen porok\u00e4mp\u00e4n, joka oli korkealla t\u00f6rm\u00e4ll\u00e4 laakson toisella puolella. Ei kuitenkaan kaukana, matkaa oli noin 500 metri\u00e4. Siisp\u00e4 pienen suklaav\u00e4lipalan j\u00e4lkeen parkkeerasin ahkion ja l\u00e4hdin nousemaan rinnett\u00e4 yl\u00f6s. Vaikka rinne oli jyrkk\u00e4, ilman ahkiota sen nousi kevyesti. Tajusin, ett\u00e4 olin t\u00e4h\u00e4n saakka hinannut koko ajan ahkiota per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u00c1lggav\u00e1ggen porok\u00e4mpp\u00e4 oli luokitukseltaan hyv\u00e4kuntoinen ja siisti. Ikkunasta vilkaisemalla k\u00e4mpp\u00e4 vaikutti oikein viihtyis\u00e4lt\u00e4. Sis\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan ollut asiaa, vaikka k\u00e4mpp\u00e4 olisi ollut avoin, sill\u00e4 ovi oli puolitoistametrisen nietoksen sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u00c1lggav\u00e1gge n\u00e4ytti komealta, muttei varsinaisesti kutsuvalta. Minusta alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 olisi parempi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 se t\u00e4ll\u00e4 kertaa v\u00e4liin ja suunnata Guohperv\u00e1ggeen, joka tosin alkoi painua sumupilven sekaan.<\/p>\n\n\n\n

Niinp\u00e4 laskin takaisin ahkiolle ja jatkoin viel\u00e4 reilun kilometrin eteenp\u00e4in, kunnes l\u00f6ytyi hyv\u00e4 tasainen paikka teltalle. Alkoi jo v\u00e4sytt\u00e4\u00e4, mutta olihan t\u00e4h\u00e4nkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4n mahtunut jo kilometrej\u00e4. Itse asiassa reilusti yli 20. Leiriytyess\u00e4 GPS:n matkamittari n\u00e4ytti reissun saldoksi 63 kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tuuli k\u00e4vi maltillisesti ja vihmoi hieman lunta. Teltta oli kuitenkin helppo pystytt\u00e4\u00e4 eiliseen puhuriin verrattuna. L\u00e4mp\u00f6tila oli asteen verran pakkasella. Maisemia ei tarvinnut en\u00e4\u00e4 katsella, sill\u00e4 pilvi oli laskeutunut p\u00e4\u00e4lle niin, ett\u00e4 vuorten rinteet erotti h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4n valkeuden seasta juuri ja juuri.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavat pari tuntia k\u00e4ytin el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni taas juomaveden sulattamiseen. Samalla ehti tehd\u00e4 jalkahuoltoa ja tutkia karttaa tulevien p\u00e4ivien suunnitteluun. Ja kun bensakeitin t\u00f6h\u00f6tt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, on hyv\u00e4 olla my\u00f6s tietoinen h\u00e4k\u00e4riskist\u00e4. Kaikki retkikeittimet tuottavat jonkin verran h\u00e4k\u00e4\u00e4, ja aiheesta on my\u00f6s kirjoitettu paljon<\/a>. Pid\u00e4n siksi nykyisin talvella mukana h\u00e4k\u00e4mittaria, josta voi hyvin seurata sit\u00e4, miten h\u00e4k\u00e4\u00e4 muodostuu \u2013 ja kuinka pitoisuus laskee tuulettamalla.<\/p>\n\n\n\n

Toinen talvitelttailun ominaisuus on kosteuden tiivistyminen telttaan. Kosteutta tulee veden sulattelussa ja ruoanlaitossa v\u00e4kisin, mutta my\u00f6s hengitysilma aiheuttaa kosteuden tiivistymist\u00e4 teltan kattoon.<\/p>\n\n\n\n

Kovimpaan n\u00e4lk\u00e4\u00e4n l\u00e4mmitin lihapiirakan, mutta varsinainen menu koostui pulled salmon -kalas\u00e4ilykkeest\u00e4 jonka kaveriksi tein tryffelipussirisoton. Voi pojat miten hyv\u00e4\u00e4! Ehdottomasti jatkoon.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

31.3.2025 \u2013 Guohperv\u00e1gge<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Y\u00f6ll\u00e4 pyrytti. My\u00f6s tuulen suunta oli muuttunut, mutta onneksi laaksoissa tuuli k\u00e4y yleens\u00e4 aina laakson suuntaisesti. K\u00f6mmin seitsem\u00e4n maissa katsomaan tilannetta ulkona. Ahkio oli melkein hautautunut lumeen, joten nostin sen pystyyn. Lapioin my\u00f6s lumivallia teltan suojaksi silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 pyry \u00e4ityisi oikein pahaksi.<\/p>\n\n\n\n

Lep\u00e4ilin viel\u00e4 tunnin verran ennen aamutoimiin ryhtymist\u00e4. Tilasin gepsiin s\u00e4\u00e4ennusteen, joka lupasi selke\u00e4\u00e4, mutta tuleville p\u00e4iville lis\u00e4\u00e4 lunta ja pilvi\u00e4. Mietin tulevaa suunnitelmaa. Aikaa oli viel\u00e4 kuudelle p\u00e4iv\u00e4lle, mutta jotenkin oli vaikea p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 olisi hyv\u00e4 tehd\u00e4. Ensimm\u00e4iseksi kuitenkin jatkaisin Guohperv\u00e1ggeen.<\/p>\n\n\n\n

Telttaa purkaessa lumisade oli lakannut. Taivas oli kuitenkin p\u00e4\u00e4osin tukevassa pilvess\u00e4, vaikka takana id\u00e4ss\u00e4 Sarekin massiivin rinteille paistoi aurinko. Taivas ei vaikuttanut selkenev\u00e4lt\u00e4. Tuuli oli onneksi sel\u00e4n takana.<\/p>\n\n\n\n

Maasto nousi hiljakseen. Edess\u00e4 oli pari kilometri\u00e4 loivaa nousua, kunnes koittaisi vedenjakaja, jonka j\u00e4lkeen laakso alkaisi laskea l\u00e4nteen. Laakson pohja oli helppoa hiihdett\u00e4v\u00e4\u00e4. Talvella ei tarvitse v\u00e4litt\u00e4\u00e4 pienist\u00e4 pusikoista tai mutkittelevista puroista, suoraan vain.<\/p>\n\n\n\n

Laakson rinteet olivat paikoin varsin jyrkki\u00e4. Etel\u00e4n puolella korkealla rinteell\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s paikoin sellaisia lumilippoja, ett\u00e4 olosuhteiden ollessa otolliset lumivy\u00f6ryt olivat todenn\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Erityisesti Vattendelarglaci\u00e4ren-j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla oli melko suuria lippoja.<\/p>\n\n\n\n

Hiljalleen laakso alkoi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 siten, ett\u00e4 sen per\u00e4lle tuli n\u00e4kyviin Padjelantan alueen matalammat tunturit. Ja niiden yll\u00e4 sininen taivas! Ennuste oli sittenkin oikeassa, s\u00e4\u00e4 oli selkenem\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vedenjakajan kohdalla maasto oli selke\u00e4sti kumpuilevampaa. Olipa paikalla my\u00f6s lumivy\u00f6ryn j\u00e4lki\u00e4 \u2013 etel\u00e4puolen rinteelt\u00e4 L\u00e1njektj\u00e5hkk\u00e5lta oli tullut jossain vaiheessa melkoisesti tavaraa, ja kohtuullisen kokoisia lumikokkareita oli pitk\u00e4ll\u00e4 laakson pohjan yli. Harmillisesti t\u00e4ll\u00e4 kohdin pilvi oli sen verran paksu, ettei maisemassa ollut kunnolla kontrastia. Lumivy\u00f6ryn j\u00e4lki\u00e4 oli vaikea erottaa.<\/p>\n\n\n\n

Kun laakso taittui kohti luodetta, alkoi s\u00e4\u00e4 parantua vauhdilla. My\u00f6s maasto tasoittui ja laakso alkoi leventy\u00e4. N\u00e4in ollen paras maisema j\u00e4i sel\u00e4n taakse. Mutta kyll\u00e4 kelpasi! Aurinko alkoi l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 ja y\u00f6ll\u00e4 satanut uusi lumi oli miellytt\u00e4v\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta maisemassa ei juuri lumen ja kivien lis\u00e4ksi muita kohteita ollut. Sininen taivas, valkoinen hanki. Siksi silm\u00e4t etsiv\u00e4t koko ajan alitajuisesti jotakin poikkeavaa. Olin ohittamassa jo aiemmin maisemaan hallinnutta py\u00f6re\u00e4lakista 1348-metrist\u00e4 Nj\u00e1hke-tunturia, kun havaitsin matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 laakson rinteell\u00e4 jotakin kiinnostavaa.<\/p>\n\n\n\n

Kauempaa kohde vaikutti silt\u00e4, kun joku olisi ollut paikalla sukset pystyss\u00e4 hangessa. L\u00e4hemp\u00e4\u00e4 n\u00e4ytti kuin paikalla olisi ollut jonkinlainen maja. Otin suunnan kohti ja pian selvisi, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli laatikko, jonka yhteydess\u00e4 oli aurinkopaneeli.<\/p>\n\n\n\n

Laatikon sivuilla oli teksti \u201dUTSKYTNINGSENHET STYRT RAKETT MED SIKTE OG STATIV ERYX\u201d. Sana \u201dog\u201d viittasi norjaan. Laatikko n\u00e4ytti varsin vankalta, aivan armeijakamppeelta. Nimest\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelin, ett\u00e4 jonkinlainen laukaisutarvikeboksi oli kyseess\u00e4, jossa t\u00e4ht\u00e4in ja jalusta kuuluisivat varustukseen, mutta \u201deryx\u201d ei sanonut minulle mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

En ryhtynyt avaamaan laatikkoa, mutta mielenkiinnon se her\u00e4tti. Ehk\u00e4p\u00e4 siell\u00e4 oli vain jotakin mittalaitteita. Poromiesten v\u00e4rkilt\u00e4 se ei vaikuttanut, mutta ehk\u00e4 s\u00e4\u00e4havaintolaitteita. Aurinkopaneeli kertoi kuitenkin siit\u00e4, ett\u00e4 vempain oli paikallaan pysyv\u00e4isluonteisesti tai ainakin pitk\u00e4aikaisesti.<\/p>\n\n\n\n

Reissun j\u00e4lkeen googlaamalla selvisi, ett\u00e4 Eryx on ranskalaisvalmisteinen lyhyen kantaman puoliautomaattinen panssarintorjuntaohjus<\/a>. Laatikot siis t\u00e4llaisia \u201draketteja\u201d varten, ja wikipedia tiesi kertoa, ett\u00e4 Norjalla n\u00e4it\u00e4 on aikoinaan ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Ruotsin Lantm\u00e4terietin Min Karta -palvelusta tutkiessani huomasin, ett\u00e4 laatikon paikalla oli kartassa my\u00f6s rakennuksen merkint\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n varsinaista rakennusta paikalla ei kuitenkaan ollut. Oli ihan metka ajatus, jos keskell\u00e4 Ruotsin suurimpia kansallispuistoja olisi n\u00f6k\u00f6tt\u00e4nyt t\u00e4ydess\u00e4 valmiudessa parit ohjukset panssarivaunuja varten. Mist\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4in\u00e4 aikoina tiet\u00e4\u00e4, mihin sit\u00e4 l\u00e4nsinaapuri on varautunut\u2026<\/p>\n\n\n\n

Pidin laatikon luona pienen tauon. Nyt oli keli jotain aivan upeaa. Tyynt\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4. T\u00e4llaista kun olisi koko ajan, ei voisi moittia. S\u00f6in v\u00e4lipalaa ja yritin nauttia joka solulla paisteesta.<\/p>\n\n\n\n

Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen silmiini osui j\u00e4lleen jotain poikkeavaa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kohde n\u00e4ytti lehm\u00e4lt\u00e4. Kyll\u00e4, lehm\u00e4lt\u00e4 makoilemassa rinteell\u00e4. Kyseinen lehm\u00e4 osoittautui kuitenkin hirveksi, joka havaitsi minut jo kaukaa. Vaihdoin \u00e4kki\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4 putkea kameraan, jotta sain kaverista jonkinlaisen kuvan. Hirvi jolkotteli hiljakseen rinnett\u00e4 yl\u00f6s harjanteen taa. Kovin kauas t\u00e4m\u00e4 veikko oli mets\u00e4isemmilt\u00e4 seuduilta p\u00e4\u00e4tynyt.<\/p>\n\n\n\n

Kun kerran kamerassa oli telelinssi kiinni, oli hyv\u00e4 napsia hieman l\u00e4hikuvia kerrankin pilvett\u00f6mist\u00e4 vuorista. Komeitahan nuo olivat, mutta olin parhaita huippuja ajatellen toistakymment\u00e4 kilometri\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Aloin nimitt\u00e4in olla jo Sarekin l\u00e4nsilaitamilla.<\/p>\n\n\n\n

Oli lounaan aika. Taas oli rasvattava naamaa, ettei se palaisi. Lounasm\u00f6ss\u00f6 ei ollut maultaan edelleenk\u00e4\u00e4n kaksista, mutta mahtava keli kompensoi jopa sen. Nyt en voinut valittaa mist\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on parasta.<\/p>\n\n\n\n

Lounaan j\u00e4lkeen jatkoin matkaa, ja vastaan tuli pian toinen samanlainen aurinkopaneelein varustettu eryx-laatikko. En sit\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt sen enemp\u00e4\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n, mutta olisi kyll\u00e4 mielenkiintoista tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 vehkeit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 oikein olivat.<\/p>\n\n\n\n

Hieman mietin itsekseni, ett\u00e4 olisihan p\u00e4iv\u00e4n aikana hyvin ehtinyt my\u00f6s Alkavaren kappelille, jos olisikin l\u00e4htenyt \u00c1lggav\u00e1ggeen Guohperv\u00e1ggen sijaan. Paikka olisi varmasti ollut n\u00e4kemisen arvoinen, etenkin kun s\u00e4\u00e4 kerrankin suosi. Nyt asiaa on tarpeetonta murehtia sen enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Jatkoin hiihtely\u00e4 alati levenev\u00e4\u00e4 laaksoa pitkin. Edess\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 matalampi tunturialue kuului jo Padjelantan kansallispuiston alueelle, ja kyseiset tunturit olivat \u201den\u00e4\u00e4\u201d alle 1200-metrisi\u00e4 pikku kumpuja.<\/p>\n\n\n\n

Laakson pohjalla L\u00e5vdaj\u00e5hk\u00e5 mutkitteli ja maasto oli vastaavasti hieman ep\u00e4tasaisempaa. Hiihdin siksi hieman sivulla, jotta olisin v\u00e4ltt\u00e4nyt tarpeettomat jontkat. Etenkin kuitenkin varsin hyv\u00e4\u00e4 vauhtia ja pian tulin jo L\u00e5vdaj\u00e1vr\u00e1sj-j\u00e4rvelle, jossa oli pari m\u00f6kki\u00e4. Ne piti tietysti k\u00e4yd\u00e4 katsomassa.<\/p>\n\n\n\n

Paikalla oli useampi rakennus, joista kaksi olivat varsinaisia majoitusrakennuksia. Toisen sein\u00e4ss\u00e4 oli iso aurinkopaneeli ja kuistilla lautasantenni. K\u00e4mp\u00e4t olivat ilmeisen hyvin varusteltuja. Pihalla oli my\u00f6s puuvaja, sauna, vene sek\u00e4 pieni turvekammi. M\u00f6kit olivat oikein komealla paikalla pienell\u00e4 kannaksella. Maisema it\u00e4\u00e4n Guohperv\u00e1ggeen oli todella hieno.<\/p>\n\n\n\n

M\u00f6kkien kohdalla tajusin, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t olleet en\u00e4\u00e4 virallisesti Sarekin kansallispuiston alueella, vaan paikka kuului jo viereiseen Padjelantan kansallispuistoon. Olin siis sel\u00e4tt\u00e4nyt Sarekin it\u00e4-l\u00e4nsisuunnassa! T\u00e4m\u00e4n tajuaminen sai aikaan vienon tyytyv\u00e4isyyden tunteen: kilometrej\u00e4 oli kertynyt aikamoista tahtia.<\/p>\n\n\n\n

Aurinko alkoi kadota pilviharson taa. Se oli muutenkin jo sen verran matalalla, ett\u00e4 ilma alkoi viilet\u00e4. P\u00e4\u00e4tin hiiht\u00e4\u00e4 viel\u00e4 pari kilometri\u00e4 kohti pohjoista ennen leiriytymist\u00e4. Noin kilometrin m\u00f6keilt\u00e4 etel\u00e4\u00e4n oli my\u00f6s porok\u00e4mpp\u00e4, mutta sit\u00e4 en en\u00e4\u00e4 l\u00e4htenyt tutkimaan, koska suunta oli v\u00e4\u00e4r\u00e4. Matkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 porok\u00e4mpp\u00e4 n\u00e4ytti siistilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e5vdaj\u00e1vr\u00e1sj\u2019lta oli ihan kunnon nousu rinnett\u00e4 yl\u00f6s. Ajattelin kuitenkin leiriytyv\u00e4ni ylemm\u00e4s rinteelle revontulten toivossa. Jos revontulet osuisivat id\u00e4n suunnalle, ne saisi mahtavasti kuviin vuoristoa vasten. Toive revontulista oli kuitenkin sik\u00e4li vain toive, ett\u00e4 taivas alkoi menn\u00e4 hentoon pilveen.<\/p>\n\n\n\n

Nousua sai jumpata ahkio per\u00e4ss\u00e4 ihan tosissaan. \u00c4hkien painelin menem\u00e4\u00e4n, parikymment\u00e4 askelta kerrallaan. Mutta niin vain p\u00e4\u00e4sin rinteelt\u00e4 tasaisemmalle paikalle, mist\u00e4 oli hyv\u00e4 n\u00e4kyvyys Guohperv\u00e1ggeen. H\u00e4\u00e4din vahingossa pari kiirunaa matkoihinsa. Niit\u00e4 ei ollutkaan viel\u00e4 aiemmin n\u00e4kynyt.<\/p>\n\n\n\n

Telttapaikalla oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kunnon hanki, joten sain kaivettua teltan absidiin hyv\u00e4n poteron. Jalat h\u00f6yrysiv\u00e4t kunnolla, kun otin monot pois. Pakkasta oli kuusi astetta, mik\u00e4 tiesi kylmint\u00e4 y\u00f6t\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4. Illalliseksi oli luvassa perinteinen pussipasta, t\u00e4ll\u00e4 kertaa carbonara. Kuivatuilla vihanneksilla ja jauhelihalla jatkettuna, totta kai. Sy\u00f6dess\u00e4ni tutkailin karttaa ja p\u00e4hk\u00e4ilin tulevia p\u00e4ivi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n agendana olisi suuntaaminen Sierggav\u00e1ggeen ja sit\u00e4 pitkin it\u00e4\u00e4n Nij\u00e1kin juurelle. Suunniteltu reittini alkoi olla k\u00e4\u00e4nnepisteess\u00e4\u00e4n: t\u00e4h\u00e4n asti olin kulkenut koko ajan kauemmaksi Suorvasta, mutta nyt olisi aika muuttaa kurssia takaisin p\u00e4in. Toisaalta aikaa oli viel\u00e4 reilusti. Takana oli nelj\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja noin 85 kilometri\u00e4. Autolla olisi pakko olla vasta viiden p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4, kun en n\u00e4hnyt yht\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4, enk\u00e4 edes j\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Olin aika v\u00e4synyt. Muuten fiilis oli oikein hyv\u00e4. Olin ehk\u00e4 hiiht\u00e4nyt nopeammin kuin olin kuvitellutkaan, ja edellisp\u00e4iv\u00e4n ahkiovolttia lukuun ottamatta kaikki oli sujunut ongelmitta. Tuleva s\u00e4\u00e4 hieman mietitytti, sill\u00e4 jos l\u00e4mp\u00f6tila pysyttelisi suojalla ja sataisi paljon lunta, ei keli olisi kovin hyv\u00e4. Pari seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 oli ennusteen mukaan varsin huonoja. Silloin ei tunturissa olisi mielek\u00e4st\u00e4 olla, jos mit\u00e4\u00e4n ei n\u00e4e. Mutta mist\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 koskaan tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

1.4.2025 \u2013 Kyll\u00e4 Sarek opettaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Aamu valkeni samanlaisena kuin muutkin \u2013 pilvet roikkuivat matalalla ja maisema oli l\u00e4hes pelkk\u00e4\u00e4 valkoista. Y\u00f6ll\u00e4 olin pari kertaa kurkannut ulos, mutta turhaan. Ei t\u00e4htitaivasta, ei revontulia, ei mit\u00e4\u00e4n. Nukuin tavallista pidemp\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4p\u00e4 se tuli tarpeeseen.<\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 teltasta noustessani id\u00e4n puolella erottui Guohperv\u00e1ggen maisemaa, mutta pian sekin meni kokonaan n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. L\u00e4mp\u00f6tila oli noussut reilusti, nyt mittari n\u00e4ytti +4 astetta. Hieroin suksenpohjiin hieman kynttil\u00e4\u00e4 siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 se olisi est\u00e4nyt pahimmat lumen tarttumiset pohjiin.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n puoli yhdentoista maissa. Tuuli oli alkanut voimistua ja pilvet roikkuivat alhaalla. Maisemia ei juuri n\u00e4hnyt. Suuntasin L\u00e5vdakv\u00e1rddon yl\u00e4ng\u00f6lle, josta tarkoitus oli oikaista Lijggebuolddan ja Sierggab\u00e1vt\u00e1sj-nyppyl\u00e4n tuntumasta Sierggav\u00e1ggen laaksoon. Vaikka t\u00e4ss\u00e4 oli jonkin verran nousua luvassa, reitti oikaisisi kuitenkin jokusen kilometrin verrattuna siihen, ett\u00e4 hiiht\u00e4isi vain laakson pohjia.<\/p>\n\n\n\n

Huono n\u00e4kyvyys teki maaston muodoista vaikean hahmottaa. Tasaista maasto ei ollut, vaan pieni\u00e4 jontkia oli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. L\u00e5vdakv\u00e1rddon alueella on runsaasti pieni\u00e4 lampia, joten pieni\u00e4 nyppyl\u00f6it\u00e4 oli enemm\u00e4n kuin tarpeeksi. Yritin suunnata yl\u00e4ng\u00f6lt\u00e4 laskevan Lijggebuoldaj\u00e5g\u00e5sj\u2019n suuntaisesti siten, ettei olisi ajautunut liikaa l\u00e4nteen. Koska keli oli melkein white-out, itse jokiuoma tupsahtikin hieman yll\u00e4tt\u00e4en vastaan. Lasku uomalle oli haastava, koska ei voinut n\u00e4hd\u00e4, oliko rinne tasainen vai oliko siin\u00e4 m\u00f6ykkyj\u00e4. No olihan siin\u00e4, mutta onnistuin pysym\u00e4\u00e4n pystyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun olin saanut itseni paikannettua, saatoin jatkaa loivasti nousua kohti Sierggab\u00e1vt\u00e1sj-nyppyl\u00e4\u00e4. Katsoin GPS:st\u00e4 suuntaa, koska eih\u00e4n nyppyl\u00e4\u00e4 todellakaan n\u00e4hnyt. Hetken hiihdetty\u00e4ni havaitsin ylemp\u00e4n\u00e4 rinteell\u00e4 kohteen, joka n\u00e4ytti erehdytt\u00e4v\u00e4sti rakennukselta. P\u00e4\u00e4tin tarkistaa asian. Rakennushan se oli, joten otin suunnan kohti, vaikka se tarkoittikin hetkellisesti jyrkemp\u00e4\u00e4 nousua.<\/p>\n\n\n\n

M\u00f6kki oli ohutta lautaa ja sein\u00e4ll\u00e4 oli aurinkopaneeli. Yhdell\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4 oli ikkuna, mutta siit\u00e4 ei n\u00e4hnyt kunnolla sis\u00e4lle. M\u00f6kin k\u00e4ytt\u00f6tarkoitus j\u00e4i siten h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peittoon \u2013 paikalla ei ollut mit\u00e4\u00e4n kyltti\u00e4 tai muutakaan. Yhdell\u00e4 seinustalla oli kuitenkin penkki, joka sattui siten tuulensuojaan, ett\u00e4 siin\u00e4 oli mukava mussuttaa energiapatukkaa.<\/p>\n\n\n\n

Jatkoin matkaa loivasti yl\u00e4m\u00e4keen. Hiihto sujui nyt ihan mukavasti, mutta maisemia ei ollut katseltavaksi. N\u00e4in\u00e4 hetkin\u00e4 \u2013 ja etenkin viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u2013 alkoi jo mietti\u00e4, mit\u00e4 j\u00e4rke\u00e4 touhussa oli. Henkisen\u00e4 ongelmana nimitt\u00e4in oli ehk\u00e4 tietty tavoitteellisuuden puuttuminen. Tai olihan t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 tavoitetta, kun piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 takaisin autolle, mutta jotenkin kun edellisen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ei en\u00e4\u00e4 ollut varsinaisia tavoitteita, tuntui touhu turhemmalta. Ja kun s\u00e4\u00e4 ei ollut parantumassa, alkoi v\u00e4kisinkin mietti\u00e4, ett\u00e4 voisihan sit\u00e4 jossain muuallakin olla\u2026<\/p>\n\n\n\n

Lunta oli edelleen paikoin v\u00e4h\u00e4nlaisesti. Lumella oli v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 punaisia j\u00e4lki\u00e4, joita hieman ihmettelin. Aivan kuin auton j\u00e4\u00e4hdytysnestett\u00e4 olisi pisaroinut hankeen, mutta sit\u00e4 se ei voinut olla. Ohitin Sierggab\u00e1vt\u00e1sj-nyppyl\u00e4n etel\u00e4n puolelta, satulasta, ja sen j\u00e4lkeen punaiset pisteet saivat selityksen: riekonmarjojahan ne, tarkemmin lintujen sy\u00f6mien marjojen j\u00e4mi\u00e4. Havaitsin edess\u00e4 kiirunaparven, joka keskittyi napostelemaan marjoja lumettomilta p\u00e4lvilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Siisp\u00e4 karavaani seis ja pitk\u00e4\u00e4 linssi\u00e4 esiin. R\u00e4ps r\u00e4ps, sanoi kamera. Valitettavasti maisema kuvaukselle ei ollut kaksinen, sill\u00e4 kaikkialla oli vain valkeaa. Sain sent\u00e4\u00e4n muutaman paremman otoksen, jossa kiirunoiden taustalle tuli Gisuriksen jyrkk\u00e4 etel\u00e4rinne tai kauempana kohoavan Nij\u00e1kin rinne. Ne kuitenkin erottuivat vain tummien kivikoiden vuoksi. Mutta sitkeit\u00e4 otuksia nuo kiirunat. Eiv\u00e4t tuulesta h\u00e4tk\u00e4hd\u00e4, vaikkei elo n\u00e4ill\u00e4 karuilla rinteill\u00e4 kerrassaan helppoa ole.<\/p>\n\n\n\n

Jatkoin eteenp\u00e4in ja l\u00e4hdin laskemaan kohti Sierggav\u00e1ggen laaksoa. Rinne ei vaikuttanut kovin hankalalta, mutta osuin kuitenkin melko jyrkk\u00e4\u00e4n kohtaan, ja taas sai j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, l\u00e4htisik\u00f6 ahkio omille teilleen. Nyt onnistuin kuitenkin pysym\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ll\u00e4 laskureitill\u00e4, joten p\u00e4\u00e4sin hallitusti alas.<\/p>\n\n\n\n

Laakso ja Sierggaj\u00e5hk\u00e5n latva oli helppoa hiiht\u00e4\u00e4. Muutamia kivikoita piti kierrell\u00e4, mutta Ruohtesv\u00e1gge ja Nij\u00e1k tulivat nopeasti vastaan. Olin taas kes\u00e4n 2024 reitin tuntumassa \u2013 tosin silloin olin kurvannut Ruohtesv\u00e1ggesta kapeaan Nij\u00e1kv\u00e1ggeen, mik\u00e4 olikin oma seikkailunsa. Reilun kahden kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olisi my\u00f6s Ruothesv\u00e1ggen porok\u00e4mpp\u00e4, mutta koska se oli luokitukseltaan surkea, ei sinne kannattanut l\u00e4hte\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Katsoin GPS:st\u00e4 s\u00e4\u00e4ennusteen, joka lupasi lis\u00e4\u00e4 lunta ja kovaa tuulta, miltei myrsky\u00e4. Siksi oli helppo tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 kiert\u00e4isin Nij\u00e1kin ja l\u00e4htisin suuntaamaan sen pohjoispuolelle leiriytym\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 olisi hyv\u00e4 jatkaa kohti Suorvaa, jonne teoriassa voisi hiiht\u00e4\u00e4 1-2 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ei muuta kuin suorittamaan. Hiihto oli melko helppoa, sill\u00e4 Ruothesv\u00e1ggen latva-alue ja Nij\u00e1kin ymp\u00e4rist\u00f6 on varsin tasaista maastoa. Jontkat ja kumpareet on suhteellisen helppo kiert\u00e4\u00e4. Mutta s\u00e4\u00e4 muuttui huonompaan suuntaan: aiempi kevyt lumisade alkoi muuttua raskaammaksi r\u00e4nn\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Kun aloin olla Nij\u00e1kin pohjoispuolella, Sarek n\u00e4ytti taas todelliset kasvonsa. J\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 tuuli alkoi puhaltaa maaston avautuessa it\u00e4\u00e4n ja aprillia, rehellist\u00e4 vesisadetta vaakasuoraan! Moneen asiaan olin t\u00e4lle reissulle varautunut, mutta en ainakaan henkisesti vesisateeseen. Voi hyv\u00e4 jeesus sent\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 keli. Sade kasteli kaiken.<\/p>\n\n\n\n

Mutta eteenp\u00e4in oli ment\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tuulessa teltan pystytt\u00e4minen ei ollut helppoa. Tuuli oli puuskissa eritt\u00e4in voimakas. Yritin katseellani etsi\u00e4 jotain tuulelta suojaavaa, isoja kivi\u00e4, harjanteita tai jotain. Aika heikosti mit\u00e4\u00e4n oli tarjolla.<\/p>\n\n\n\n

Hiihdin Suottasjj\u00e5hk\u00e5n vartta it\u00e4\u00e4n ja katselin samalla potentiaalisia leiripaikkoja. Pari isoa kive\u00e4 matkalle osui, mutta ne eiv\u00e4t tarjonneet riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 suojaa. Lis\u00e4ksi kivien vieress\u00e4 lumi oli tuiskunnut pois, eik\u00e4 niiss\u00e4 ollut riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 hankea telttaa varten. Siisp\u00e4 katsoin tasaisen kohdan ja ryhdyin kasaamaan telttaa.<\/p>\n\n\n\n

Touhu oli hankalaa. Sain ankkuroitua suksilla ja sauvoilla teltan lumeen, mutta kun telttakaaria piti alkaa j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n paikoilleen, ongelmat alkoivat. Ensimm\u00e4inen kaari viel\u00e4 onnistui, mutta toisen kohdalla tuuli tarttui telttaan ja meinasi vied\u00e4 sen kokonaan. Jouduin tekem\u00e4\u00e4n tosissani t\u00f6it\u00e4, jotta sain teltan taas hallintaan. J\u00e4lkiviisas on helppo olla, mutta ehk\u00e4 tuulella pystytt\u00e4mist\u00e4 olisi pit\u00e4nyt harjoitella enemm\u00e4n (vaikkei t\u00e4m\u00e4 ollutkaan ensimm\u00e4inen kerta). Teltta olisi pit\u00e4nyt my\u00f6s ankkuroida heti useammasta kohdasta, ja aloittaa kaarien pystytys tuulen p\u00e4\u00e4dyst\u00e4. Toki t\u00e4ss\u00e4 huomasi my\u00f6s, ett\u00e4 yksin reissussa olo on haastavampaa. Kaverin kanssa hommasta olisi voinut tullakin jotain.<\/p>\n\n\n\n

Yritin viel\u00e4 uudelleen telttaa pystyyn, mutta tuuli oli t\u00e4ll\u00e4kin kertaa telttaa vahvempi. Yritin my\u00f6s laittaa telttaan tuplakaaret, sill\u00e4 Hillebergiini pit\u00e4isi sellaiset mahtua, mutta jotenkin kaaritunnelit tuntuivat kovin ahtailta.<\/p>\n\n\n\n

Ja sitten tuli se viimeinen niitti: kolmannella pystytysyrityksell\u00e4 yksi telttakaarista napsahti poikki. Perkele! Onneksi mukana oli kaksi varakaarta. Katkennut kaari j\u00e4i kuitenkin kaiken huipuksi jumiin kaaritunneliin siten, etten saanut sit\u00e4 tuulessa poistettua. Huomasin samalla, ett\u00e4 ilmeisesti katkenneen kaaren ter\u00e4v\u00e4t s\u00e4rm\u00e4t olivat tehneet p\u00e4\u00e4llikankaaseen muutaman sentin viillon. Nyt meni vahvasti.<\/p>\n\n\n\n

Aloin pikku hiljaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vituiksi meni, en saa telttaa pystytetty\u00e4. Pieni ep\u00e4toivo alkoi vallata mielt\u00e4. Nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ajattelin vakavissani, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4k\u00f6 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 GPS:ni eli Garmin inReachin sos-nappulaa. Toki kynnys moiseen oli kova, koska ei minulla varsinaisesti h\u00e4t\u00e4\u00e4 viel\u00e4 ollut. Ja vaikka olisinkin turvautunut siihen, apua olisi saanut odottaa pitk\u00e4\u00e4n. Jos tilanne olisi sit\u00e4 vaatinut apu oli todenn\u00e4k\u00f6isesti l\u00e4htenyt moottorikelkan muodossa Ritsemist\u00e4, joten useamman tunnin sit\u00e4 olisi saanut joka tapauksessa odotella. Ja koska pime\u00e4 oli tulossa, olisi tilanne ollut haastava my\u00f6s apujoukoille.<\/p>\n\n\n\n

Punnitsin hetken tilannetta ja vaihtoehtoja, joista mik\u00e4\u00e4n ei ollut kovin miellytt\u00e4v\u00e4. Koska myr\u00e4kk\u00e4 voisi kest\u00e4\u00e4, tuntui parhaalta ajatukselta k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 suunta 180 astetta ja l\u00e4hte\u00e4 Suottasjj\u00e5hk\u00e5n vartta kohti STF:n Kisurisstugania. Matkaa oli reilusti, noin 16 kilometri\u00e4, mutta jos kamppeet totaalisesti pett\u00e4isiv\u00e4t, se olisi l\u00e4hin paikka evakuoitumista ajatellen.<\/p>\n\n\n\n

Kello oli puoli kuusi. Onneksi viel\u00e4 ei ollut pime\u00e4, valoisaa oli viel\u00e4 pari tuntia j\u00e4ljell\u00e4. My\u00f6s voimia tuntui viel\u00e4 olevan, vaikka nyt pitikin hiiht\u00e4\u00e4 vastatuuleen, ja sade piiskasi vasten kasvoja. T\u00e4m\u00e4nh\u00e4n piti olla talvivaellus eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4likauden suihkusimulaattori, hitto vie! Pitk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4matka t\u00e4st\u00e4 tulisi, mutta nyt ei kilometrej\u00e4 laskettu.<\/p>\n\n\n\n

Laitoin laskettelulasit p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Niist\u00e4 oli vain rajallinen apu, sill\u00e4 kaikkein pahinta oli se, ett\u00e4 vaatteet alkoivat kastua. Kuoritakkikin alkoi olla l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4, samoin hanskat. Edes paksut Hestra-kintaani, joiden olen kuvitellut olevan vedenpit\u00e4v\u00e4t ulkorukkasten osalta, olivat m\u00e4r\u00e4t. Minussa ei tainnut olla en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kohta varsinaisesti kuiva.<\/p>\n\n\n\n

Mutta nyt oli selviytymismoodi p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ajattelin, ett\u00e4 hiihd\u00e4n niin pitk\u00e4lle kuin jaksan. Pakko jaksaa. Mieless\u00e4 siinsi ajatus Kisurisstuganista ja l\u00e4mpim\u00e4st\u00e4 tuvasta, vaikka samalla tiesin, etten v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n selvi\u00e4 sinne asti. Toissijaisesti mieless\u00e4 oli, ett\u00e4 l\u00f6ytyisi sen verran suojainen paikka, mihin teltan saisi.<\/p>\n\n\n\n

Jostain kumman syyst\u00e4 t\u00e4llaisina vaikeina hetkin\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 alkaa usein rallattaa joku yksinkertainen melodia. T\u00e4ll\u00e4 kertaa t\u00e4m\u00e4n kunnian sai Pikku Kakkosen posti. Sit\u00e4 sitten itsekseni lauleskelin samalla kun taapersin ahkio per\u00e4ss\u00e4 Suottasjj\u00e5hk\u00e5a alavirtaan. Piikku kaakkoseen poostii\u2026 postilokero kolme-nelj\u00e4-seitsem\u00e4n, kolmekolme-satayksi Tampere kyy-ymme-nen\u2026 pa dam pam pam\u2026<\/p>\n\n\n\n

Kai se hyr\u00e4ily jotenkin rauhoittaa. Vaikka tilannetta olisi voinut vakavaksikin luonnehtia, olin kuitenkin varsin rauhallinen. Vaikka telttakaaren katkeaminen ja muu s\u00e4\u00e4t\u00f6 olikin aiheuttanut pienten perkeleiden p\u00e4\u00e4syn ilmoille, en miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ollut h\u00e4t\u00e4\u00e4ntynyt, saati panikoinut. Ehdin t\u00e4t\u00e4 puolta hiihdon lomassa hieman reflektoida. Eih\u00e4n homma miss\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin mukavaa ollut, ei sinne p\u00e4ink\u00e4\u00e4n. Mutta kaikki ep\u00e4olennaisuudet karisivat mielest\u00e4, kun nyt todellakin sai keskitty\u00e4 vain ja ainoastaan eteenp\u00e4in menemiseen.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4lill\u00e4 piti pit\u00e4\u00e4 pieni\u00e4 taukoja ja nojailla sauvoihin, sek\u00e4 mutustaa suklaata naamariin. Piikku kaakkoseen pooostii\u2026 Ja taas mentiin. Nyt ei kuitenkaan ollut aina kuvata kontsaa videoita tai vaelluskertomusta varten, vaan suorittaa matkaa eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4m\u00e4r\u00e4 alkoi painaa p\u00e4\u00e4lle ja kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4symys my\u00f6s. Olin hiiht\u00e4nyt noin kaksi tuntia ja edennyt aika mukavasti. Maasto oli onneksi ollut suhteellisen helppoa. Hiljalleen alkoi n\u00e4ky\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 tunturikoivuja. Se oli hyv\u00e4 merkki, sill\u00e4 jos puita olisi enemm\u00e4n, niist\u00e4 saisi my\u00f6s hieman suojaa. Huomasin my\u00f6s vanhat suksen j\u00e4ljet hankeen kovettuneena. Se virkisti mielt\u00e4, joskin suksien j\u00e4lkien l\u00f6yt\u00e4minen ei ollut mik\u00e4\u00e4n yll\u00e4tys \u2013 laaksonpohjissahan niit\u00e4 meni siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 muutenkin.<\/p>\n\n\n\n

L\u00f6ysin sopivan paikan teltalle muutaman koivun tuntumasta. Lapioin ensin lunta pieneksi suojavalliksi tuulta vastaan. Aika onneton t\u00e4m\u00e4 viritelm\u00e4 oli, l\u00e4hinn\u00e4 se olisi antanut suojaa tuiskuttavalta lumelta. Nyt kuitenkin sade oli edelleen vedensekaista r\u00e4nt\u00e4\u00e4. Tuuli oli kuitenkin sen verran kevyempi (olin toki laskeutunutkin noin 150 metri\u00e4 alemmas), ett\u00e4 sain teltan suhteellisen helposti pystyyn.<\/p>\n\n\n\n

Vaihtoehtoina teltan pystytykselle olisi tietysti ollut lumiluola tai syvennys lumeen, jonka p\u00e4\u00e4lle teltan olisi viritt\u00e4nyt katoksi. Lunta oli kuitenkin sen verran kitsaasti, ett\u00e4 kovin helppo homma t\u00e4m\u00e4 ei olisi ollut. Mietin my\u00f6s teltan ankkurointia maahan ilman kaarien pystytyst\u00e4, jolloin teltta olisi toiminut \u201dpussina\u201d pit\u00e4en toivottavasti makuupussin kuivana. Mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 ei onneksi tarvinnut toteuttaa.<\/p>\n\n\n\n

Teltta kyll\u00e4 kest\u00e4isi ehj\u00e4n\u00e4, kunhan sen sai pysym\u00e4\u00e4n maassa kiinni. Nakkasin tavarat ahkiosta mahdollisimman nopeasti sis\u00e4\u00e4n, jotta teltassa olisi my\u00f6s painoa. Sain itseni survottua telttaan sis\u00e4\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 iltakymment\u00e4. Se oli semmoinen 30 kilometrin hiihtop\u00e4iv\u00e4! GPS n\u00e4ytti kuljetuksi matkaksi jo 116 kilometri\u00e4. Illallista en ryhtynyt laittamaan, vaan s\u00f6in lihapiirakan ja keksej\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 oli saada kuivaa ylle, l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n pussiin ja lepoa keholle.<\/p>\n\n\n\n

Nyt t\u00e4ytyi vain koettaa selvit\u00e4 y\u00f6st\u00e4 ja toivoa, ett\u00e4 teltta kest\u00e4isi ja ett\u00e4 aamulla s\u00e4\u00e4 olisi parempi. Huomenna ainakin selvi\u00e4isi Gisurikselle. Seitsem\u00e4n kilometri\u00e4 j\u00e4i matkaa tekem\u00e4tt\u00e4, joten se ei olisi y\u00f6n j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 paha matka. Gisurikselta Akkastuganille p\u00e4\u00e4sisi merkitty\u00e4 reitti\u00e4, ehk\u00e4 jopa kelkkauraa. Ja sielt\u00e4 sitten Ritsemiin. En pahemmin viel\u00e4 miettinyt, miten siit\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4isin itseni Suorvaan autolle, mutta aivan sama. Asia kerrallaan. Nyt oli t\u00e4rkeint\u00e4 saada ehk\u00e4 hieman ylikierroksilla oleva kroppa rauhoittumaan ja unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

2.4.2025 \u2013 Pitk\u00e4 marssi Akkastuganille<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Niin vain siit\u00e4kin y\u00f6st\u00e4 selvittiin. Tuuli oli hieman laantunut y\u00f6ll\u00e4, mutta se oli edelleen kohtuullisen kova. Ryhdyin aamukokkailuihin kahdeksan maissa. Reissun luonne oli Sarekin aprillipilan my\u00f6t\u00e4 muuttunut aika lailla. Leppoisa hiihtely ja vaelluksesta nautiskelu oli ohi. Nyt ainoa tavoite oli vain hiihdell\u00e4 Ritsemiin ja pois er\u00e4maasta. Ja sielt\u00e4 sitten jollain konstilla autolle Suorvaan.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4\u00e4ennuste oli onneksi sik\u00e4li parantunut, ett\u00e4 tuleva myrsky oli siirtynyt my\u00f6hemm\u00e4ksi. Sen ei pit\u00e4isi alkaa viel\u00e4 huomisaamunakaan, vaan vasta my\u00f6hemmin. Siten t\u00e4n\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi ehti\u00e4 hyvin Akkastuganille asti. R\u00e4nt\u00e4\u00e4 kuitenkin vihmoi edelleen, ja mittari oli reilusti plussan puolella. Miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 hiihtoa ei siten ollut luvassa.<\/p>\n\n\n\n

Kamppeet olivat edelleen m\u00e4rk\u00e4n\u00e4, mihink\u00e4s ne olisivat y\u00f6n aikana kuivuneet. Yritin hanskoja ja kalsareita kuivattaa bensakeittimell\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4en. Kaikista pahinta on nimitt\u00e4in m\u00e4r\u00e4t hanskat. Hiiht\u00e4ess\u00e4 keho tuottaa mukavasti l\u00e4mp\u00f6\u00e4, mutta jos hanskat ovat m\u00e4r\u00e4t, k\u00e4sill\u00e4 on silti kylm\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n kymmenen maissa. Hiihtelin vanhoja suksenj\u00e4lki\u00e4 seuraillen Sjnjuvtjudisj\u00e5hk\u00e5n etel\u00e4puolta. Maasto oli onneksi aika helppoa, joskin muutamia loivia kumpareita sai kierrell\u00e4. Paikka paikoin lunta oli eritt\u00e4in v\u00e4h\u00e4n ja p\u00e4lvialueet suuria.<\/p>\n\n\n\n

Pilvipeite oli sen verran ohut, ettei ollut t\u00e4ydellinen murkukeli. Maisemassa oli kontrastia siten, ett\u00e4 korkeuserot lumella erotti. V\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s Gisuris-vuoren sein\u00e4m\u00e4 erottui vaivoin valkeuden keskelt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Koivujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 alkoi lis\u00e4\u00e4nty\u00e4. Mit\u00e4 pidemm\u00e4lle etenin, sit\u00e4 rauhallisemmaksi tuuli k\u00e4vi. Lunta satoi kuitenkin koko ajan. Olin kurvannut tasaista reitti\u00e4 etsiess\u00e4ni hieman turhan paljon l\u00e4nteen jossa vastaan tuli seuraava joki, Sjpietjavj\u00e5hk\u00e5. Siit\u00e4 piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 yli, mutta joki kulki melkoisessa kanjonissaan. L\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 tupaa, miss\u00e4 kulkee merkitty Padjelantaleden, joen yli on silta. Nyt suksilla p\u00e4\u00e4sisi kyll\u00e4 yli, kunhan l\u00f6yt\u00e4isi paikan, miss\u00e4 rinne ei ole liian jyrkk\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Seurailin jokivartta reilut puolitoista kilometri\u00e4, kunnes uoma loiveni ja helppo paikka l\u00f6ytyi. Huomasinpa paikalla my\u00f6s tuoreet suksen j\u00e4ljet. Kukahan hullu t\u00e4ss\u00e4 keliss\u00e4 on l\u00e4htenyt hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n

Latu vei suoraan tuvalle, joka tuli viimein n\u00e4kyviin koivikon keskelt\u00e4. STF:n tuville tyypillisesti paikalla oli useampia rakennuksia. Yhdess\u00e4 n\u00e4ytti olevan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Tuvan seinustalla oli kahdet sukset.<\/p>\n\n\n\n

Parkkeerasin ahkioni pihaan ja koputin oveen. En tied\u00e4, olinko jotenkin riutuneen oloinen, mutta kohtasin sis\u00e4ll\u00e4 kaksi h\u00e4mmentynytt\u00e4 saksalaista herraa, jotka miltei v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kysyiv\u00e4t, haluanko kahvia. Teet\u00e4, kiitos. Istuin alas ja rupesimme juttelemaan. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 heit\u00e4 oli kolmaskin, joka oli l\u00e4htenyt p\u00e4iv\u00e4hiihdolle. H\u00e4nen j\u00e4lki\u00e4\u00e4n olin tullut joelta tuvalle.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin kaivamassa ahkiosta loput domino-keksit tarjolle. Olipa mukava istua valmiiksi l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 tuvassa. Juttelimme reiteist\u00e4, s\u00e4\u00e4st\u00e4 ja mist\u00e4 nyt tuvilla tavatessa yleens\u00e4 jutellaan. Kolmikko oli l\u00e4htenyt Ritsemist\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten, mutta p\u00e4\u00e4tyneet j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tuvalle odottelemaan parempaa keli\u00e4. J\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Omasta touhustani totesin, ett\u00e4 se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut ollut kovin j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Die verr\u00fcckte Finne.<\/p>\n\n\n\n

Kolmas mies palasi p\u00e4iv\u00e4hiihdoltaan. Jatkoimme juttua viel\u00e4 tovin, mutta sitten t\u00e4ytyi l\u00e4hte\u00e4. Ajattelin ehtiv\u00e4ni viel\u00e4 illaksi Akkastuganille, jonne oli noin 13 kilometrin matka. Kes\u00e4aikaan Gisurikselta p\u00e4\u00e4see Akkastuganille leve\u00e4\u00e4 merkitty\u00e4 Padjelantaledeni\u00e4 pitkin. Kisurisstugan on juuri Sarekin kansallispuiston ulkopuolella. Talvisaikaan l\u00e4heiselt\u00e4 Kutjaurelta menee Akkastuganille merkitty moottorikelkkareitti. Nyt siis pit\u00e4isi selvit\u00e4 en\u00e4\u00e4 j\u00e4rvelle ja kelkkareitille, sitten ei t\u00e4ll\u00e4 reissulla tarvitsisi en\u00e4\u00e4 suunnistella.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 katsomassa viel\u00e4 Gisuriksen muita rakennuksia. Kisurisstugan on talvella omatoimitupa, eli tupavahtia ei paikalla ole. Tuvan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kuitenkin maksaa normaalin STF:n taksan mukaan. Talvisin auki on kaksi tupaa, jossa kummassakin on kuusi vuodepaikkaa. Tuvat ovat hyvin varusteltuja, STF:n tyyliin. Kes\u00e4isin auki on isompi rakennus, jonka yhteydess\u00e4 on my\u00f6s tupavahdin m\u00f6kki.<\/p>\n\n\n\n

Tuvalta olikin konstikasta jatkaa matkaa. Tuvat olivat korkean t\u00f6rm\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja minun piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 alas. K\u00e4ytin puoli tuntia kiertelyyn etsiess\u00e4ni sopivaa kohtaa alas p\u00e4\u00e4syyn, mutta rinne tuntui olevan joka paikasta liian jyrkk\u00e4. P\u00e4\u00e4dyin lopulta niemekkeeseen, jossa totesin, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 menn\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Otin sukset pois ja l\u00e4hdin rauhakseen kahlaamaan rinnett\u00e4 alas. Yritin jarruttaa ahkiota, mutta painovoima oli j\u00e4lleen vahvempi. Ahkio ker\u00e4si vauhtia ja kaatoi minut hankeen. Rinkka p\u00e4\u00e4si jotenkin my\u00f6s irti ja sy\u00f6ksyi vinhasti py\u00f6rien p\u00f6pelikk\u00f6\u00f6n. Lopputulemana min\u00e4 olin puoliv\u00e4liss\u00e4 rinnett\u00e4 turvallani hangessa, ahkio rinteen alla kumollaan koivikossa ja rinkka siit\u00e4 parikymment\u00e4 metri\u00e4 sivussa. No, olisi kai t\u00e4ss\u00e4 huonomminkin voinut menn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 lunta oli ollut paikoin kitsaasti, alhaalla tunturikoivikossa lunta oli liiankin kanssa. Yht\u00e4kki\u00e4 saattoi huomata olevansa haaroja my\u00f6ten hangessa. Taistelin itseni hangessa ensin ahkiota pelastamaan. Se piti kammeta pois puskasta ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 oikein p\u00e4in. Sitten oli aika hakea rinkka. Kaikki vaikutti olevan tallessa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4h\u00e4n episodiin meni kokonaisuudessaan melkein tunti, mutta sitten p\u00e4\u00e4sin vihdoin etenem\u00e4\u00e4n. Nyt maasto olikin tasaista kuin pannukakku. Oli jopa vaikea tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 kohdin rantaviiva oli.<\/p>\n\n\n\n

Hiihto oli tasaisen tappavaa. N\u00e4kyvyytt\u00e4 oli joitakin satoja metrej\u00e4, mutta harmaaseen taittuva valkeus oli oikeastaan ainoa, mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 oli. Tyls\u00e4\u00e4, totaalisen tyls\u00e4\u00e4. M\u00e4rk\u00e4\u00e4 lunta satoi edelleen jatkuvasti.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Kutjauren rantaa huomasin, ett\u00e4 j\u00e4rvest\u00e4 l\u00e4htev\u00e4 Vuojat\u00e4dno oli sulana. Joen niska piti siten kiert\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n kaukaa. Hiljalleen hahmotin my\u00f6s vastarannalla olevan poroaitauksen. Kelkkareitti kulki sen pohjoispuolelta. Siisp\u00e4 suoraan sinne.<\/p>\n\n\n\n

Ranta ja poroaitaus tuntui l\u00e4hestyv\u00e4n tuskastuttavan hitaasti. Edellinen p\u00e4iv\u00e4 painoi jaloissa. Toisaalta kilometrit ovat erityisen pitki\u00e4 silloin, kun on tarkoituksena vain p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois.<\/p>\n\n\n\n

Kelkkauralle p\u00e4\u00e4sty\u00e4 tarkistin GPS:st\u00e4, ett\u00e4 Akkastuganille oli viel\u00e4 10 kilometri\u00e4. Mutta nytp\u00e4 saisi hiiht\u00e4\u00e4 tuoretta kelkkauraa. Heti uralle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni vastaan tuli kolme kelkkaa per\u00e4vaunuineen, kalamiehi\u00e4 arvatenkin.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka ura oli tuore, hiihto oli silti raskasta. Suksi ei oikein luistanut suojas\u00e4\u00e4ss\u00e4. Maisema oli melko tympe\u00e4. Joen toisella puolella kohosi Akka-vuori, mutta siit\u00e4 n\u00e4kyi vain alarinne. Kaikki muu oli paksun pilven peitossa, joka vei my\u00f6s kaiken valon. My\u00f6s itse kelkkareitti kulki pitk\u00e4n p\u00e4tk\u00e4 mit\u00e4\u00e4nsanomattomassa pusikossa.<\/p>\n\n\n\n

Jonkin matkan kuluttua tuore kelkkaj\u00e4lki erkani merkitylt\u00e4 reitilt\u00e4. Jatkoin tuoretta j\u00e4lke\u00e4 seuraten, sill\u00e4 se ei voinut menn\u00e4 muualle kuin Akkastuganille. J\u00e4lki meni l\u00e4hemm\u00e4s joen rantaa. Joki oli suurelta osin sula. Se toi edes pient\u00e4 vaihtelua maisemiin.<\/p>\n\n\n\n

Saavuin Akkastuganille puoli seitsem\u00e4n aikaan ja 26 kilometrin hiihdon j\u00e4lkeen. Tupavahti oli poissa, joten ryhdyin majoittumaan omatoimisesti. Tuvan toisessa p\u00e4\u00e4dyss\u00e4 oli majoittumassa kuusi miest\u00e4, kaksi eri porukkaa. Toinen p\u00e4\u00e4ty oli tyhj\u00e4n\u00e4 ja kylm\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki olivat ruotsalaisia, ensimm\u00e4isen kerran t\u00e4ll\u00e4 reissulla siis muita kuin ulkomaalaisia. He tekiv\u00e4t kohteliaasti tilaa, mutta muuten sain olla omissa oloissani. Toinen porukka l\u00e4hti saunaan (Akkastuganilla on persoonallinen tynnyrisauna). Min\u00e4 ryhdyin kuivattelemaan kamppeitani ja tekem\u00e4\u00e4n huoltoa. Saunaan olisi p\u00e4\u00e4ssyt my\u00f6hemmin, mutta j\u00e4tin t\u00e4ll\u00e4 kertaa v\u00e4liin. Tuvassa oli riitt\u00e4v\u00e4n l\u00e4mmint\u00e4 ja kosteaa.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin maksamassa tupavahdille y\u00f6pymismaksun, 600 SEK, kun en ole STF:n j\u00e4sen. Tuvan eteisess\u00e4 oli bussin aikataulut. P\u00e4\u00e4sisin siis Ritsemist\u00e4 bussilla Suorvaan, mik\u00e4 ratkaisi logistiikkaongelmani. Bussi l\u00e4htisi 13:30, joten siihen ehtisi mainiosti, jos vain Akkajauren ylityksess\u00e4 ei olisi ongelmia. J\u00e4rven yli menee merkitty reitti, joten sen puolesta ei olisi ongelmaa. S\u00e4\u00e4ennuste kuitenkin lupasi iltap\u00e4iv\u00e4lle huonoa keli\u00e4 ja kovaa tuulta.<\/p>\n\n\n\n

Tuvalla oli sen verran kuuma, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin siirty\u00e4 tyhj\u00e4lle kylm\u00e4lle puolelle nukkumaan. Lueskelin illalla viel\u00e4 tuvalta l\u00f6ytynytt\u00e4 kirjaa Pohjois-Ruotsin koskista ja niiden hy\u00f6dynt\u00e4misest\u00e4. Kirjassa oli mielenkiintoinen p\u00e4tk\u00e4 vesivoimasta ja juuri Luulajajoen vesist\u00f6n valjastamisesta s\u00e4hk\u00f6ntuotantoon. Sit\u00e4 lueskelle aloin hiljalleen unille.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

3.4.2025 \u2013 Vesihiihtoa Akkajauren yli: vaikeimmat 12 kilometri\u00e4 ikin\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Her\u00e4sin ensimm\u00e4isen kerran aamulla viiden maissa. P\u00e4\u00e4sin todistamaan nousevaa aurinkoa ja l\u00e4hes pilvet\u00f6nt\u00e4 taivasta! Kovin oli kaunista, mutta l\u00e4mp\u00f6tila edelleen plussalla. Mutta myrsky\u00e4 oli edelleen luvassa, se oli ennusteesta selv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Jatkoin viel\u00e4 jonkin aikaa unia. Kun lopulta k\u00f6mmin yl\u00f6s kahdeksalta, pilvet roikkuivat taas matalalla eik\u00e4 n\u00e4kyvyys ollut kaksinen. S\u00e4\u00e4 oli p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n samanlainen kuin mit\u00e4 se oli ollut joka ikinen aamu t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mietin kyll\u00e4, onko j\u00e4rke\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4rve\u00e4, sill\u00e4 tuuli oli kova. Se k\u00e4vi kuitenkin etel\u00e4st\u00e4, joten tuuli olisi my\u00f6t\u00e4inen. S\u00f6in aamupuuron ja ker\u00e4ilin kohtuullisesti kuivuneet kamppeet. Olipa mukava saada monot jalkaan kuivana.<\/p>\n\n\n\n

Tupavahti oli kierroksellaan, kun virittelin ahkiota valmiiksi. H\u00e4n neuvoi reitin alas j\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle ja toivotti onnea matkaan. Bussille pit\u00e4isi hyvin ehti\u00e4, vaikka hiihto olisikin tavallista hitaampaa. S\u00e4\u00e4 n\u00e4ytti hetken tuulesta huolimatta hyv\u00e4lt\u00e4. Aurinkokin tuli hetkeksi esiin pilven takaa. Hurautin itseni kelkkauraa pitkin j\u00e4rvelle. Alam\u00e4ess\u00e4 vauhti kiihtyi, mutta pompuista huolimatta pysyin pystyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli vett\u00e4. Paikoin ihan reilusti. En ollut hiiht\u00e4nyt varmaan viitt\u00e4 minuuttia, kun monot olivat j\u00e4lleen m\u00e4r\u00e4t. Ihmek\u00f6s tuo, sill\u00e4 vett\u00e4 oli pahimmillaan yli 10 sentti\u00e4. Ihan t\u00e4llaiseen vesihiihtoon en ollut osannut varautua.<\/p>\n\n\n\n

Kun reitti tuli \u00c4nonj\u00e1lmmen venesataman kohdalle, alkoi varsinainen Akkajauren ylitys. T\u00e4h\u00e4n asti oli saanut hiiht\u00e4\u00e4 edes jokseenkin tuulensuojassa, mutta kun merkitty reitti k\u00e4\u00e4ntyi kohti j\u00e4rvenselk\u00e4\u00e4, p\u00e4\u00e4si tuuli puhaltamaan koko voimallaan. Aurinko oli mennyt jo hyv\u00e4n aikaa sitten pilveen ja s\u00e4\u00e4 oli muuttumassa huonommaksi.<\/p>\n\n\n\n

Onneksi tuuli oli my\u00f6t\u00e4inen, sill\u00e4 vastatuuleen hiiht\u00e4misest\u00e4 ei olisi tullut mit\u00e4\u00e4n. Mutta ei t\u00e4t\u00e4 helpoksi voinut sanoa. Tuuli k\u00e4vi sel\u00e4n takaa, mutta siten vinosti, ett\u00e4 se p\u00e4\u00e4si kaatamaan v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 ahkion. Toisinaan tuulenpuuska tempaisi niin kovasti, ett\u00e4 se kaatoi minut turvalleni \u2013 ja jos kohdalla sattui olemaan kymmenen sentti\u00e4 syv\u00e4 l\u00e4t\u00e4kk\u00f6, tarkoitti kaatuminen pient\u00e4 uimareissua. Sanomattakin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jalkojen lis\u00e4ksi kosteutta alkoi olla muuallakin kehossa.<\/p>\n\n\n\n

Ahkio kaatuili jatkuvasti. Ja aina sen kaatuessa oli pakko riisua valjaat, menn\u00e4 nostamaan se pystyyn ja toivoa, ettei tuuli veisi sauvoja ja ahkio kaatuisi uudestaan, ennen kuin valjaat sai takaisin. Ja niin k\u00e4vi useasti, ett\u00e4 juuri kun olisi ollut valmis jatkamaan, ahkio oli taas kumollaan tuulenpuuskan seurauksena.<\/p>\n\n\n\n

Tiesin, ettei matka ollut loputtoman pitk\u00e4, j\u00e4ljell\u00e4 oli ehk\u00e4 noin kahdeksan kilometri\u00e4, mutta aika toivottomalta tuntui. Tuuli k\u00e4vi niin kovaa, ett\u00e4 paikoillaan oli hankala olla. Paikoilleen ei voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4. Eip\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 olisi ollutkaan, sill\u00e4 autiolla j\u00e4rvensel\u00e4ll\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n suojaa. Mutta hankalaa oli my\u00f6s edet\u00e4, sill\u00e4 ahkiota nyt vaan ei voi hinata kaatuneena. Se piti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 saada pysym\u00e4\u00e4n pystyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mieless\u00e4 k\u00e4vi, ett\u00e4 nyt apu ei olisi niin kaukana, jos painaisinkin inReachin sos-nappulaa. Kelkka Ritsemist\u00e4 ei kauaa t\u00e4h\u00e4n ajaisi. Mutta eih\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 nyt oikeaa h\u00e4t\u00e4\u00e4 ollut. Olin saanut lev\u00e4tty\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 hyvin, joten voimia kyll\u00e4 riitt\u00e4isi viel\u00e4. Suurin uhka oli l\u00e4hinn\u00e4 se kastuminen ja siit\u00e4 aiheutuva kylmyys, jos j\u00e4isi paikoilleen.<\/p>\n\n\n\n

Sisulla jatkoin j\u00e4rven ylitt\u00e4mist\u00e4. Mutta kun se ahkio, pahus soikoon, ei tahtonut lainkaan pysy\u00e4 pystyss\u00e4, oli pakko ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uudenlainen taktiikka: pidin vasemmalla k\u00e4dell\u00e4 kiinni ahkion aisasta ja yritin ohjata ahkiota niin, ett\u00e4 tuuli k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt sit\u00e4 eteeni. Ahkio nojasi koko ajan jalkaani, ettei se olisi kaatunut. Oikealla k\u00e4dell\u00e4 otin sauvalla tukea, ett\u00e4 pysyin itse pystyss\u00e4. Ja varsinaisen ty\u00f6n teki takaa puhaltanut tuuli. V\u00e4lill\u00e4 puuskissa matka taittui melkoista vauhtia, etenkin silloin, kun j\u00e4\u00e4n pinta ei ollut pelkk\u00e4\u00e4 vett\u00e4 tai sohjoa.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4lkik\u00e4teen harmitti, etten ottanut tilanteesta videota, koska etenemistyyli oli varmasti n\u00e4kemisen arvoinen. Toisaalta ajatukset olivat kaikkialla muualla kuin videon kuvaamisessa, sill\u00e4 oli t\u00e4ysi ty\u00f6 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 pysy\u00e4 pystyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mutta niin sit\u00e4 mentiin. Vaikka ahkio v\u00e4lill\u00e4 kaatuikin, oli eteneminen nopeaa, kun sen sai nostaa heti vierelt\u00e4 takaisin pystyyn ja odottaa, ett\u00e4 tuuli nappaisi taas kunnolla kiinni. P\u00e4\u00e4stelin menem\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n tovin ennen kuin vilkaisin GPS:\u00e4\u00e4. Olin en\u00e4\u00e4 parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Ritsemist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Loppumatkasta j\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli enemm\u00e4n lunta ja hiihto oli taas mahdollista ilman jatkuvaa vesilammikoihin sy\u00f6ksymist\u00e4. My\u00f6s tuuli tuntui hieman hellitt\u00e4neen, joten p\u00e4\u00e4sin jatkamaan normaalilla tekniikalla ahkiota hinaten. Lumisade kuitenkin sakeni.<\/p>\n\n\n\n

Pian vastaan tuli Ritsemin voimalaitoksen purkuaukon vaara-aluetta merkkaavat kyltit. Tikutettu kelkkareitti teki pienen mutkan, mutta nyt tiesin jo olevani l\u00e4hell\u00e4 maalia. Toisaalta kun n\u00e4kyvyys oli vain muutaman kymmenen metri\u00e4, loppumatka tuntu pitk\u00e4lt\u00e4. Lopulta Ritsemin ranta alkoi piirty\u00e4 valkeuden seasta n\u00e4kyviin. Reitti kulki venesataman l\u00e4nsipuolelta pienen varastoalueen pihaan. Sivummalla n\u00e4kyi j\u00e4rven yli kes\u00e4ll\u00e4 liikenn\u00f6iv\u00e4 m\/s Storlule, joka oli nostettu talviteloille.<\/p>\n\n\n\n

Rannassa lunta taas riittikin. Ja se oli m\u00e4rk\u00e4\u00e4. Hiihdosta ei voinut puhua, sill\u00e4 lumi takertui tiukasti suksenpohjiin. Rantaan johtaneelta tielt\u00e4 poikkesi ura yl\u00f6s kohti maantiet\u00e4. Kuljin siit\u00e4, sill\u00e4 se oikaisin jonkin verran. Homma oli kuitenkin melkoista puurtamista, sill\u00e4 nousua oli kohtalaisesti, eik\u00e4 hangessa sukset jalassa k\u00e4veleminen oikein sujunut. Kun p\u00e4\u00e4sin maantien varteen, otinkin sukset pois ja hinasin ahkiota rehellisesti jalkamiehen\u00e4 viimeiset kymmenet metrit. Sitten tuttu punainen parakki tuli n\u00e4kyviin lumipyryn keskell\u00e4. Olin aika lailla finaalissa, mutta hyvill\u00e4 mielin. Saatoin heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 henkisesti \u2013 reissusta oli selvitty.<\/p>\n\n\n\n

12 kilometrin matkaan meni lopulta vain hieman yli kaksi tuntia, mik\u00e4 on melkoinen ihme. Mutta helppo hiihto t\u00e4m\u00e4 ei ollut. Yht\u00e4\u00e4n liioittelematta voi sanoa, ett\u00e4 Akkajauren ylitys oli vaikein p\u00e4tk\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 reissulla \u2013 ehk\u00e4 vaikein hiihto t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ikin\u00e4, tai ainakin vaikeimmat 12 kilometri\u00e4 ikin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ker\u00e4sin ahkiosta kuivat vaihtovaatteet ja astuin sis\u00e4lle. R\u00e4nn\u00e4n sekaista lunta satoi sellaisina r\u00e4ttein\u00e4, ett\u00e4 kaikki kamppeet olivat hetkess\u00e4 valkoisen sohjon peitossa. Suunnilleen samalla ovenavauksella sis\u00e4lle ryys\u00e4si my\u00f6s suomalainen kelkkaporukka, joka oli aivan yht\u00e4 finaalissa kuin min\u00e4kin. Miehet taivastelivat, kuinka n\u00e4kyvyys oli ylemp\u00e4n\u00e4 tunturissa kadonnut aivan yll\u00e4tt\u00e4en niin huonoksi, ett\u00e4 \u201dilman GPS:\u00e4\u00e4 ei olisi pois selvitty\u201d. Totesin, ett\u00e4 oli tosiaan aika j\u00e4nn\u00e4 keli j\u00e4rvell\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Ritsemin tupavahti otti l\u00e4mpim\u00e4sti vastaan, kuten tapaan kuuluu. Kerroin h\u00e4nelle tilanteeni ja kuulin, ett\u00e4 bussi kyll\u00e4 kulkee, mutta voi olla v\u00e4h\u00e4n my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 huonon kelin vuoksi. Minua se ei haitannut, p\u00e4\u00e4asia oli, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin takaisin Suorvaan muulla kuin lihasvoimalla. Vaihdoin vaatteet, ostin aseman myym\u00e4l\u00e4st\u00e4 hihamerkin ja limpparin, mink\u00e4 j\u00e4lkeen saatoin heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 my\u00f6s fyysisesti. Tunturiaseman sali oli viime kes\u00e4lt\u00e4 tuttu, joten tunnelma oli hieman kuin olisi kotiin tullut.<\/p>\n\n\n\n

Bussi l\u00e4hti ajallaan, joten en kauaa ehtinyt tunturiasemalla heng\u00e4ht\u00e4\u00e4. Ahkio ja kamppeet lastattiin pikkubussin per\u00e4osaan ja seuraavan tunnin sai vain istua paikallaan. Suorvan Parkkipaikalla huomasi, mit\u00e4 viikon suojas\u00e4\u00e4 oli saanut aikaan. Siin\u00e4 miss\u00e4 l\u00e4hteiss\u00e4 lunta oli ollut viel\u00e4 l\u00e4hes kaikkialla, nyt melkein koko parkkipaikka oli sula.<\/p>\n\n\n\n

Bussi meni menojaan ja j\u00e4in selvim\u00e4\u00e4n kamppeitani. Kaikki oli m\u00e4rk\u00e4\u00e4. Ahkiossa oli kunnolla vett\u00e4 pohjalla. Eik\u00e4 ihme, olihan se kynt\u00e4nyt Akkajauren vesiesteit\u00e4, milloin kyljell\u00e4\u00e4n, milloin mitenkin. Kun kamat oli survottu autoon ja v\u00e4h\u00e4n ev\u00e4st\u00e4 sy\u00f6ty, oli aika l\u00e4het\u00e4 kotimatkalle, tai ensin J\u00e4llivaaraan hotelliin.<\/p>\n\n\n\n

Niin vain oli t\u00e4m\u00e4kin reissu tehty. Kuusi t\u00e4ytt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, yksi puolikas, ja 155 kilometri\u00e4. Yhteens\u00e4 noin 1600 nousumetri\u00e4 ahkion kanssa. Yksi katkennut telttakaari, yhdet hajonneet kuorihousut. Mittaamattoman suuret silm\u00e4pussit. Siin\u00e4p\u00e4 reissun tilastot.<\/p>\n\n\n\n

* * *<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 oli kolmas kertani Sarekissa, ja s\u00e4\u00e4 on aiheuttanut harmia joka ikinen kerta. Sarekissa sataa aina\u2122 pit\u00e4\u00e4 paikkansa n\u00e4emm\u00e4 talvellakin. Etenkin viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 (vesi)sade ja jatkuva miltei white-out alkoi \u00e4rsytt\u00e4\u00e4. Valkoista sein\u00e4\u00e4 voisi katsoa kotonakin.<\/p>\n\n\n\n

Mutta olipa taas opettavainen reissu, sek\u00e4 talvivaelluksesta yleisesti ett\u00e4 henkil\u00f6kohtaisella tasolla. Vastoink\u00e4ymisi\u00e4 oli enemm\u00e4n kuin keskivertoreissulla. Mutta niist\u00e4kin oppii. Toisaalta hyv\u00e4 ennakkovalmistautuminen kantaa pitk\u00e4lle. Ja ehk\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 on se, ett\u00e4 tiukoissakin tilanteissa on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4 kylm\u00e4n\u00e4 ja keho l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4. Omasta suorituskyvyst\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 huolta, jolloin liian v\u00e4syneen\u00e4 ei joudu tekem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Siin\u00e4p\u00e4 resepti mille tahansa retkelle.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n