{"id":139,"date":"2024-12-01T22:37:45","date_gmt":"2024-12-01T20:37:45","guid":{"rendered":"https:\/\/www.alluharrastaa.com\/blog\/?p=139"},"modified":"2025-07-13T20:48:06","modified_gmt":"2025-07-13T17:48:06","slug":"lokakuussa-muotkalla-2024","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.alluharrastaa.com\/blog\/2024\/12\/01\/lokakuussa-muotkalla-2024\/","title":{"rendered":"Lokakuussa Muotkalla 2024"},"content":{"rendered":"\n

Paluu Muotkalle 11 vuoden j\u00e4lkeen<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Syyskuun lopulle tuli ty\u00f6reissu pohjoiseen, joten j\u00e4rjestelin samaan saumaan aikaa vaellukselle. Alun perin olin suunnitellut reissua Lemmenjoelle 13 vuoden tauon j\u00e4lkeen. Johtoajatuksena oli k\u00e4yd\u00e4 Vaskojoella saunomassa. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin kariutui siihen, ett\u00e4 Vaskojoen saunan kiuas oli mennyt elokuussa rikki ja sauna laitettu toistaiseksi k\u00e4ytt\u00f6kieltoon. Minun piti keksi\u00e4 jokin toinen kohde.<\/p>\n\n\n\n

Kovin kauaa ei tarvinnut vaihtoehtoja pohtia, kun p\u00e4\u00e4tin suuntaavani Muotkatunturin er\u00e4maahan. Edellisest\u00e4 Muotkan reissusta<\/a> oli puolestaan kulunut 11 vuotta. Oli siis korkea aika palata sinnekin.<\/p>\n\n\n\n

Suunnittelin vain ylimalkaisen reitin. L\u00e4ht\u00f6- ja maalipisteen\u00e4 toimisi tunturikyl\u00e4 Muotkan Ruoktu, joka oli hiljattain vaihtanut omistajaa. Legendaarinen Hans Niittyvuopio oli j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4kkeelle vaatimattomassa 93 vuoden i\u00e4ss\u00e4 ja nykyisin paikkaa py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 ranskalais-puolalainen pariskunta. Muuten tarkoitus oli l\u00e4hinn\u00e4 kulkea rengasreitti erin\u00e4isten k\u00e4mppien kautta ja sielt\u00e4, minne nokka kulloinkin osoittaisi.<\/p>\n\n\n\n

Muotkan alueella on vain kaksi Mets\u00e4hallituksen avointa autiotupaa, Stuorra\u00e4ytsi ja Kurtojoki. Kurtojoki on alueen etel\u00e4osassa, joten sinne en menisi. Stuorra\u00e4ytsin tuvalla olin k\u00e4ynyt vuonna 2013, mutta koska Stuorra\u00e4ytsin kanjoni on yksi Muotkan perusn\u00e4ht\u00e4vyys, eik\u00f6h\u00e4n sen k\u00e4velisi uudelleenkin. Kielajoen tuntumassa Divrel\u00e1ddot-lampien rannalla on Muotkan paliskunnan omistama Kiellaroavvi-nimell\u00e4 tunnettu avoin tupa. K\u00e4mpp\u00e4 on entinen rajamiesten tupa, joka on sittemmin siirtynyt paliskunnan omistukseen, mutta on yh\u00e4 avoin.<\/p>\n\n\n\n

Kolmas kohde olisi niin sanottu \u201dRiekonpyyt\u00e4j\u00e4n kammi\u201d, yksityinen, mutta avoin turvekammi, jota ei taustatietojen mukaan ole kartoissa. Siten luvassa olisi hieman my\u00f6s \u201daarteenetsint\u00e4\u00e4\u201d. (Ennen reissuun l\u00e4ht\u00f6\u00e4 tein tuttuun tyyliin taustatutkimusta, ja niin vain maanmittauslaitoksen karttapaikalta kyseinen kohde l\u00f6ytyy, kun vain osaa katsoa ja zoomaa riitt\u00e4v\u00e4n l\u00e4helle. En kuitenkaan julkaise t\u00e4ss\u00e4 karttalinkki\u00e4, joten toivotan etsimisen iloa! \ud83d\ude42 Painetuilla kartoilla kammia ei tiett\u00e4v\u00e4sti n\u00e4y.)<\/p>\n\n\n\n

Johan n\u00e4iss\u00e4 alkoi olla suunnitelmaa. Siisp\u00e4 varusteet ja retkiruoat rinkkaan ja reissuun!<\/p>\n\n\n\n

1. p\u00e4iv\u00e4 \u2013 29.9.2024: Pikamarssia r\u00e4nt\u00e4sateessa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6velvoitteet hoidettuani starttasin auton aurinkoisesta Torniosta kohti Inaria ja Muotkaa. Vaikka maantieteellisesti Lapin maakunnassa olinkin, kilometrej\u00e4 oli ajamatta viel\u00e4 noin 500 ennen kun sai vaihtaa konevoiman lihasvoimaan. Asfalttia sai rullata komeassa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 aina Saarisel\u00e4n tuntumaan asti. Sitten taivaalta tulikin ihan rehellist\u00e4 r\u00e4nt\u00e4\u00e4, jota riitti maahankin parin sentin hyhm\u00e4kerrokseksi.<\/p>\n\n\n\n

Pahin sade j\u00e4i Inarin kirkonkyl\u00e4\u00e4n, jossa k\u00e4vin tekem\u00e4ss\u00e4 viimeiset ostokset. En ollut tajunnut pakata termospulloa mukaan. Vaikka s\u00e4\u00e4ennuste lupaili tuleville p\u00e4iville parempaa s\u00e4\u00e4t\u00e4, y\u00f6t olisivat kylmi\u00e4. Ennusteen mukaan joka y\u00f6 oltaisiin reilusti pakkasella, joten termospullolle voisi olla k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Sellainen tarttuikin kaupasta mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Saavutin m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4ni, Muotkan Ruoktun puoli viiden maissa. K\u00e4vin sis\u00e4ll\u00e4 jututtamassa paikan uutta pit\u00e4j\u00e4\u00e4 ja kysyin samalla veden korkeudesta. Kes\u00e4 ja alkusyksy oli ollut pohjoisessa varsin kuiva, mink\u00e4 vuoksi jokien vedenkorkeuden ei pit\u00e4isi olla ongelma. Kuulemma vedenkorkeus isommissa joissa oli jo suhteellisen normaali.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4tin auton tunturikyl\u00e4n pihaan ja tein varusteiden tarkistuksen. Sitten oli aika heitt\u00e4\u00e4 rinkka selk\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hte\u00e4 kohti er\u00e4maata!<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n suunnitelmana oli kulkea Peltojoen vartta kulkevaa polkua ja siit\u00e4 erkanevaa polkua Jeageloaiville. Noin 7\u20138 kilometrin j\u00e4lkeen, Jeageloaivin ja Tu\u00e1\u014bg\u00e2nu\u00e1ivi-tunturien v\u00e4liss\u00e4 olisi jonkinlainen rakennelma. Maanmittauslaitoksen karttapaikalla kyseisess\u00e4 kohdassa ei ole rakennuksen merkint\u00e4\u00e4, mutta Karttakeskuksen painettuun karttaan on merkitty paikalla olevan laavu. T\u00e4m\u00e4 selvi\u00e4isi, kun sinne asti p\u00e4\u00e4sisi. Olin suunnitellut olevani y\u00f6t\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 laavulla.<\/p>\n\n\n\n

Tihkusateessa tallasin asfalttitiet\u00e4 tunturikyl\u00e4lt\u00e4 Peltojoen yli, jonka j\u00e4lkeen hypp\u00e4sin joen varressa kulkevalle polulle. Kello k\u00e4vi puolta kuutta, ja paksun pilvipeitteen vuoksi oli aika h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4. Peltojoen varren polku on leve\u00e4 ja selke\u00e4. Vaikkei kyseess\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n virallinen vaellusreitti, Muotkan Ruoktun v\u00e4ki on tehnyt polulle sinisi\u00e4 reittimerkkej\u00e4. Peltojoen varren polku johtaa Lahtisen k\u00e4mp\u00e4lle ja aina Peltoaivi-tunturille saakka, ja Jeageloaivin \u201dhaara\u201d on niin ik\u00e4\u00e4n merkitty reittimerkein.<\/p>\n\n\n\n

Polkua oli nopea tallustaa. Ei aikaakaan, kun olin jo J\u00e4k\u00e4l\u00e4p\u00e4\u00e4nkurusta laskevalla purolla, jonka kohdalta polku erkani Jeageloaiville (eli suomeksi J\u00e4k\u00e4l\u00e4p\u00e4\u00e4lle). My\u00f6s Jeageloaivin polku oli eritt\u00e4in selke\u00e4 ja helppokulkuinen. Pikkuhiljaa polku alkoi nousta ylemm\u00e4s kohti tunturia. Fiilis oli hyv\u00e4, vaikka s\u00e4\u00e4 ei ollutkaan kaksinen. Virtaa riitti ja olihan se taas mukava p\u00e4\u00e4st\u00e4 aloittamaan vaellusta. Ruskasta tosin ei ollut en\u00e4\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 leveysasteilla tietoakaan, puut olivat t\u00e4ysin paljaita ja maaruskakin alkoi olla muisto vain. En ollut kuitenkaan ennen ollut n\u00e4in my\u00f6h\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4 liikenteess\u00e4, joten uutta kokemusta t\u00e4m\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Polku nousi paikoin jyrkemmin Veajetl\u00e1ttu-lammen rantaan. Komea paikka, lammen rannassa oli my\u00f6s muutamia hyvi\u00e4 telttapaikkoja. Aivan hetken mietin, josko olisin jo leiriytynyt, sill\u00e4 sade alkoi muuttua r\u00e4nn\u00e4ksi ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4 painaa p\u00e4\u00e4lle. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin jatkaa laavua kohden. Matkaa sinne olisi j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 reilut kaksi kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Karttaa tutkiessa konkretisoitui \u2013 j\u00e4lleen kerran \u2013 ero suomalaisten ja ruotsalaisten karttojen v\u00e4lill\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 Sarekissa kulkiessa korkeuserot olivat jotain aivan muuta, ja siell\u00e4 kartoissakin korkeusk\u00e4yrien v\u00e4li on 20 metri\u00e4. Suomalaiskartoissa k\u00e4yr\u00e4v\u00e4li on 5 metri\u00e4, joten nyt oli hauska huomata, ett\u00e4 kartassa niin kovin pahan n\u00e4k\u00f6inen rinne ei ollutkaan juuri mit\u00e4\u00e4n. Vaikka t\u00e4m\u00e4n kuinka tiet\u00e4\u00e4, asia p\u00e4\u00e4see silti jotenkin yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Lammelta sai kuitenkin hieman punnertaa yl\u00f6s tunturiin puuttomalle. Samalla tuuli voimistui, kun puita ei ollut en\u00e4\u00e4 suojana. Sade oli ihan rehellist\u00e4 r\u00e4nt\u00e4\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 enemm\u00e4n oikeaa lunta. Polku erottui kuitenkin helposti, vaikka lumi j\u00e4ikin maahan. Painoin kaasua.<\/p>\n\n\n\n

Yksi virhe varusteiden kanssa minulle oli tullut. Olin ottanut kotoa liian pienen sadesuojan rinkalle. En ottanut normaalisti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ni sadesuojaa, koska se on tummanvihre\u00e4. Sen sijaan otin punaisen, joka kuitenkin oli pienemm\u00e4lle rinkalle tehty. Muotkan alueella liikkuu mets\u00e4st\u00e4ji\u00e4, ja ajattelin punaisen olevan turvallisuuden kannalta parempi. N\u00e4it\u00e4 ik\u00e4vi\u00e4 onnettomuuksia kun on k\u00e4ynyt, miss\u00e4 mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt lasauttaa menem\u00e4\u00e4n, vaikka kohde on ollut jotain ihan muuta kuin riistaa\u2026 No, t\u00e4ll\u00e4 piti p\u00e4rj\u00e4t\u00e4, vaikka sadesuoja suojasi l\u00e4hinn\u00e4 vain rinkan yl\u00e4osaa.<\/p>\n\n\n\n

Tunturiyl\u00e4ng\u00f6n ylitys tuntui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4lt\u00e4. N\u00e4kyvyys alkoi olla melko olematon illan tummuessa. Kun polku lopulta k\u00e4\u00e4ntyi laskuun, alkoi olla jo pime\u00e4. Vain puiden siluetti piirtyi tummaa taivasta vasten. Laitoin otsalampun p\u00e4\u00e4lle, sill\u00e4 polkua alkoi olla vaikea erottaa.<\/p>\n\n\n\n

Noin kahden tunnin pikamarssini j\u00e4lkeen saavuin paikkaan, miss\u00e4 kartan mukaan laavun piti olla. Paikalla oli kuitenkin vain pieni kivikeh\u00e4 nuotiopaikkaa osoittamaan ja jonkinlainen maassa makaava lautaviritelm\u00e4. Jaahas. Olikohan sittenkin niin, ett\u00e4 joku laavu paikalla on ollut, mutta se on romahtanut tai hylj\u00e4tty. Tuokion verran sadattelin asiaa, koska helppo leiriytyminen ei tullutkaan kysymykseen. Maasto oli muhkuraista, joten telttapaikkaa ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 l\u00f6ytyisi helposti.<\/p>\n\n\n\n

Hetken py\u00f6rin ympyr\u00e4\u00e4 ja huomasin polun jatkuvan viel\u00e4 alemmas. Polku kulki edess\u00e4 olevan montun kautta vastakkaiselle rinteelle. Aluehan oli tunturien v\u00e4liss\u00e4 oleva painanne, josta l\u00e4hti my\u00f6s puro koillista kohti. Tsekkasin, ett\u00e4 purossa oli vett\u00e4, joten siit\u00e4 ei tulisi ongelmaa. Punnersin purolta yl\u00f6s liukkaita kivi\u00e4 pitkin. Perhana, sai olla ihan tarkkana siit\u00e4, mihin pime\u00e4ss\u00e4 kenk\u00e4ns\u00e4 asetti.<\/p>\n\n\n\n

Montusta p\u00e4\u00e4stess\u00e4ni huomasin edess\u00e4ni kookkaan kodan, joka piirtyi esiin yll\u00e4tt\u00e4en, ihan kuin se olisi piilotellut olemassaoloaan. N\u00e4ky oli synkk\u00e4, hieman pelottavakin. Kysyin \u00e4\u00e4neen, mahtaako kukaan olla kotona. Vastausta ei tullut, joten raotin pressulla vuoratun kodan oviaukkoa ja kurkistin sis\u00e4lle. Kodassa oli lautalattia ja keskell\u00e4 auton vanteesta tehty tulipaikka. Kotakehikossa olevista naruista roikkui kaksi porontaljaa. Hieman polttopuitakin n\u00e4ytti olevan.<\/p>\n\n\n\n

Eip\u00e4 tarvinnut kauaa mietti\u00e4, j\u00e4isink\u00f6 t\u00e4h\u00e4n y\u00f6ksi. Nostin rinkan sis\u00e4lle. Se olikin aika m\u00e4rk\u00e4, kun sadesuoja ei ollut peitt\u00e4nyt koko rinkkaa. Kodan katosta tiputteli hieman vett\u00e4, mutta sain levitetty\u00e4 taljan ja makuualustan siten, ettei vesi tippunut niiden p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 tavaroita j\u00e4rjestelless\u00e4ni ja kuivaa vaatetta vaihtaessa huomasin my\u00f6s puisen laatikon, jonka kanteen oli kirjoitettu \u201dJEAGELOAIVI\u201d. Tajusin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4h\u00e4n se karttaan merkitty \u201dlaavu\u201d tietysti oli. Tajusin my\u00f6s, ett\u00e4 aiemmin huomaamani lautaviritys oli ilmeisesti kodan vanha paikka. Laatikon sis\u00e4ll\u00e4 oli vieraskirja, josta k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 kodalla oli kohtuullisen paljon k\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Edellinen merkint\u00e4 oli nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n takaa.<\/p>\n\n\n\n

Selv\u00e4ksi k\u00e4vi my\u00f6s se, ett\u00e4 kota oli Muotkan Ruoktun tunturikyl\u00e4n ja sen tukiyhdistyksen Muotka Ruovttu Ustibat ry:n yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4. Tein pienet tulet, jotta kastunut paitani olisi kuivahtanut paremmin. Jos ei paita kuivunut, ainakin savustin sen huolella. Lueskelin nuotion (ja otsalampun) valossa vieraskirjaa ja nautiskelin pient\u00e4 iltapalaa. N\u00e4lk\u00e4 ei juuri ollut, joten en jaksanut viritell\u00e4 trangiaa ja sy\u00f6d\u00e4 kunnon illallista. Laiskuuden huippu taitaa olla se, kun ei viitsi edes kunnolla sy\u00f6d\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

2. p\u00e4iv\u00e4 \u2013 30.9.2024: Winter is coming<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Her\u00e4sin aamulla kuuden maissa. Oli viel\u00e4 pime\u00e4, joten jatkoin viel\u00e4 makoilua, vaikkei unta en\u00e4\u00e4 oikein riitt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n. Oli kohtuullisen kylm\u00e4. Ja n\u00e4lk\u00e4. Olisi pit\u00e4nyt sy\u00f6d\u00e4 illalla muutakin kuin v\u00e4lipalapatukoita. Olin kuitenkin nukkunut kohtuullisen hyvin, kiitos kodan tasaisen lattian ja ilmat\u00e4ytteisen makuualustani.<\/p>\n\n\n\n

Kahdeksan maissa aurinko jo pilkotteli harjanteen takaa, ja kodan pressuovea raottamalla sai majapaikkaankin luonnonvaloa. Keittelin aamupuurot ja k\u00e4ynnistelin konetta p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Pelisuunnitelma oli muodostunut mieless\u00e4 selke\u00e4ksi. Ensin kulkisin Tu\u00e1\u014bg\u00e2nu\u00e1ivin kautta Alemmalle Honkavuomalle, josta nousisin taas yl\u00f6s tunturiin ja kulkisin Hanhip\u00e4\u00e4n satulan kautta Ylemm\u00e4lle Honkavuomalle. Sitten olisi vuorossa taas nousua, Giell\u00e1roavvi-tunturiin, joka oli tarkoitus huiputtaa. Sielt\u00e4 pudottelisin Vino-ojan vartta Divrel\u00e1ddot-lammille ja Kiellaroavvin k\u00e4mp\u00e4lle y\u00f6ksi. Suhteellisen suoraviivainen reitti, joskin luvassa oli jumppaa yl\u00f6s puuttomalle ja alas jokivarsille.<\/p>\n\n\n\n

Aamu oli kaunis. Aurinko p\u00e4\u00e4si paistamaan pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta eik\u00e4 juuri tuullut. Maassa oli kuitenkin y\u00f6llisen sateen j\u00e4ljilt\u00e4 ohut kerros lunta. Luonto oli selv\u00e4sti valmistautumassa talveen. Oli aivan hiljaista. Jotenkin kuollutta.<\/p>\n\n\n\n

Aamutoimien yhteydess\u00e4 tarkastelin kodan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 tarkemmin. Kota oli todella hyvin sijoitettu tunturien kupeeseen, vain v\u00e4h\u00e4n puurajan alapuolelle. Ymp\u00e4rill\u00e4 oli tasaista maastoa (paikalla olisi siis voinut my\u00f6s telttailla), ja parinkymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 solisi l\u00e4hdepohjainen puro. My\u00f6s maisema luoteeseen oli vallan mainio.<\/p>\n\n\n\n

Pakkasin rinkan ja siivosin hieman kotaa. Heitin rinkan selk\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen ja aloitin nousun Tu\u00e1\u014bg\u00e2nu\u00e1iville. Nousu oli helppoa, leppoisaa nurmipaljakkaa ja paikoin avokalliota. Lunta oli sen verran, ett\u00e4 se kasteli kenki\u00e4 ja teki kivist\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 liukkaita. Mutta eip\u00e4 voinut valittaa. S\u00e4\u00e4 oli aivan t\u00e4ydellinen.<\/p>\n\n\n\n

Ylemp\u00e4n\u00e4 puuttomalla k\u00e4vi kohtuullisen kova tuuli. L\u00e4mp\u00f6tila oli vain pari astetta plussalla, joten tuuli teki siit\u00e4 viel\u00e4 kylmemm\u00e4n tuntuisen. Kuljin menem\u00e4\u00e4n ihan South Parkin Kennyn\u00e4, sill\u00e4 takkini massiivinen huppu osoittautui juuri n\u00e4ille keleille k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseksi. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 pipo ja hanskat olivat aivan must.<\/p>\n\n\n\n

Maisema oli mainio. Tosin pohjoisen ja koillisen suunnalla maisemaa rikkoivat Karigasniemen tien varressa olevat telemastot. Niit\u00e4 saattoi erottaa paljaalla silm\u00e4ll\u00e4 kaksikin kappaletta: toinen Muotkan Ruoktun tuntumassa ja toinen pidemm\u00e4ll\u00e4 Karigasniemen tien varressa. Muotkan alueella on monin paikoin varsin hyv\u00e4 verkon peittoalue. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 puuttomalta kuuluvuutta l\u00f6ytyy l\u00e4hes varmasti.<\/p>\n\n\n\n

Tu\u00e1\u014bg\u00e2nu\u00e1ivin lakialue on r\u00f6pel\u00f6ist\u00e4 avokalliota. Komea paikka. Pient\u00e4 kanjonintynk\u00e4\u00e4 ja jyrk\u00e4nnett\u00e4 riitti. Jos olisi ollut l\u00e4mmin kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 olisi voinut hengailla pidemp\u00e4\u00e4nkin. Nyt tyydyin kulkemaan hiljakseen eteenp\u00e4in, ettei tarvinnut kaivaa taukotakkia jatkuvasti esiin. Vaikka aurinko paistoi, se ei en\u00e4\u00e4 juuri l\u00e4mmitt\u00e4nyt. Kaikki pienet lampareet olivatkin y\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4 j\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tu\u00e1\u014bg\u00e2nu\u00e1ivin ylitetty\u00e4ni ryhdyin laskeutumaan kohti Alempaa Honkavuomaa. Maisema oli vihre\u00e4n m\u00e4ntymets\u00e4n ja violetinharmaan lehdett\u00f6m\u00e4n tunturikoivikon sekoitusta. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pilkoitti kosteikkoja ja soita, joissa keltaisena loistavat heinikot olivat ainoa muisto ruskasta. Lasku oli helppoa kuljettavaa. Toki maasto oli paikoin muhkuraista, joten jalkoihin sai katsella. En kuitenkaan voinut olla vertaamatta maastoja kes\u00e4ll\u00e4 kuljettuihin Sarekin kivihelvetteihin, tai toisaalta edellisen vuoden V\u00e4ts\u00e4rin jontkiin. Jotenkin maasto oli n\u00e4ihin verrattuna selke\u00e4\u00e4 ja leppoisaa.<\/p>\n\n\n\n

Kylm\u00e4st\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4 oli se etu, ett\u00e4 kosteat paikat olivat kohmeisia. Vaikkei suopaikkoja paljoa ollutkaan, niist\u00e4 oli helppo menn\u00e4. Toisaalta keng\u00e4t olivat jo ehtineet kostua ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 tunturissa lumesta. Alempana lunta ei en\u00e4\u00e4 ollutkaan.<\/p>\n\n\n\n

Suuntasin kohti Hanhip\u00e4\u00e4t\u00e4 siten, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin Alemmasta Honkavuomasta yli leve\u00e4n j\u00e4rvim\u00e4isen kohdan etel\u00e4puolelta. Paikka osoittautui leve\u00e4ksi kivikoksi, jossa vesi virtasi kivien lomassa. Yli p\u00e4\u00e4si siis kuivin jaloin helposti.<\/p>\n\n\n\n

Jatkoin kulkua kutakuinkin suoraan l\u00e4nteen pient\u00e4 puroa my\u00f6den. Olin havainnut, ett\u00e4 kuivasta kes\u00e4st\u00e4 huolimatta nyt l\u00e4hes kaikissa puroissa oli vett\u00e4. Niin t\u00e4ss\u00e4kin. Maasto nousi taas hiljalleen yl\u00f6s. Ajattelin, etten nousisi Hanhip\u00e4\u00e4n varsinaiselle huipulle, vaan kulkisin sen etel\u00e4puolisen satulan kautta. P\u00e4iv\u00e4matkaa Kiellaroavvin k\u00e4mp\u00e4lle olisi sen verran paljon, ett\u00e4 hirve\u00e4sti ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 lenkki\u00e4 tai huiputusta ohjelmaan ei mahtuisi, jos perille mielisi ennen pime\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hetken aikaa kuljettuani huomasin edemp\u00e4n\u00e4 j\u00e4lleen kodan. Ihmettelin n\u00e4ky\u00e4, sill\u00e4 en ollut tietoinen, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 main olisi ollut rakennelmia. Ajattelin siksi ensin, ett\u00e4 kyse olisi poromiesten kodasta. Kuljin l\u00e4hemm\u00e4ksi ja kota alkoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tutulta. Se osoittautui samantapaiseksi pressukodaksi kuin miss\u00e4 olin y\u00f6pynyt Jeageloaivilla. T\u00e4m\u00e4 tosin oli hieman pienempi ja paljon huonokuntoisempi.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4kin kota oli Muotkan Ruoktun tekem\u00e4 ja yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4. Siit\u00e4 kieli samanlainen puinen laatikko, jossa oli teksti \u201dHANHIP\u00c4\u00c4\u201d. No niin, t\u00e4m\u00e4 siis oli Hanhip\u00e4\u00e4n kota. Vieraskirjaa ei tosin n\u00e4kynyt, eik\u00e4 paljon muutakaan hy\u00f6dyllist\u00e4. Kodan pressu oli pahasti repeillyt ja sis\u00e4ll\u00e4 oleva porontaljat olivat parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hneet. Maassa oli my\u00f6s yksi k\u00e4ytt\u00f6kelvottomaksi m\u00e4d\u00e4ntynyt talja. Eih\u00e4n t\u00e4st\u00e4 kodasta olisi edes sateensuojaksi\u2026 Tyydyin siten l\u00e4hinn\u00e4 dokumentoimaan kodan nykytilan ja jatkoin matkaa ja nousua ylemm\u00e4s.<\/p>\n\n\n\n

Nousu oli j\u00e4lleen leppoisaa maaston puolesta. Pian kodan j\u00e4lkeen kohtasin reissun ensimm\u00e4isen poron. Se oli ensimm\u00e4inen kohtaamani el\u00e4v\u00e4 olento. Aiemmin en ollut n\u00e4hnyt edes yhden yht\u00e4 lintua.<\/p>\n\n\n\n

Kuitenkin rinkka painoi ihan tosissaan ja n\u00e4lk\u00e4 alkoi olla. Olin budjetoinut erilaisia patukoita reissuev\u00e4\u00e4ksi ja niiden voimalla p\u00e4\u00e4sikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4lle. Nousussa oli lyhyt jyrkempi osuus, jossa tahtia piti himmailla ja pys\u00e4hty\u00e4 hetkeksi huilaamaan. Mutta niin vain saavutin satulan, jossa p\u00e4\u00e4si j\u00e4lleen kahlaamaan lumessa. Lumiraja oli noin 400 metriss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka ruska oli mennyt, loppusyksyn maisema oli kovin kaunis. Lumisina kumpuilevat tunturinhuiput tekiv\u00e4t mukavaa kontrastia alempana kimmelt\u00e4viin jokiin ja vihreisiin m\u00e4nnikk\u00f6mattoihin. Eip\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ollut ollenkaan hassumpaa aikaa olla vaeltamassa. Tuuli kuitenkin k\u00e4vi edelleen sen verran kylm\u00e4sti, ett\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 paljakalta teki mieli laskeutua aika ripe\u00e4sti alemmas.<\/p>\n\n\n\n

Laskussa sai j\u00e4lleen hauskasti havainnoida er\u00e4maan eri kasvillisuusvy\u00f6hykkeit\u00e4. Ensin paljakka muuttuu harvaksi tunturikoivikoksi, joka tihenee ja sekaan alkaa ilmesty\u00e4 m\u00e4ntyj\u00e4. Sitten koivut loppuvat ja m\u00e4nnyt muuttuvat j\u00e4re\u00e4mmiksi. Alhaalla jokilaaksossa m\u00e4nnikk\u00f6 on paikoin tihe\u00e4\u00e4 ja vesipaikkojen tuntumassa on my\u00f6s kosteita suopaikkoja.<\/p>\n\n\n\n

Ylempi Honkavuoma osoittautui vuolaaksi ja leve\u00e4ksi. Kivi\u00e4 oli kuitenkin sen verran taajassa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin koettaa etsi\u00e4 paikkaa, jossa voisi tehd\u00e4 ylityksen kuivin jaloin kivi\u00e4 pitkin. Kuljin puolisen kilometri\u00e4 alavirtaan, kunnes sopiva paikka l\u00f6ytyi. Paljon n\u00e4hnytt\u00e4 ja v\u00e4\u00e4ntynytt\u00e4 vaellussauvaa apuna k\u00e4ytt\u00e4en p\u00e4\u00e4sin hyvin yli. P\u00e4\u00e4tin sy\u00f6d\u00e4 lounaan ylityksen j\u00e4lkeen. Paikalla sattuikin olemaan vanha nuotiopaikka.<\/p>\n\n\n\n

Lounassettini oli vanha tuttu, eli pikamakaronia, kuivattuja vihanneksia, kuivattua jauhelihaa ja soijarouhetta + mausteena Bl\u00e5 Bandin L\u00e4mmin kuppi -pussikeittoa. Vaikka setti on yksinkertainen ja kohtuullisen ravitseva, jotenkin olen alkanut kyll\u00e4sty\u00e4 siihen. Sain sen sy\u00f6ty\u00e4 puoliv\u00e4kisin ja mietin, ett\u00e4 seuraaville reissuille on pakko kehitt\u00e4\u00e4 jotain muuta.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 touhuillessani joen vastarannalla kulki muutama poro. Alkoihan niit\u00e4kin olla. Sy\u00f6misen j\u00e4lkeen alkoi tulla vilu, joten oli aika jatkaa matkaa. Seuraavana oli vuorossa nousu Giell\u00e1roavville. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tarkoitus oli menn\u00e4 ihan noin 470-metriselle huipulle saakka.<\/p>\n\n\n\n

Alkuun nousu oli varsin loivaa ja helppokulkuista. Sitten eteen tuli jyrkempi osuus, jossa 700 metrin matkalla nousumetrej\u00e4 kertyi 160. No, pient\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 taas oli Sarekiin verrattuna, mutta kyll\u00e4 sit\u00e4 hien pintaan ja heng\u00e4styksen sai aikaan t\u00e4ll\u00e4kin. Nyt reitille osui my\u00f6s hieman kivisempi kohta, mutta eip\u00e4 t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n vaikeaksi voinut v\u00e4itt\u00e4\u00e4. Jalkaa toisen eteen vain.<\/p>\n\n\n\n

Giell\u00e1roavvissa on kaksi lakea, ja nousin ensin it\u00e4puolen matalammalle laelle. Sielt\u00e4 huomasin noin kolmenkymmenen poron tokan, joka kuljeskeli pitkin tunturien v\u00e4list\u00e4 matalampaa aluetta. Kaivoin pitk\u00e4\u00e4 putkea rinkasta kameraan kiinnitett\u00e4v\u00e4ksi, mutta k\u00e4vi kuten yleens\u00e4, eli porot totesivat, etteiv\u00e4t halua olla kuvattavana. Ei sitten.<\/p>\n\n\n\n

Tallustelin loivaa alam\u00e4ke\u00e4 tunturinlakien v\u00e4liseen satulaan. Lunta oli varvikon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 parin sentin kerros. Riitt\u00e4v\u00e4sti siihen, ett\u00e4 tunturit hohtivat valkoisina, mutta sopivan v\u00e4h\u00e4n siihen, ettei kulkeminen ollut vaikeaa. Kovin nousu oli j\u00e4\u00e4nyt taakse jo it\u00e4laelle noustessa, joten siirtym\u00e4 varsinaiselle huipulle oli l\u00e4hinn\u00e4 leppoisaa tallustelua.<\/p>\n\n\n\n

Giell\u00e1roavvin varsinaiselta huipulta oli komea maisema etel\u00e4n ja l\u00e4nnen suuntaan. Mutta n\u00e4kyip\u00e4 sinne hyvin my\u00f6s Karigasniemen Ailigas ja my\u00f6s Norjan puolet korkeammat tunturit. Erityisen ilahtunut olin siit\u00e4, ett\u00e4 suoraan l\u00e4nness\u00e4 erottui Stuorra\u00e4ytsin kanjoni. Toki aurinko paistoi matalalta ja vastavaloon, joten kovin selke\u00e4sti edes teleobjektiivin l\u00e4pi kanjonia ei saanut tiirailtua. Maisema kuitenkin palautti mieleen sit\u00e4, miksi aikoinaan Muotkatuntureihin ihastuin. Loputtomat kumpuilevat tunturimaisemat ovat Lappia parhaimmillaan.<\/p>\n\n\n\n

R\u00e4psyttelin kameraa aikani. Huipulla tuuli sen verran viile\u00e4sti, ett\u00e4 kovin kauaksi aikaa en j\u00e4\u00e4nyt paikoilleni. L\u00e4hdin laskeutumaan hiljakseen kohti Vino-ojaa, jonka vartta alas kulkiessa vastaan tulisi aikanaan Kiellaroavvin k\u00e4mp\u00e4lle johtava polku.<\/p>\n\n\n\n

Maasto oli helppokulkuista. Muutamat Vino-ojan sivuhaarat olivat kuivia, mutta itse ojassa vesi solisi iloisesti. Koivikko tiheni. Reilun parin kilometrin huipulta kuljettuani l\u00f6ysin polun, joka oli alkuun heikko, mutta vahvistui mit\u00e4 alemmas kuljin.<\/p>\n\n\n\n

Divreladdot-lammilla puusto oli jo ihan j\u00e4re\u00e4\u00e4 m\u00e4ntymets\u00e4\u00e4. Polku kiemurteli lampien v\u00e4list\u00e4, ja sitten Kiellaroaivin k\u00e4mpp\u00e4 tulikin n\u00e4kyviin. K\u00e4mpp\u00e4 on lampiketjun l\u00e4nsipuolella komealla hiekkakankaalla. K\u00e4mp\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6 on v\u00e4lj\u00e4\u00e4, joten teltan saisi monelle paikalle. Paikalla on my\u00f6s vanhoja nuotiokehi\u00e4. N\u00e4tti paikka, vaikka k\u00e4mpp\u00e4 olikin hieman pimennossa lammilta katsottuna.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin taloksi. Kello oli noin kuusi. K\u00e4mpp\u00e4 oli kohtuullisen siisti \u2013 porok\u00e4mp\u00e4ksi jopa eritt\u00e4in siisti. Kamiina vaikutti melko uudelta ja muutenkin k\u00e4mpp\u00e4\u00e4 oli selv\u00e4sti huollettu hyvin. K\u00e4mpp\u00e4 on Muotkan paliskunnan omistuksessa, mutta avoin retkeilij\u00f6ille. K\u00e4mpp\u00e4 ei selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n ole poronhoidon kannalta kovin aktiivisessa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, sill\u00e4 sellaiset porok\u00e4mp\u00e4t ovat tyypillisesti lukittuja.<\/p>\n\n\n\n

Puuhuoltoa tuvalla ei kuitenkaan ole, eik\u00e4 erillist\u00e4 puuvajaa. Sis\u00e4ll\u00e4 olikin vain muutama klapi. Sytykkeit\u00e4 sen sijaan edelliset kulkijat olivat j\u00e4tt\u00e4neet kiitett\u00e4v\u00e4sti. Ajattelin kuitenkin, ett\u00e4 hyv\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4\u00e4 olisi saada v\u00e4h\u00e4n l\u00e4mmitetty\u00e4, joten otin kirveen eteisest\u00e4 ja l\u00e4hdin etsim\u00e4\u00e4n k\u00e4mp\u00e4n l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 polttopuuta. Hyv\u00e4\u00e4 puuta ei helposti l\u00f6ytynyt, mutta sain tehty\u00e4 pienet tulet hieman jo lahosta koivusta. Eih\u00e4n se hyvin palanut, mutta toi hieman l\u00e4mp\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 oli vieraskirjan mukaan ollut kohtuullisen vilkasta. Vieraskirja oli aivan uusi. Ensimm\u00e4inen merkint\u00e4 oli vain parin viikon takaa ja syyskuussa siihen oli ehtinyt kerty\u00e4 jo 9 merkint\u00e4\u00e4 ennen minua. Ihmek\u00f6s tuo, koska k\u00e4mp\u00e4n sijainti on Muotkan \u201dp\u00e4\u00e4n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4\u201d ajatellen keskeinen.<\/p>\n\n\n\n

Ilta alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kokkailin tukevan havaijinpata-illallisen. Sit\u00e4 olikin mukava sy\u00f6d\u00e4 tuvan p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4. Siin\u00e4 makuupussia oikoessani huomasin, ett\u00e4 laveri ei ollutkaan kovin pitk\u00e4 syvyyssuunnassa. Minun mittaiselleni olisi voinut tulla ahdasta. Mutta koska muita majoittujia ei ollut, saatoin omia koko laverin itselleni ja makoilla laverilla poikittain.<\/p>\n\n\n\n

Kyll\u00e4p\u00e4 tekikin hyv\u00e4\u00e4 oikaista pitk\u00e4lleen. Laitoin her\u00e4tyksen revontulien varalta, sill\u00e4 taivas oli kirkas. Torkahdin. Tai taisinpa ihan nukahtaa kunnolla, koska h\u00e4tk\u00e4hdin puhelimen her\u00e4tykseen. Kurkkasin ulos. Taivaankannen yli kulki leve\u00e4 revontulinauha. Siisp\u00e4 kamera ja minijalusta kainaloon ja sopivaa kuvauspaikkaa hakemaan.<\/p>\n\n\n\n

Lammen rannasta sai hyvin kuvattua taivasta pohjoisen suuntaan. Revontulet loimottivat kirkkaina. Revontulinauha nousi lounaasta mets\u00e4n takaa ja kulki taivaankannen yli pohjoiseen. Lammen yll\u00e4 taivas tanssi vihre\u00e4n s\u00e4vyiss\u00e4. Kameralla paljastui my\u00f6s violetteja s\u00e4vyj\u00e4, vaikkeiv\u00e4t ne paljaalle silm\u00e4lle n\u00e4y. Kaiken kaikkiaan komeat revontulet.<\/p>\n\n\n\n

Puolisen tuntia jaksoin kuvata, mutta sitten alkoi tulla sen verran kylm\u00e4, ett\u00e4 katsoin parhaaksi vet\u00e4yty\u00e4 sis\u00e4\u00e4n ja unille.<\/p>\n\n\n\n

3. p\u00e4iv\u00e4 \u2013 1.10.2024: Kammin etsint\u00e4\u00e4 kera kurkkukivun<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Her\u00e4sin aamulla kurkkukipuisena ja tukkoisena. Olo ei ollut kovin kaksinen. Minulla oli jo edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ollut hieman sellainen olo, ett\u00e4 ei kai vain ollut flunssaa tulossa. Mutta silt\u00e4 se nyt kovasti vaikutti. Jatkoin unia viel\u00e4 pari tuntia.<\/p>\n\n\n\n

K\u00f6nysin lopulta yl\u00f6s vasta kymmenen hujakoilla. Ulkona paistoi kauniisti aurinko. K\u00e4ynnistelin omaa r\u00e4k\u00e4ist\u00e4 konettani rauhakseen. Eip\u00e4 sit\u00e4 ennen ollutkaan osunut flunssaa vaelluksella kohdalle. Kuumetta ei kuitenkaan tainnut olla, ja arvioin ett\u00e4 voisin jatkaa matkaani alkuper\u00e4isen suunnitelman mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Ohjelmassa olisi heti alkuun Kielajoen ylitys, joka voisi olla haastava. K\u00e4mp\u00e4n sein\u00e4lt\u00e4 kuitenkin l\u00f6ytyi kartta, johon oli merkitty Kielajoen hyvi\u00e4 ylityspaikkoja. Karttaan oli my\u00f6s merkitty l\u00e4hialueelta paikkoja, joissa puhelin kuuluisi. Tupa itsess\u00e4\u00e4n oli sen verran tunturien kainalossa, ettei aivan tuvan pihalla ollut kentt\u00e4\u00e4. Tuvan ja Kielajoen v\u00e4lisell\u00e4 m\u00e4ell\u00e4 kartan mukaan olisi saatu yhteys.<\/p>\n\n\n\n

Siivosin tuvalla ja ker\u00e4ilin kamppeeni. Vaikka aurinko paistoi, se ei en\u00e4\u00e4 jaksanut l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4. K\u00e4vin viel\u00e4 ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 pihapiiriss\u00e4 pienell\u00e4 kamerakierroksella.<\/p>\n\n\n\n

Tuvalta Kielajoen varteen meni selke\u00e4 polku. Tuvan kartan perusteella t\u00e4ht\u00e4sin itseni joen S-kirjaimen muotoiseen mutkaan, jossa Stuorra\u00e4ytsilt\u00e4 laskeva joki yhtyy Kielajokeen. T\u00e4m\u00e4n kohdan alapuolelle oli merkitty yksi ylityspaikka. Kielajoki on leve\u00e4, mutta ylitys t\u00e4lt\u00e4 paikalta oli helppo. Vett\u00e4 oli alle polven. Onneksi suurempia kikkailuja ei tarvinnut tehd\u00e4, sill\u00e4 vesi oli hyyt\u00e4v\u00e4\u00e4. Pitki\u00e4 ylityksi\u00e4 ei tekisi n\u00e4ill\u00e4 keleill\u00e4 mieli tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ylityksen j\u00e4lkeen suuntasin kulkuni suoraan l\u00e4nteen, Stuorra\u00e4ytsilt\u00e4 laskevan joen pohjoispuolta kulkien. Tarkoitus oli kulkea noin 520-metriselle Geatkebassi-tunturille, josta k\u00e4\u00e4ntyisin pohjoiseen kohti Nirvajokea. Siell\u00e4, tarkemmin ottaen Nirvajokeen laskevan Bajit S\u00e1r\u00e1jan varressa olisi Riekonpyyt\u00e4j\u00e4n kammi, p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4kohde.<\/p>\n\n\n\n

Jokivarsi oli helppoa kuljettavaa, kuten Muotkan maastot yleens\u00e4kin. Paikalla kulki paikoin polku, mutta se oli varsin heikko ja h\u00e4visi aika ajoin. Maasto oli muuten varvikkoa ja harvahkoa tunturikoivikkoa. Toki n\u00e4kyvyys oli hyv\u00e4, kun puissa ei ollut en\u00e4\u00e4 lehti\u00e4. Kes\u00e4ll\u00e4 pusikossa joutuisi katsomaan tarkemmin kulkuaan.<\/p>\n\n\n\n

Tallustin eteenp\u00e4in. Parin kilometrin j\u00e4lkeen eteen tuli poroaita, josta piti taiteilla ali. Sopiva kohta l\u00f6ytyi onneksi helposti. S\u00f6in poroaidalla v\u00e4h\u00e4n metukkaleip\u00e4\u00e4 ja ker\u00e4sin voimia nousuun. Aika pian p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 Geatkebassi sai j\u00e4\u00e4d\u00e4. Jotenkin rinne n\u00e4ytti vastenmieliselt\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4syy oli oma olo sek\u00e4 se, ett\u00e4 mit\u00e4 avoimemmaksi maasto muuttui, sit\u00e4 kovemmin tuuli k\u00e4vi. Ja viima oli melkoisen vilppe\u00e4. Toki vaikuttimena oli my\u00f6s se, ett\u00e4 huiputus olisi tehnyt mutkaa optimaaliseen kulkureittiin kohti Riekonpyyt\u00e4j\u00e4n kammia. Riitt\u00e4v\u00e4sti perusteluja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huiputus v\u00e4liin, eik\u00f6?<\/p>\n\n\n\n

Siisp\u00e4 korjasin suuntaa ja l\u00e4hdin kulkemaan suoraan kohti edess\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 tunturien v\u00e4list\u00e4 satulaa. Suorinta reitti\u00e4, mahdollisimman v\u00e4hill\u00e4 nousumetreill\u00e4. Seh\u00e4n se on hyv\u00e4 pelisuunnitelma. Nousu satulaan oli onneksi leppoisa ja aika loiva. Edes flunssaisena se ei aiheuttanut suurempia syd\u00e4mentykytyksi\u00e4. Maisema takana parani sit\u00e4 mukaa, mit\u00e4 ylemm\u00e4s nousi.<\/p>\n\n\n\n

Sen verran aurinko ja tuuli olivat saaneet aikaiseksi, ett\u00e4 lumet olivat sulaneet etel\u00e4rinteen puolelta my\u00f6s ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 puuttomalta. Satulasta kuljettunani pohjoisrinteill\u00e4 lunta oli jonkin verran j\u00e4ljell\u00e4. Satulan j\u00e4lkeen edess\u00e4 avautui my\u00f6s toistaiseksi paras maaruska. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 koko Geatkebas\u00e1ja-ojan laakso oli eritt\u00e4in kaunis. Vasemmalla kohosi Geatkebassin r\u00f6pel\u00f6iset sivuhuiput. Lehdett\u00f6m\u00e4t tunturikoivut ja punaisena ohuen lumihunnun alta hohtava varvikkomatto tekiv\u00e4t maisemasta idyllisen ja harmonisen. Pahin tuuli oli j\u00e4\u00e4nyt my\u00f6s satulan taakse.<\/p>\n\n\n\n

Tallustelin alasp\u00e4in ojan varteen. Siit\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hankala kikkailla yli, sill\u00e4 ojan vieress\u00e4 oli my\u00f6s ihan kunnon suota. Mutta kuivin jaloin kuitenkin. Maasto oli paikoin hankalampaa, mutta edelleen yleisesti ottaen varsin helppoa. Viel\u00e4 reilu kilometri ja yksi harjanne olisi edess\u00e4 ennen laskua Nirvajoelle.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4lk\u00e4 alkoi jo olla. Olin ajatellut, ett\u00e4 sy\u00f6n lounaan Riekonpyyt\u00e4j\u00e4n kammilla. Aurinko paistoi edelleen ja s\u00e4\u00e4 oli oikein komea. Saavuin Nirvajoelle, josta p\u00e4\u00e4si hyvin Bajit S\u00e1r\u00e1jan kohdalta kahlaamalla yli, vaikka paikoin kivet veden alla olivatkin isoja ja liukkaita. Sitten suuntasin Bajit S\u00e1r\u00e1jan vartta yl\u00f6sp\u00e4in kammia etsim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Kammi l\u00f6ytyi helposti. Se oli pienen aukean pohjoispuolella. Etenkin kun puissa ei ollut lehti\u00e4, kammi n\u00e4kyi hyvin. Kammin lis\u00e4ksi paikalla oli pieni puuvaja, jossa oli my\u00f6s huusi. Pihassa oli muutama tasaisempi paikka, johon olisi voinut teltan pystytt\u00e4\u00e4, mutta muuten maasto kammin ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli varsin muhkuraista. Pihasta l\u00e4hti m\u00f6nkij\u00e4ura kohti pohjoista.<\/p>\n\n\n\n

Kammi oli eritt\u00e4in siisti ja selv\u00e4sti hyvin huollettu. Hieman seinien turpeet olivat painuneet, mutta p\u00e4\u00e4asiassa kammi oli loistokunnossa. Kovin suuri se ei ollut, mutta kaksi henkil\u00f6\u00e4 y\u00f6pyisi mukavasti. Kammin kamiina oli uusittu suhteellisen hiljattain. Pihalla olikin kaksi vanhaa kamiinaa ruostumassa. Nykyinen n\u00e4ytti olevan \u201dperus-j\u00f8tul\u201d, jollaisia autiotuvilla on usein.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin taloksi lounashommiin. Kammissa oli paljon tavaroita. L\u00f6ytyih\u00e4n sielt\u00e4 tietysti vieraskirjakin oven vieress\u00e4 olevasta laatikosta. Laatikossa oli my\u00f6s kammin omistajalle kuuluvia ruokapakkauksia ja muita tarvikkeita. Yll\u00e4tyin hieman, kuinka v\u00e4h\u00e4n kammilla oli ollut kulkijoita. Edelliset merkinn\u00e4t olivat syyskuun alusta ja koko elokuulta oli vain kaksi merkint\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 kammi on sen verran tuntematon paikka, ettei sinne eksy vahingossa.<\/p>\n\n\n\n

Nautiskelin lounaani, haukkailin my\u00f6s leip\u00e4\u00e4 ja metukkaa kera termarissa hautuneen teen. Kyll\u00e4 jo maistuikin. Tutkailin my\u00f6s pihaa. Tuuli oli voimistunut, joten sy\u00f6misen p\u00e4\u00e4lle meinasi tulla vilu. Palasin hetkeksi sis\u00e4\u00e4n ja oikaisin lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n laverille.<\/p>\n\n\n\n

Kovin pitk\u00e4\u00e4n en malttanut paikoillani olla. Nyt oli j\u00e4lleen yksi reissun kohteista k\u00e4ytyn\u00e4. Seuraavana olisi vuorossa Stuorra\u00e4ytsi, mutta sinne ehtisin vasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Tutkailin karttaa ja mietin, mist\u00e4 olisi j\u00e4rkevint\u00e4 kulkea. Alun perin olin suunnitellut nousevani kammilta heti suorinta reitti\u00e4 yl\u00f6s puuttomalle ja kulkevani pitkulaista G\u00e1\u0161kogielas-tunturia kohti Stuorra\u00e4ytsi\u00e4. Tuuli oli kuitenkin sen verran raaka, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tinkin suunnata kulkuni Nirvajoen vartta yl\u00e4virtaan. Telttapaikan voisi etsi\u00e4 sitten, kun ilta alkaisi painaa p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ill\u00e4 suunnitelmilla l\u00e4hdin kulkemaan. Nirvajoen varsi oli kohtuullisen helppokulkuista. Paikoin rannassa meni my\u00f6s selke\u00e4 polku. Aurinko alkoi painua alemmas, eik\u00e4 se jaksanut en\u00e4\u00e4 paistaa alas jokilaaksoon.<\/p>\n\n\n\n

Tamppasin menem\u00e4\u00e4n kohtuullisen reipasta tahtia ja skannailin samalla, mist\u00e4 kohdin joesta p\u00e4\u00e4sisi parhaiten yli. Kahlaamalla varmasti mist\u00e4 vain, mutta ajattelin laiskuuksissani menn\u00e4 kengill\u00e4. Parin kilometrin j\u00e4lkeen, kun joki k\u00e4\u00e4ntyi Nirvenj\u00e1rgan ja Geatkebasenj\u00e1rgan v\u00e4liseen kanjoniin, joessa oli leve\u00e4mpi ja kivinen kohta. P\u00e4\u00e4tin yritt\u00e4\u00e4 siit\u00e4. Parin loiskahduksen ja ripe\u00e4n hypyn saattelemana p\u00e4\u00e4sin kuin p\u00e4\u00e4sinkin yli kastelematta kenki\u00e4 pahemmin. Ihan hyv\u00e4 n\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

Jatkoin joen my\u00f6t\u00e4ist\u00e4 kulkuani joen etel\u00e4puolella. Pian joki kuitenkin leveni ja sen ranta-alue alkoi vaikuttaa hankalammalta kulkea. P\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 nousemaan loivasti ylemm\u00e4s kohti puutonta yl\u00e4nk\u00f6\u00e4. Kuljin jokeen n\u00e4hden vinosti, suunnilleen kohti \u00c1v\u017eega\u0161oaivia. Viel\u00e4 pari kilometri\u00e4 kulkua ja sitten kun tulisi sopiva paikka teltalle, olisi p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4velyt siin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Muutamien jontkien j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin puuttomalle paljakalle. Tuuli oli ihan \u00e4lyt\u00f6n. Taas sai kulkea huppu silmill\u00e4. Oli melkoisen raikas keli ja jaloissakin alkoi jo painaa. Osa puroista oli kuivia, joten vesipaikkaa piti hieman etsi\u00e4. L\u00f6ysin kuitenkin kohtuullisen helposti kivisen lirun, jossa oli riitt\u00e4v\u00e4 virtaus. Seisovissa kohdissa vesi olikin sitten j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Sitten vain tasainen paikka, check, ja telttaa pystyyn.<\/p>\n\n\n\n

Teltan pystytt\u00e4minen vaati pient\u00e4 kikkailua, sill\u00e4 tuuli teki siit\u00e4 tavallista vaikeampaa. Tuuli tempoi telttaa ja painoi p\u00e4\u00e4llikangasta yhteen sis\u00e4teltan kanssa. Ei optimaalista, mutta s\u00e4\u00e4ennuste oli luvannut tuulta koko y\u00f6ksi, joten t\u00e4ll\u00e4 ment\u00e4isiin. Survoin itseni telttaan ja makuupussiin l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n. Ulkona ei tehnyt mieli hengailla, sill\u00e4 vaikka pakkasta ei viel\u00e4 ollut, tuuli teki ilmasta j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Lep\u00e4ilin hetken ennen illallisen laittoa. Yleens\u00e4 pid\u00e4n kokkailujen aikana teltan ovea auki, mutta nyt tuuli oli niin kova, ett\u00e4 oli mukavampi keitell\u00e4 pussipastat ja jauhelihat ovi kiinni. Ulkona ilta tummui. Teltta huojui ja ryskyi. Naukkailin pienen iltaviskin. Hieman hirvitti, mit\u00e4 y\u00f6st\u00e4 tulisi. P\u00e4\u00e4tin yritt\u00e4\u00e4 nukkua hetken ja laitoin kellon soittamaan revontulten varalta. Taivas oli pilvet\u00f6n, joten mahdollisuudet revontulten n\u00e4kemiseen olivat hyv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Kymmenen maissa kelloni soitti. Eik\u00e4 turhaan; taivaalla oli alkamassa komea n\u00e4ytelm\u00e4. Revontulinauha kulki pohjoisella taivaalla komeasti taivaankannen yli. Siisp\u00e4 kamera t\u00f6ihin. Nauhan tanssia oli hienoa katsella. Revontulet eiv\u00e4t kuitenkaan olleet yht\u00e4 kirkkaita kuin edellisy\u00f6n\u00e4. Hirmuinen tuuli teki kuvaamisesta my\u00f6s ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4, vaikka olinkin niin pitk\u00e4lti toukkana makuupussissani kuin saatoin. Kovin ergonominen kuvausasentoni ei todellakaan ollut.<\/p>\n\n\n\n

En jaksanut kovin kauaa kuvata, vaan v\u00e4\u00e4nt\u00e4ydyin telttaani ja yritin antaa unelle mahdollisuutta.<\/p>\n\n\n\n

4. p\u00e4iv\u00e4 \u2013 2.10.2024: \u00c4tshii ja \u00e4ytsi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Minusta tuntui, kun en olisi nukkunut juuri lainkaan. Tuuli piti minua hereill\u00e4. Vaikka telttaani luotankin ja sit\u00e4 on ennenkin koeteltu melkoisessa puhurissa, tuuli tempoi pikkuruista telttaa niin, ett\u00e4 tuntui kun olisi itsekin heilunut tuulen ja teltan mukana. Positiivista oli l\u00e4hinn\u00e4 se, ett\u00e4 y\u00f6 oli ollut edellisi\u00e4 \u00f6it\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mpi. Ja toki positiivista oli my\u00f6s se, ett\u00e4 taivaalla oli kaunis aamurusko.<\/p>\n\n\n\n

Vointini ei ollut mennyt paremmaksi. Kurkkukipu oli muuttunut tukkoisuudeksi, lihaskivuksi ja muiksi perinteisiksi flunssaoireiksi. Nokka toimi varsin kunnollisena r\u00e4k\u00e4linkona. Tulipa koettua t\u00e4m\u00e4kin. Onneksi minusta ei tuntunut kuumeiselta, joten toimintakyky oli ihan kohtalainen. L\u00e4hinn\u00e4 v\u00e4sytti, kun unet olivat j\u00e4\u00e4neet v\u00e4hiin ja katkonaisiksi.<\/p>\n\n\n\n

En noussut salamana yl\u00f6s aamutoimiin, vaan lep\u00e4ilin jonkin aikaa pitk\u00e4ll\u00e4ni. Uni ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 tullut. Pohdin vaelluksen jatkoa. T\u00e4st\u00e4 olisi periaatteessa voinut jatkaa matkaa my\u00f6s pohjoisen suuntaan, jolloin maastosta olisi p\u00e4\u00e4ssyt pois Karigasniemen tien varteen yhden p\u00e4iv\u00e4n k\u00e4velyll\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in reitti kulkisi kutakuinkin vuoden 2013 vaelluksen lopun kanssa samaa matkaa. Jos n\u00e4in tekisi, pit\u00e4isi sitten tietysti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kyyti Muotkan Ruoktulle.<\/p>\n\n\n\n

Toinen vaihtoehto oli edet\u00e4 alkuper\u00e4isen suunnitelman mukaan ja kulkea Stuorra\u00e4ytsille ja sit\u00e4 pitkin kohti it\u00e4\u00e4, takaisin Kielajoelle. Sielt\u00e4 sitten Honkavuomat ja tunturit ylitt\u00e4en p\u00e4\u00e4sisi takaisin Peltojoelle ja Muotkan Ruoktulle. Vaellus alkoi joka tapauksessa olla siin\u00e4 pisteess\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 jokainen askel olisi l\u00e4hemm\u00e4s maalia \u2013 joko siis lyhyemp\u00e4\u00e4 tai pidemp\u00e4\u00e4 reitti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Liek\u00f6 syyn\u00e4 suorittamismoodi, kunnianhimo, masokismi vai joku muu, mutta hyvin pian aamupuuron j\u00e4lkeen en en\u00e4\u00e4 oikeastaan ajatellut vaihtoehtoja alkuper\u00e4iselle suunnitelmalle. Vaikka olo oli r\u00e4k\u00e4inen ja r\u00f6h\u00e4inen, ajattelin selvi\u00e4v\u00e4ni. Seuraava etappi olisi \u00c1v\u017eega\u0161oaivi, jossa seurailtiin 2013 kes\u00e4vaelluksella sadepilvien liikkeit\u00e4. Nyt s\u00e4\u00e4 olisi kirkas, joten sin\u00e4ns\u00e4 tuttu huippu tarjoaisi paremmat maisemat.<\/p>\n\n\n\n

Siisp\u00e4 jalkaa toisen eteen. Tuuli k\u00e4vi edelleen viile\u00e4sti. L\u00e4mp\u00f6tila oli nollan tuntumassa. S\u00e4\u00e4 on aina pukeutumiskysymys, mutta nyt oli hankala l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sellaista vaateyhdistelm\u00e4\u00e4, joka ei ollut liian kuuma tai kylm\u00e4. L\u00e4hdin liikkeelle kuoritakilla. Se piti tuulen hyvin, mutta osoittautui liian l\u00e4mpim\u00e4ksi. Pelkk\u00e4 kevyempi retkitakki puolestaan meinasi olla liian viile\u00e4. Huomasinpa samalla sen, ett\u00e4 hanskat ja pipo olisivat saaneet t\u00e4ss\u00e4 tuulessa olla astetta paksummat.<\/p>\n\n\n\n

Yl\u00e4nk\u00f6 oli eritt\u00e4in helppokulkuista nurmipaljakkaa. Vaikka edess\u00e4 oli yhdenjaksoista nousua, se oli loivaa. \u00c1v\u017eega\u0161oaivi l\u00e4hestyi nopeasti. Saavutin my\u00f6s \u201dMuotkan postipolun\u201d, jota ei varsinaisesti ole merkitty, mutta on paljakallakin eritt\u00e4in selke\u00e4sti n\u00e4kyviss\u00e4. Polku ei kuitenkaan mene huipulle, joten jatkoin matkaani. Vasta aivan huipun tuntumassa rinne oli hieman jyrkempi. L\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 huippua alkoi olla my\u00f6s lunta, joka ei ollut ehtinyt parissa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 sulaa kokonaan pois.<\/p>\n\n\n\n

\u00c1v\u017eega\u0161oaivin laki on laakea. Varsinaista \u201dhuippua\u201d ei ole, mutta laen kaakkoiskulmassa on pieni kalliot\u00f6rm\u00e4. Se antoi mukavasti tuulensuojaa, joten laskin rinkkani kallion suojaan. K\u00e4vin kulkemassa laella kameran kanssa, jotta sain paremman n\u00e4kym\u00e4n l\u00e4nteen ja pohjoiseen. Sen verran korkealle Muotkan mittarilla t\u00e4m\u00e4 noin 540-metrinen laki nousee, ett\u00e4 maisemat ovat joka suuntaan mainiot. Karigasniemen \u00c1iligas ja L\u00e1\u014bk\u00e1-huippu ty-mastoineen n\u00e4kyi eritt\u00e4in selv\u00e4sti. Norjan puolella erottui lukuisia lumen peitt\u00e4mi\u00e4 tuntureita, l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 642-metrinen I\u0161koras, jolla on my\u00f6s NATO:n tutka-asema. Selke\u00e4n s\u00e4\u00e4n vuoksi maisema kantoi kymmeni\u00e4 kilometrej\u00e4 aina pitk\u00e4lle Anarjohkan kansallispuistoon.<\/p>\n\n\n\n

Suomen puolella maisema erityisesti etel\u00e4\u00e4n oli uskomattoman kaunis. Tuntureiden kummut kohosivat lomittain ja hento lumihuntu piirsi maisemaan kontrastia. Ilman lunta maisema olisi ollut, no, vain ruskea. Ruska-aika ei tarkoita pelkki\u00e4 keltaisia s\u00e4vyj\u00e4, vaan my\u00f6s violettiin taipuvaa tummaa. Auringon kirkkaassa valossa maiseman p\u00e4\u00e4v\u00e4ri oli rehellinen ruskea.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka maisemaa olikin mukava katsella ja r\u00e4psytt\u00e4\u00e4 samalla kameraa, mukavampi oli vet\u00e4yty\u00e4 kallion suojaan ja ottaa hieman teet\u00e4 termarista ja v\u00e4lipalaa. Olo oli liikkeelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4 hieman parantunut, vaikka t\u00e4ysiss\u00e4 ruumiin voimissa en edelleenk\u00e4\u00e4n ollut.<\/p>\n\n\n\n

\u00c1v\u017eega\u0161oaivilta laskettelin alas Stuorra\u00e4ytsin l\u00e4nsip\u00e4\u00e4h\u00e4n, jossa my\u00f6s kanjonin nime\u00e4 kantava autiotupa sijaitsee. Lasku on paikoin jyrkk\u00e4, mutta aika lailla helppo. Lehdett\u00f6m\u00e4n\u00e4 aikana my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suunnistaminen ei tuota tuskaa, vaan tupa l\u00f6ytyi helposti.<\/p>\n\n\n\n

Paikalla oli itse tuvan lis\u00e4ksi puuvaja, huusi (jossa oli my\u00f6s ekopiste), sek\u00e4 ilmeisesti koiria varten oleva katos. Stuorra\u00e4ytsin tupa oli entisell\u00e4\u00e4n. Se ei ollut yksin hyv\u00e4 asia: jo vuonna 2013 kamiinan keittolevy oli ollut halki, ja sit\u00e4 se oli edelleen. Eip\u00e4 Mets\u00e4hallitusta asia ollut kiinnostanut, vaikka asiasta ilmoitettiinkin edellisen reissun yhteydess\u00e4\u2026 Harmillista oli my\u00f6s se, ett\u00e4 vieraskirjana toiminut vihko oli t\u00e4ysi, eik\u00e4 uutta ollut tuotu tilalle. Kaikesta p\u00e4\u00e4tellen kuitenkin liikennett\u00e4 tuvalla oli ollut runsaasti.<\/p>\n\n\n\n

Stuorra\u00e4ytsin tuvan huonoin puoli on se, ettei l\u00e4hell\u00e4 ole kunnollista vesipaikkaa. Tuvan l\u00e4hell\u00e4 kulkevan poroaidan vierell\u00e4 on \u201dkaivo\u201d, johon my\u00f6s tupakansiossa ohjeistetaan. Vieraskirjassa monet kirjoitukset pohtivat veden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Moni oli todennut veden olevan ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta moni toisaalta oli k\u00e4ytt\u00e4nyt vett\u00e4 ilman (ainakaan v\u00e4litt\u00f6mi\u00e4) oireita.<\/p>\n\n\n\n

Olin itse kantanut vedet leiripaikaltani, koska tiesin etuk\u00e4teen vesitilanteen olevan k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 ep\u00e4varma. Kokkailin tuvan kaasuliedell\u00e4 lounaan. En viitsinyt tehd\u00e4 tulia, sill\u00e4 ajatuksena oli jatkaa matkaa heti sy\u00f6ty\u00e4ni. Osin kunnollisen vesipaikan puutteen vuoksi, mutta my\u00f6s muuten tupa on jotenkin ankeassa paikassa. Kuitenkin n\u00e4in lehdett\u00f6m\u00e4\u00e4n aikaan tupa p\u00e4\u00e4see mielest\u00e4ni paremmin oikeuksiinsa. Kun puissa on lehdet, paikka on melkoista pusikkoa.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4htiess\u00e4ni aurinko oli noussut sen verran ylemm\u00e4s, ett\u00e4 tuvalle paistoi kauniisti aurinko. Pahin tuuli oli j\u00e4\u00e4nyt yl\u00f6s tunturiin, joten nyt olisi leppoisampaa luvassa. Tuvalta l\u00e4htee kohti Stuorra\u00e4ytsi\u00e4 selv\u00e4 polku, ja \u00e4ytsi\u00e4 pitkin kulkevassa poroaidassa on tuvan kohdalla portti. Polku menee etel\u00e4n puolella, ja sinne ei aurinko t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta paista. Polun lis\u00e4ksi \u00e4ytsin pohjalla menee ainakin osan matkaa my\u00f6s poromiesten m\u00f6nkij\u00e4ura.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 paljakalla oli tasaista kulkea, Stuorra\u00e4ytsin polku oli ep\u00e4tasaista jumpattavaa. \u00c4ytsin pohjalla on erilaisia maaston jurmuja, joiden lomista polku mutkittelee. Noin 700 metri\u00e4 tuvalta on ensimm\u00e4inen lampi. Sen pinta oli j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Lammesta alkaa my\u00f6s \u00e4ytsi\u00e4 alasp\u00e4in laskeva puro, jota sitten saikin seurata aina Kielajoelle asti.<\/p>\n\n\n\n

Jatkoin polun tallaamista. Paikoin polku on varsin kivikkoinen ja \u00e4ytsin rinne jyrkk\u00e4. Erityisen vaikeaksi polkua ei kuitenkaan voi sanoa, mutta kaikki on suhteellista. Jos mittatikuksi asetetaan merkityt vaellusreitit, polkua voi luonnehtia haastavaksi, mutta poluttoman er\u00e4maan mittarilla polku on aivan peruskauraa.<\/p>\n\n\n\n

Pian eteen tuli seuraava, paljon suurempi lampi. Se on noin 700 metri\u00e4 pitk\u00e4 luiru \u00e4ytsin pohjalla. Lammen it\u00e4p\u00e4\u00e4st\u00e4 avautuu ehk\u00e4p\u00e4 koko \u00e4ytsin komein maisema, tosin it\u00e4\u00e4n p\u00e4in kuljettaessa pit\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ymp\u00e4ri sit\u00e4 katsomaan. Stuorra\u00e4ytsin l\u00e4nsip\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohoava Uhca \u00c1v\u017eega\u0161oaivi piirtyy ter\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja lampi avautuu kunnolla sen edess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Koko Stuorra\u00e4ytsi tuvalta Kielajolle on noin 12 kilometrin mittainen. Kuljettavaa siis riitt\u00e4\u00e4. Valitettavasti valtaosa Stuorra\u00e4ytsin polusta on maisemallisesti varsin mit\u00e4\u00e4nsanomatonta. Muistikuvani 11 vuoden takaa eiv\u00e4t siis olleet v\u00e4\u00e4ri\u00e4. Vaikka \u00e4ytsiss\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 pieni\u00e4 lampia, moni niist\u00e4 ei tarjoa kovin kummoisia maisemia.<\/p>\n\n\n\n

Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 polun varressa on nuotiopaikkoja, mutta kovin montaa hyv\u00e4\u00e4 telttapaikkaa \u00e4ytsiss\u00e4 ei ole. Polkua oli kuitenkin suoraviivaista edet\u00e4. Laskeskelin taas askeleita ja katselin kelloa taukojen pit\u00e4miseksi. Vaikka kulku olikin kohtuullisen reipasta, reissun rasitus alkoi jo tuntua.<\/p>\n\n\n\n

Noin puoliv\u00e4liss\u00e4 \u00e4ytsi\u00e4 on paikka, jossa \u201dMuotkan postipolku\u201d laskeutuu kanjoniin Stuorrask\u00e1idin yl\u00e4ng\u00f6lt\u00e4. Sielt\u00e4 kuljettiin vuoden 2013 vaelluksella. Paikalla oli my\u00f6s nuotiopaikka hyvine istumakivineen. Pidin hieman pidemm\u00e4n tauon ja vedin proteiinipatukkaa nassuun. Kovin tarkkoja muistikuvani eiv\u00e4t paikasta olleet, vaikka sit\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 edellisell\u00e4 reissulla tutkittiinkin.<\/p>\n\n\n\n

Polku jatkui selke\u00e4n\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n risteyspaikan j\u00e4lkeen. Mutta aika tyls\u00e4\u00e4 kuljettavaa se oli. Muutama poro juoksenteli karkuun, mutta muuten el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei juuri n\u00e4kynyt.<\/p>\n\n\n\n

Hiljalleen \u00e4ytsin rinteet muuttuivat loivemmiksi ja p\u00e4\u00e4sin tiirailemaan pohjoispuolen rinnett\u00e4, josta edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin noussut tunturiyl\u00e4ng\u00f6lle ja kohti Riekonpyyt\u00e4j\u00e4n kammia. Lenkkini oli tulossa p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, sill\u00e4 seuraavaksi olisi ohjelmassa j\u00e4lleen Kielajoen ylitys, joten olin taas Kiellaroavvin k\u00e4mp\u00e4n tuntumassa. Olisin voinut majoittua j\u00e4lleen sinne, mutta ajattelin kuitenkin jatkaa viel\u00e4 matkaa kohti Ylemp\u00e4\u00e4 Honkavuomaa. Valoisia tunteja oli viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Saavuin risteykseen, jossa sek\u00e4 itse Kielajoki, mutta my\u00f6s Stuorra\u00e4ytsist\u00e4 laskeva joki ja etel\u00e4mp\u00e4\u00e4 laskeva R\u00e1tnojohka kohtaavat. Edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin ylitt\u00e4nyt Kielajoen t\u00e4m\u00e4n \u201dkolmen joen risteyksen\u201d alajuoksun puolelta, mutta nyt olin yl\u00e4juoksun puolella. Kahlaushomma, se k\u00e4vi pian selv\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Ylitin joen kohdalta, jossa R\u00e1tnojohka ja Kielajoki virtaavat hetken rinnakkain siten, ett\u00e4 v\u00e4liin j\u00e4\u00e4 vain kapea kannas. Ylitys oli veden syvyyden puolesta helppo. Vett\u00e4 oli R\u00e1tnojohkassa vain nilkkoihin ja Kielajoessakin reilusti alle polven. Etenkin R\u00e1tnojohkan pohja oli kuitenkin hyvin kivinen ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n liukas. Komeita jokia kumminkin.  <\/p>\n\n\n\n

Jatkoin matkaa kohti seuraavaa tunturiyl\u00e4nk\u00f6\u00e4. Nousua oli taas luvassa. Alkuun nousu oli loivaa, mutta muuttui pian jyrkemm\u00e4ksi. Rinteell\u00e4 oli komeaa j\u00e4re\u00e4\u00e4 m\u00e4ntymets\u00e4\u00e4, joka pian vaihtui harvaksi tunturikoivikoksi. Ylemp\u00e4n\u00e4 maasto tasoittui ja muuttui j\u00e4lleen helppokulkuiseksi paljakaksi. Maisema oli oikein mainio, etenkin takana, jossa Muotkan p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 vaikuttavat tunturikummut piirtyiv\u00e4t vasten laskevan auringon horisonttia. Tuuli oli tyyntynyt, joten siin\u00e4kin mieless\u00e4 kulku ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli mukavaa.<\/p>\n\n\n\n

 Yl\u00e4ng\u00f6n sel\u00e4n ylityksen j\u00e4lkeen eteen sattui p\u00e4tk\u00e4 hankalampaa maastoa. Osuin kallioiseen louhikkoon, jossa oli pieni\u00e4 lampareita. Pitk\u00e4st\u00e4 aikaa kulkureitti\u00e4 piti v\u00e4h\u00e4n hakea, sill\u00e4 kalliossa oli pieni\u00e4 jyrk\u00e4nteit\u00e4. Mutta hieno paikka. Louhikosta alkoi puro, jonka varresta olin suunnitellut etsiv\u00e4ni leiripaikkaa. Alkoikin olla jo aika lopetella p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Matkaa Kielajoelta oli tullut jo reilut nelisen kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Sopivaa leiripaikkaa sai hetken hakea. Vaikka maasto oli p\u00e4\u00e4asiassa loivaa, tasaista kohtaa ei ihan helposti l\u00f6ytynyt. Toki minulla oli lis\u00e4kriteerin\u00e4 se, ett\u00e4 saisin teltan pystytetty\u00e4 niin, ett\u00e4 oviaukko olisi pohjoiseen. Tottahan toki leiriytyminenkin on teht\u00e4v\u00e4 mahdollisen revontulikuvaamisen ehdoilla.<\/p>\n\n\n\n

Teltta oli lopulta pystyss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ennen kuutta. Aurinko oli jo painumassa mailleen, mutta valaisi viel\u00e4 hienosti Ylemm\u00e4n Honkavuoman it\u00e4puolella kohoavaa tunturiketjua. Gps n\u00e4ytti kuljetuksi matkaksi 71 kilometri\u00e4 ja l\u00e4mp\u00f6mittari nollaa. Edelliseen iltaan verrattuna tuntui kuitenkin suorastaan l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4, kun ilma oli t\u00e4ysin tyyni. Ilta oli muutenkin kaunein t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4: taivaalla oli kerrankin s\u00e4vyj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin hakemassa vett\u00e4 alhaalta purosta ja vet\u00e4ydyin sitten telttaan. Kokkailin illalliseksi j\u00e4lleen tutun setin: pastapussin jauhelihalla ja \u201dkauden kasviksilla\u201d jatkettuna. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kasvislotto tuotti kukkakaalia, paprikaa ja porkkanaa.<\/p>\n\n\n\n

Sy\u00f6misen lomassa tutkailin karttaa. S\u00e4\u00e4ennuste lupasi viel\u00e4 seuraavalle p\u00e4iv\u00e4lle hyv\u00e4\u00e4 keli\u00e4, mutta sitten olisi luvassa r\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja vett\u00e4. Matkaa maaliin oli linnuntiet\u00e4 noin 16 kilometri\u00e4. Tarkoitus oli kuitenkin k\u00e4yd\u00e4 viel\u00e4 my\u00f6s Peltoaivilla, joka teki t\u00e4h\u00e4n melkoisen mutkan. Peltoaivilta saisi kuitenkin kulkea polkua Peltojoen vartta aina Muotkan Ruoktulle saakka. Hieman mietitytti, ehtisink\u00f6 huomisen aikana perille. Mutta huominen on huomenna.<\/p>\n\n\n\n

Puoli kahdeltatoista her\u00e4sin revontulih\u00e4lytykseen. Ulkona oli kirkas valon\u00e4yt\u00f6s meneill\u00e4\u00e4n. Ulostauduin puoliksi teltasta toukkamoodissa ja pystyttelin kameran minijalustalleen. Ja kuvia sitten vaan. Revontuliraita kulki suoraan ylt\u00e4, mik\u00e4 teki kuvaamisesta hankalaa. Laajakulmalinssist\u00e4 huolimatta oli vaikea saada vangittua n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 pikseleiksi kennolle.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4lill\u00e4 revontuliraita laajeni l\u00e4hes koko taivaankannen t\u00e4ytt\u00e4viksi vihreiksi koukeroiksi, jotka liikkuivat vauhdilla. N\u00e4m\u00e4 olivat t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ehdottomasti komeimmat tulet. Ei valittamista! Eik\u00e4 joka reissulla saa kolmea y\u00f6t\u00e4 putkeen ihastella taivaan tanssia. Intensiivinen n\u00e4yt\u00f6s kesti lopulta vain noin tunnin. Sitten taivas alkoi himmet\u00e4. Tosin kamerakin oli jo kaikkensa antanut. L\u00e4mp\u00f6mittari oli painunut tukevasti pakkaselle ja kameran linssiin oli ilmestynyt jo j\u00e4\u00e4kiteit\u00e4. Tulisi kylm\u00e4 y\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

5. p\u00e4iv\u00e4 \u2013 3.10.2024: Muotkan parhaat palat<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Y\u00f6 oli tosissaan kylm\u00e4. Pakkasta oli alimmillaan 6 astetta, ja silt\u00e4 se my\u00f6s tuntui. Makuupussini olisi saanut olla n\u00e4ill\u00e4 keleill\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mpi, vaikka kolmen vuodenajan pussista onkin kyse. Uni j\u00e4i v\u00e4kisin p\u00e4tkitt\u00e4iseksi.<\/p>\n\n\n\n

Kun ryhdyin aamuseitsem\u00e4lt\u00e4 aamutoimiin, pakkasta oli 4 astetta. Kattiloissa ollut vesi ja vesipullot olivat umpij\u00e4\u00e4ss\u00e4. Vesipussi sent\u00e4\u00e4n oli osin sula. Sen letku oli kuitenkin \u2013 kuten kaikki muukin \u2013 j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Eik\u00e4 j\u00e4\u00e4tyminen ei rajoittunut vain nesteisiin. My\u00f6s keng\u00e4t olivat j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ne olivat aivan koppurat. Teltta ja rinkka olivat niin ik\u00e4\u00e4n saaneet p\u00e4\u00e4lleen kunnon huurrekerroksen. Alkoi olla ihan talvivaelluksen tuntua.<\/p>\n\n\n\n

Sain vesipulloja hieman sulatettua asettamalla ne trangian kylkeen, kun keittelin puuroa. Olo oli kohtuullisen kankea. L\u00e4mmin puuro ja kaakao onneksi saivat kroppaa k\u00e4yntiin. Vaikka ennenkin oli kylm\u00e4ss\u00e4 oltu, nyt homma tuntui jotenkin selviytymismeiningilt\u00e4. Flunssaisuus ei voinut olla vaikuttamatta asiaan. Otin tulehduskipul\u00e4\u00e4kkeen, sill\u00e4 olo oli hieman kuumeinen.<\/p>\n\n\n\n

Keng\u00e4t aiheuttivat p\u00e4\u00e4nvaivaa. Ne olivat olleet edellisin\u00e4kin aamuina kohmeiset, mutta nyt ne olivat niin j\u00e4yk\u00e4t, etten meinannut saada niit\u00e4 jalkaan. Keng\u00e4t olivat edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 imeneet jaloistani kosteutta etenkin Kielajoella, ja siksi ne olivat p\u00e4\u00e4sseet j\u00e4\u00e4tym\u00e4\u00e4n totaalisesti. Ainoa keino sulatteluun olisi ruumiinl\u00e4mp\u00f6, mutta ensin pit\u00e4isi saada jalka jotenkin sis\u00e4lle. Hirmuisen \u00e4hellyksen siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 sain j\u00e4iset popot jalkaan. Eik\u00e4 tuntunut mukavalta! Aivan kuin olisi ollut j\u00e4\u00e4dytetyt laskettelumonot jalassa. Verenkiertoa on pakko saada liikkeelle, jotta l\u00e4mp\u00f6\u00e4 olisi riitt\u00e4nyt jalolle ja kenkien pehment\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n

Ker\u00e4sin kamppeet nopeasti ja l\u00e4hdin matkaan. Matka oli onneksi alam\u00e4ke\u00e4 Ylemm\u00e4lle Honkavuomalle. Harva tunturikoivikko muuttui j\u00e4lleen m\u00e4nnik\u00f6ksi, kunnes saavuin joen rantaan.<\/p>\n\n\n\n

Kuljin muutaman sata metri\u00e4 yl\u00e4virtaan ja yritin katsoa, josko joesta olisi p\u00e4\u00e4ssyt kuivin jaloin yli. Sopivaa paikkaa ei kuitenkaan n\u00e4kynyt, joten kahlaaminen oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n tosiasia. Harmitti, sill\u00e4 jalat olivat juuri alkaneet l\u00e4mmet\u00e4 ja keng\u00e4t sulaa. Nyt olisi pakko taas kastella ja j\u00e4\u00e4hdytt\u00e4\u00e4 jalat.<\/p>\n\n\n\n

Vesi oli j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4. Jokeen oli muodostunut j\u00e4ist\u00e4 hyhm\u00e4\u00e4 kivien muodostamalle pienelle koskelle. Onneksi kyse oli vain sohjosta eik\u00e4 ter\u00e4v\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4st\u00e4, joka olisi voinut raapia jalat verille. Matkaa oli pakko jatkaa saman tien, jotta jalat alkaisivat l\u00e4mmet\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Maasto oli onneksi j\u00e4lleen helppoa, vaikka edess\u00e4 oli taas nousu puuttomaan tunturiin. Nyt ylitett\u00e4isiin Honkavuomien v\u00e4linen tunturiyl\u00e4nk\u00f6, jonka j\u00e4lkeen t\u00e4ht\u00e4imen\u00e4 oli Honkavuoman Latvaj\u00e4rvi, josta alkaisi nousu Peltoaiville. L\u00e4hdin nousemaan nimet\u00f6nt\u00e4 puronvartta.<\/p>\n\n\n\n

Puuttomalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni nousu jatkui auringonpaisteen saattelemana. Aurinko h\u00e4ik\u00e4isi, sill\u00e4 se paistoin matalalta ja jouduin kulkemaan suoraan vastavaloon. Taivas oli alkanut pilvitell\u00e4, mutta maisema ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 oli j\u00e4lleen kerran eritt\u00e4in komea.<\/p>\n\n\n\n

Kiersin tunturin huippuharjannetta etel\u00e4n kautta turhan nousun v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseni. Kun edess\u00e4 oleva alavampi maasto alkoi hahmottua, kartanluku ja aistihavainnot vahvistivat, ett\u00e4 pieni koukkaus oli tarpeen, vaikka Peltoaivi kohosikin jo suoraan edess\u00e4. Edess\u00e4 alempana n\u00e4kyi varsin laaja suoalue, joka vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 se kannattaisi kiert\u00e4\u00e4. Onneksi paljakka oli taas eritt\u00e4in helppokulkuista.<\/p>\n\n\n\n

Tallustelin loivaa rinnett\u00e4, kun huomasin l\u00e4hell\u00e4 porotokan. Pitk\u00e4st\u00e4 aikaa kuvauset\u00e4isyydell\u00e4 ja suoraan reitill\u00e4ni. Siisp\u00e4 kaivoin teleobjektiivin rinkasta ja l\u00e4hdin kulkemaan hiljaa kohti. Muutaman k\u00e4ytt\u00f6kelpoisen kuvan sainkin. Linssi meni kuitenkin pian hetkeksi huuruun, j\u00e4\u00e4kylm\u00e4 kun y\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4 oli.<\/p>\n\n\n\n

Lasku alasp\u00e4in jatkui, ja huomasin olevani selv\u00e4ll\u00e4 polulla. Polku johti aivan oikeaan suuntaan Honkavuoman Latvaj\u00e4rvelle. Poikkesin kuitenkin polulta, jotta p\u00e4\u00e4sin j\u00e4rven etel\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Siell\u00e4 j\u00e4rven l\u00e4nsipuolella oli hyv\u00e4 leiripaikka ja kivikeh\u00e4 nuotiolle. Jatkoin kuitenkin eteenp\u00e4in katsomaan, miten j\u00e4rveen laskevasta joesta p\u00e4\u00e4sisi yli. Ylitys oli kuitenkin t\u00e4ll\u00e4 kohdin helppo. Joki oli kapea, ja siit\u00e4 p\u00e4\u00e4si kivi\u00e4 pitkin kuivin jaloin. Ryhdyin laittamaan lounasta.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 kokkailuni lomassa huomasin j\u00e4rvell\u00e4 joutsenparin. J\u00e4rvi oli suurelta osin j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Mietin mieless\u00e4ni, ett\u00e4 l\u00e4htek\u00e4\u00e4 nyt hyv\u00e4t luontokappaleet ajoissa t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois. Se oli my\u00f6s oma aikomukseni, mutta ensin oli viel\u00e4 edess\u00e4 nousu 567 metriin Peltoaivin huipulle, jonne nousumetrej\u00e4 kertyisi noin 250.<\/p>\n\n\n\n

Aikaisemmin nousut olivat p\u00e4\u00e4osin olleet suhteellisen loivia, mutta Peltoaivi pisti tosissaan puuskuttamaan. Eip\u00e4 toisaalta en\u00e4\u00e4 tarvinnut k\u00e4rsi\u00e4 j\u00e4isist\u00e4 kengist\u00e4. Jalat olivat sulattaneet keng\u00e4t j\u00e4lleen joustaviksi. Vaikka rinne oli nyt v\u00e4h\u00e4n jyrkempi, se oli kuitenkin helppoa kuljettavaa. Suuria kivikoita ei ollut, ja p\u00e4\u00e4osin nousu oli pelkk\u00e4\u00e4 heinikkoista paljakkaa. Ei voinut siis valittaa.<\/p>\n\n\n\n

Ylemp\u00e4n\u00e4 rinteell\u00e4 oli harvakseltaan lunta. Vaikka y\u00f6 oli ollut kylm\u00e4, edellinen p\u00e4iv\u00e4 ja tuuli olivat sulattaneet lumia. Esimerkiksi Hanhip\u00e4\u00e4 oli jo t\u00e4ysin lumeton, samoin moni muu sellainen tunturi, joka oli viel\u00e4 toissap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 komeillut t\u00e4ysin valkoisena.<\/p>\n\n\n\n

Peltoaivin luoteisrinne on siit\u00e4 mukava, ett\u00e4 se on jyrkkyydelt\u00e4\u00e4n kutakuinkin samanlainen koko ajan ennen tunturin pohjoista lakea. Pohjoislaki on eritt\u00e4in laakea, ja varsinainen huippu on etel\u00e4isempi laki. Siksi kuljin hieman pohjoishuipun sivuitse, jottei tarvinnut turhaan nousta yl\u00f6s ja saman tien laskea alas.<\/p>\n\n\n\n

Huippujen v\u00e4linen alue ei ollut kovin mukavaa kuljettavaa. Maasto oli muhkuraista, pienten turvekumpujen muodostamaa siksakkia. Etel\u00e4n suuntaan oli sent\u00e4\u00e4n hienot n\u00e4kym\u00e4t. Maisemaa hallitsi Muotkan alueen korkein tunturi, Ku\u00e1rvikozz\u00e2 (tai Koarvikodds, tunturin nimen kirjoitusasu vaihtelee). Sinne ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa kulku k\u00e4ynyt.<\/p>\n\n\n\n

Saavutin Peltoaivin etel\u00e4laen noin kello 13. T\u00e4st\u00e4 matka olisi vain pudottelua alas Peltojoelle ja polkua Muotkan Ruoktulle. Kilometrej\u00e4 toki oli j\u00e4ljell\u00e4 hyvinkin 15. Minulla olisi ollut viel\u00e4 hyvin aikaa yhteen maastoy\u00f6h\u00f6n, mutta homman nimi oli selv\u00e4. K\u00e4velisin t\u00e4n\u00e4\u00e4n pois, vaikka p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulisi pitk\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli helppo perustella. Ensinn\u00e4kin olo ei ollut edelleenk\u00e4\u00e4n kaksinen. R\u00e4k\u00e4\u00e4 ja limaa oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4sti. Aamulla tuntui my\u00f6s hieman kuumeiselta (siihen tosin tulehduskipul\u00e4\u00e4ke auttoi nopeasti). Toisaalta s\u00e4\u00e4ennuste lupasi seuraavalle p\u00e4iv\u00e4lle kunnon vesisadetta, joka muuttuisi my\u00f6hemmin r\u00e4nn\u00e4ksi. Sateessa k\u00e4vely ei ole kovin mielt\u00e4 ylent\u00e4v\u00e4\u00e4, joten jos kuivana p\u00e4\u00e4sisi pois, se olisi plussaa. Kolmanneksi, minulla oli autossa kes\u00e4renkaat. Jos sateen j\u00e4lkeen pakastaisi, kuten ennuste lupasi, voisi kotimatkan alku olla lipsuttelua. Siten olisi parempi k\u00e4vell\u00e4 jo t\u00e4n\u00e4\u00e4n pois ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 ajamaan jonkin verran etel\u00e4mm\u00e4s.<\/p>\n\n\n\n

Mutta ensin oli syyt\u00e4 fiilistell\u00e4 hetki Peltoaivin huippua. Vaikka kyse on yhdest\u00e4 Muotkan n\u00e4ht\u00e4vyyksist\u00e4, laki ei sik\u00e4li ole kovin erityinen, ett\u00e4 se on varsin laakea. Esimerkiksi Peltoj\u00e4rvi j\u00e4\u00e4 siten katveeseen, ellei k\u00e4vele rinnett\u00e4 pitk\u00e4lle j\u00e4rven suuntaan. Ja sama vaikutus toki on muillakin ilmansuunnilla. Pitk\u00e4lle huipulta kuitenkin n\u00e4ki. Inarin tv-masto erottui selv\u00e4sti, samoin kuin Norjan lumiset tunturit I\u0161koras ja kumppanit, joita olin edellisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u00c1v\u017eega\u0161oaivilta tiiraillut.<\/p>\n\n\n\n

Laella oli kolmiomittaustornin j\u00e4m\u00e4t ja luonnollisesti kivikeko, jossa oli kuitenkin pieni yll\u00e4tys. Kivikasassa oli pieni muistokilpi, jossa luki \u201dVAELTAJA ERKKI MALKAM\u00c4EN MUISTOLLE\u201d. Kaikesta p\u00e4\u00e4tellen Muotkan seutu on ollut Erkille t\u00e4rke\u00e4\u00e4 seutua. Vaikken h\u00e4nt\u00e4 tunnekaan, otin pienen viskituikan Erkin kunniaksi.<\/p>\n\n\n\n

Huipulla tuuli sen verran, etten j\u00e4\u00e4nyt kovin pitk\u00e4ksi aikaa. Huipulla kuului my\u00f6s puhelin erinomaisesti, joten tarkistin j\u00e4lleen s\u00e4\u00e4ennusteen. Sen mukaan parin tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 taivas menisi pilveen, ja viimeist\u00e4\u00e4n kello 19 alkaisi sade. Tavoite olisi siis ehti\u00e4 pois tunturista kirjaimellisesti hyv\u00e4n s\u00e4\u00e4n aikana.<\/p>\n\n\n\n

Lasku kohti Peltojokea oli kuitenkin maisemallisesti yksi reissun parhaista hetkist\u00e4. Aurinko paistoi sel\u00e4n takaa ja valaisi pehme\u00e4ll\u00e4 valollaan komeasti yhden Muotkan hienoimmista paikoista: Peltoaivin kainalossa olevan j\u00e4rven ja sen it\u00e4puolella olevan hiekkaharjanteen. Toki maisema oli laajemminkin hieno, aina Bealdoaivv\u00e1\u0161- ja Tu\u00e1\u014bg\u00e2nu\u00e1ivi-tuntureiden muodostamasta ketjusta Peltojoen laaksoon. Mutta t\u00e4m\u00e4 on eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 parasta Muotkaa, josta sain nyt nauttia koko rahan edest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Peltoaivin t\u00e4m\u00e4 rinne on r\u00f6pel\u00f6ist\u00e4 kalliolta, jossa laskulinjaa saa hieman katsoa. Reitti alas on kuitenkin sin\u00e4ns\u00e4 helppo ja paljon kuljettu. Paikalla menee my\u00f6s erin\u00e4inen m\u00e4\u00e4r\u00e4 polkuja, ja alempana rinne tasoittuu merkitt\u00e4v\u00e4sti. Rinteell\u00e4 on my\u00f6s pieni\u00e4 lampareita, mutta ne olivat nyt j\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Noin parisataa metri\u00e4 huippua alempana on edell\u00e4 mainittu j\u00e4rvi ja hiekkaharjanne. Paikka on todella hieno. Hiekkaharjanteelle voisi helposti kuvitella itsens\u00e4 kauniina kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 omaa aurinkoa ottamaan. V\u00e4lill\u00e4 voisi pulahtaa vilvoittelemaan hiekkapohjaiseen j\u00e4rveen. Varsinaisen Lapin idyllin t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 Peltoaivin komea rinne taustalla. Ja mik\u00e4 parasta, j\u00e4rven pohjoisp\u00e4\u00e4dyss\u00e4 on erinomainen leiripaikka. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa ei kuitenkaan ollut tarpeen hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 muuten kuin taukopaikkana. Eik\u00e4 uiminenkaan olisi tullut nyt kysymykseen, j\u00e4rvi oli nimitt\u00e4in j\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4rvelt\u00e4 l\u00e4hti vahva polku-ura alasp\u00e4in Peltojoen varteen. Lasku sinne oli nopea. Matkalle sattui yksin\u00e4inen pihlaja, jossa oli viel\u00e4 lehdet tallella. Ja varsin runsaasti marjoja, kuten pihlajissa t\u00e4n\u00e4 vuonna yleisestikin.<\/p>\n\n\n\n

Peltojoen varressa oli merkitty ylityspaikka. Jokea ei ollut tarvetta ylitt\u00e4\u00e4, vaan nyt tarvitsi en\u00e4\u00e4 kulkea joen varren polkua Muotkan Ruoktulle. Matkalle osuisi kuitenkin viel\u00e4 yksi Muotkan n\u00e4ht\u00e4vyyksist\u00e4: Lahtisen k\u00e4mpp\u00e4, jonne oli noin 2,5 kilometrin matka. Polkua oli nopea kulkea. Kovin kummoisia maisemia se ei tarjoa, mit\u00e4 nyt Peltojoki v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kyy.<\/p>\n\n\n\n

Saavuin Lahtisen k\u00e4mp\u00e4lle v\u00e4h\u00e4n ennen nelj\u00e4\u00e4. Vuoden 2013 vaelluksella majoituimme teltassa k\u00e4mp\u00e4n piha-alueella, mutta kuivattelimme k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 kamppeita. Y\u00f6pym\u00e4\u00e4n k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 ei yksinkertaisesti oikein sovi, sen verran pieni se on.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4mpp\u00e4 on opettaja Pentti Lahtisen aikanaan rakentama. Sittemmin k\u00e4mpp\u00e4 on siirtynyt Mets\u00e4hallituksen omistukseen. Viime vuosina sit\u00e4, kuten my\u00f6s Jeageloaivin kotaa (jossa vietin t\u00e4m\u00e4n vaelluksen ensimm\u00e4isen y\u00f6n) on huollettu Muotka Ruoktun ja Muotka Ruovttu Ustibat ry:n  toimesta. Nyt paikka n\u00e4ytti kuitenkin hieman hoitamattomalta. Puita ei ollut ja muutenkin vaikutti silt\u00e4, ettei huolto ole kovin aktiivista. Toivottavasti paikka pysyy kuitenkin ehj\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4 on er\u00e4\u00e4nlaista kulttuurihistoriaa ja mainio vierailukohde.<\/p>\n\n\n\n

(Maastosta palattuani k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Muotka Ruovttu Ustibat ry oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2024 p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt lopettaa yhdistyksen toiminnan. J\u00e4senist\u00f6 on ik\u00e4\u00e4ntynyt, eik\u00e4 talkooty\u00f6h\u00f6n ole saatu en\u00e4\u00e4 osallistujia.)<\/p>\n\n\n\n

Lahtisen k\u00e4mp\u00e4lt\u00e4 matkaa oli j\u00e4ljell\u00e4 viel\u00e4 kymmenisen kilometri\u00e4. Laskeskelin, ett\u00e4 ehtisin maaliin ennen pime\u00e4n tuloa. Taivas oli mennyt pilveen aivan kuten s\u00e4\u00e4ennuste oli luvannut. Maisema muutti siten harmaammaksi ja enteili sadetta.<\/p>\n\n\n\n

Polku oli p\u00e4\u00e4osin helppoa kuljettavaa. Muutama kosteampi paikka osui kohdalle, mutta kun maa oli kohmeinen, ei niist\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut suurempaa harmia. Noin puoliv\u00e4liss\u00e4 matkaa polku haarautui ja valitsin sen, mik\u00e4 kulki enemm\u00e4n rannalla. Muistelin, ett\u00e4 olimme 2013 kulkeneet ylemp\u00e4\u00e4 polkua, joka oli ollut varsin soinen.<\/p>\n\n\n\n

Polku tuntui jatkuvan ikuisuuden. Mutta ihmek\u00f6s tuo, kun takana oli jo yli 20 kilometri\u00e4 t\u00e4lle p\u00e4iv\u00e4lle, ett\u00e4 askel alkoi jo painaa. Kuten aina vaelluksen lopulla, my\u00f6s nyt homma alkoi olla enimm\u00e4kseen suorittamista. Mieless\u00e4 oli jo paluu ihmisten ilmoille. Koska fyysinen r\u00e4\u00e4kki ei ainakaan edist\u00e4nyt flunssaoireiden lievittymist\u00e4, tuntui erityisen kiinnostavalta p\u00e4\u00e4st\u00e4 pesulle ja l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n. Tallasin menem\u00e4\u00e4n sen mink\u00e4 jaloistani p\u00e4\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n

Matkaa oli j\u00e4ljell\u00e4 viel\u00e4 pari kilometri\u00e4, kun t\u00f6rm\u00e4sin ensimm\u00e4isiin kanssavaeltajiin t\u00e4ll\u00e4 reissulla. Mieskolmikko selvitteli kamppeitaan polun varrella. Vaihdettiin kuulumisia. He olivat ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Muotkalla ja l\u00e4hteneet matkaan Muotkan Ruoktulta. Kuulemma parin p\u00e4iv\u00e4n reissulla. Totesimme, ett\u00e4 taitaa tulla sade viel\u00e4 illaksi. Totesin, ett\u00e4 minun on paras jatkaa matkaa, jotta ehdin ennen r\u00e4nt\u00e4sadetta ja pime\u00e4\u00e4 autolle.<\/p>\n\n\n\n

Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen taivaalta alkoikin tihuttaa vett\u00e4. Napsin polun varresta erinomaisia pakkasen puraisemia puolukoita silloin t\u00e4ll\u00f6in v\u00e4lipalaksi. Mutta sitten tulinkin jo Jeageloaivin polun risteykseen, josta j\u00e4ljell\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 pari kilometri\u00e4. Menin ne aikamoista haipakkaa. Sitten alkoikin n\u00e4ky\u00e4 jo Muotkan Ruoktun valoja joen toisella puolen. Oli jo aika h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, kun nousin Karigasniemen tielle.  <\/p>\n\n\n\n

Saavuin maaliin hieman ennen kello seitsem\u00e4\u00e4. GPS:n matkamittariin oli kertynyt yhteens\u00e4 101 kilometri\u00e4. Olihan t\u00e4m\u00e4kin yhdenlainen reissu, mutta nyt se oli tehty.<\/p>\n\n\n\n

Nopean kamppeiden selvittelyn ja kuivien sukkien vaihtamisen j\u00e4lkeen l\u00e4hdin ajamaan kohti etel\u00e4\u00e4, vaikka olikin jo my\u00f6h\u00e4. En halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 kes\u00e4renkailla mahdolliseen lumisateeseen. Buukkasin Saarisel\u00e4lt\u00e4 majoituksen ja laskettelin kohti Inaria.<\/p>\n\n\n\n

Ajellessa ehti pohdiskella tehty\u00e4 vaellusta. Olin lopulta maastossa vain viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4, vaikka olin varautunut pidemp\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 mieleen j\u00e4i kylmyys. Lokakuun alussa saisi jo olla ehk\u00e4 hieman l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4 varustetta, vaikkei varsinaisesti talvi viel\u00e4 olekaan. Lis\u00e4ksi kylm\u00e4 vaikutti niin, ett\u00e4 pitki\u00e4 hengailutaukoja ei k\u00e4velyn lomassa tehnyt mieli pit\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 siksikin p\u00e4iv\u00e4matkat venyiv\u00e4t, kun teltassa makoilu ei oikein luonteelleni sovi.<\/p>\n\n\n\n

Reissu tuntui kuitenkin ihan onnistuneelta, vaikka flunssa aiheuttikin vastoink\u00e4ymist\u00e4. S\u00e4\u00e4n puolesta ei olisi paremmin voinut edes k\u00e4yd\u00e4. Kolme aurinkoista ja kaunista p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja kolme revontuliy\u00f6t\u00e4 putkeen. Nyt kuitenkin viskoi r\u00e4nt\u00e4\u00e4 ihan kunnolla. Saarisel\u00e4ll\u00e4 ohjelmassa olikin sitten sauna. Kyll\u00e4p\u00e4 tuntuikin hyv\u00e4lt\u00e4.  <\/p>\n\n\n\n