t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>).<\/p>\n\n\n\nMatka jatkui heill\u00e4 pohjoiseen Kilpisj\u00e4rve\u00e4 ja Skibotnia kohti. Minulla puolestaan etel\u00e4\u00e4n Rostoj\u00e4rvelle, joka tulikin laella n\u00e4kyviin. Tai v\u00e4h\u00e4n piti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielikuvitusta, koska eih\u00e4n se j\u00e4rvi juuri muusta valkoisesta maisemasta erottunut. Rostoj\u00e4rven it\u00e4p\u00e4\u00e4n \u201dkalakyl\u00e4\u201d \u2013 tai \u201dsportfiskecentrum\u201d, kuten kartassa luki, erottui kuitenkin. Matkaa sinne oli kuitenkin viel\u00e4 reilusti.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4nness\u00e4 (tai luoteessa) P\u00e4ltsan-Moskkug\u00e1isi ja Norjan puolen muut tunturit tulivat yh\u00e4 paremmin n\u00e4kyviin. My\u00f6s id\u00e4n puolella maisema oli komea, vaikka tunturit olivat enemm\u00e4n matalia ja py\u00f6re\u00e4lakisia. T\u00e4m\u00e4 Rostunsel\u00e4n alue oli kuin valtava valkoinen kumpuileva matto, jossa puutonta avotunturia oli silm\u00e4nkantamattomiin.<\/p>\n\n\n\n
Harjanteen j\u00e4lkeen alkoi taas pitk\u00e4 yht\u00e4jaksoinen lasku. Yhdess\u00e4 jyrkemm\u00e4ss\u00e4 alam\u00e4kikohdassa vauhti p\u00e4\u00e4si kiihtym\u00e4\u00e4n liikaa ja humpsahdin turvalleni. Ahkion kanssa erityisesti kelkkaurien laskeminen on konstikasta, koska kelkkaj\u00e4lki on usein aaltomainen. T\u00e4llaisessa j\u00e4ykk\u00e4aisainen ahkio antaa helposti ik\u00e4v\u00e4n t\u00f6n\u00e4isyn, kun itse on nousussa, mik\u00e4 johtaa usein horjahtamiseen. No, sain kaatuessani jotenkin ahkion syliini, ja siin\u00e4 sitten ker\u00e4ilin itse\u00e4ni \u2013 olin edelleen kiinni vetoaisoissa \u2013 hangesta ja ahkion seasta. Onneksi ei k\u00e4ynyt pahemmin, kaikki s\u00e4ilyi ehj\u00e4n\u00e4, mit\u00e4 nyt s\u00e4\u00e4reen tuli jostakin osumasta aikamoinen naarmu.<\/p>\n\n\n\n
Muuten hiihto sujuikin leppoisasti Rostoj\u00e4rven rantaan. Kaunis paikka kaikin puolin. J\u00e4rven takana Norjan puolella kohosi komea pahta ja jyrk\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 tuntureita. My\u00f6s P\u00e4ltsan-Moskkug\u00e1isin tunturimassiivi n\u00e4ytt\u00e4ytyi komeana. Se oli eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 seudun korkein tunturi ja hallitsi siten maisemaa, vaikkakin kaukaa. Matkaa sinne oli linnuntiet\u00e4kin kolmisenkymment\u00e4 kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Rostoj\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli hyv\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4. Tuuli oli j\u00e4\u00e4nyt yl\u00f6s tunturiin, joten meno oli siin\u00e4kin mieless\u00e4 oikein mukavaa. Otin suunnan kohti Beikkasnj\u00e1rgaa, jolla sijaitsi muutama m\u00f6kki, h\u00e4t\u00e4puhelin, ja hieman sivumpana niin sanottu kalakyl\u00e4. J\u00e4rve\u00e4 sai hiiht\u00e4\u00e4 viel\u00e4 pari kilometri\u00e4 ennen rakennuksille saapumista. Kurvasin ensin katsomaan niemenk\u00e4rjen m\u00f6kki\u00e4. Se oli kodikkaan n\u00e4k\u00f6inen, pihassa oli oikein lipputanko. En jalkautunut pois suksilta, sill\u00e4 tupa n\u00e4ytti olevan lukittu. Jossain kopperossa kuitekin pit\u00e4isi se h\u00e4t\u00e4puhelinkin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olla, mutta en ollut sen tarpeessa. Etsim\u00e4tt\u00e4 j\u00e4i.<\/p>\n\n\n\n
Suuntasin samalla h\u00f6yryll\u00e4 600 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n kalakyl\u00e4\u00e4 katsomaan. Kyl\u00e4ss\u00e4 olikin rakennuksia runsaasti. Paikalla oli my\u00f6s el\u00e4m\u00e4\u00e4, muutamasta m\u00f6kist\u00e4 nousi savu ja kelkkoja n\u00e4kyi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Hiihtelin m\u00f6kkikyl\u00e4n l\u00e4pi ja parkkeerasin ahkioni tulistelukodan pihaan. Jalkauduin katselemaan paikkaa tarkemmin.<\/p>\n\n\n\n
Siin\u00e4 ymp\u00e4rille katsellessa pihaan tuli kelkalla paikan is\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n kysyi ensin ruotsiksi, mist\u00e4 olen tulossa. Kieli vaihtui kuitenkin pian me\u00e4nkielen sekaiseksi suomeksi. Kuulemma m\u00f6kin olisi saanut vuokrata, ja Rostoj\u00e4rven is\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hetti terveiset Helsinkiin ministereille. Lupasin vied\u00e4. En kuitenkaan ollut m\u00f6kkimajoituksen tarpeessa (ja aika askeettisilta m\u00f6kit n\u00e4yttiv\u00e4t ainakin p\u00e4\u00e4llep\u00e4in), joten kiitin kohteliaasti ja kerroin jatkavani viel\u00e4 jonkin matkaa Norjan suuntaan.<\/p>\n\n\n\n
Aurinko oli l\u00e4mmitt\u00e4nyt mukavasti tulistelukotaa, joten s\u00f6in siell\u00e4 ruokatermarissa muhineen lounaani. Kodan vieress\u00e4 hangen alta pilkotti veneen pohjia. Veneit\u00e4 n\u00e4ytti olevan runsaasti.<\/p>\n\n\n\n
Aurinko paistoi jo aika matalalta, kun napsautin sukset kiinni ja l\u00e4hdin jatkamaan. Hiihdin suoraviivaisesti l\u00e4nteen kohti matalaa Goahtev\u00e1rria. Jotenkin tuntui, ett\u00e4 voivat olivat j\u00e4\u00e4neet kalakyl\u00e4\u00e4n. Ahkio tuntui painavan tolkuttomasti. Toki olin siirtynyt pois kelkkauralta, mutta jotenkin loivakin yl\u00e4m\u00e4ki otti voimille. Ohitin Goahtenj\u00e1rgan m\u00f6kin ja jatkoin viel\u00e4 kilometrin verran eteenp\u00e4in. Halusin p\u00e4\u00e4st\u00e4 ainakin sen verran kauemmas, ett\u00e4 m\u00f6kki ja kalakyl\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t harjanteen taakse.<\/p>\n\n\n\n
Tasaista telttapaikkaa sai v\u00e4h\u00e4n etsi\u00e4. Kun sopiva kohta l\u00f6ytyi, k\u00e4vi ilmi, ettei siin\u00e4 ollut juurikaan hankea. Paikoin piti siis hieman soveltaa, ett\u00e4 telttakiilat sai riitt\u00e4v\u00e4n lujasti j\u00e4iseen ja kiviseen maahan. Toisaalta jalkamiehen\u00e4 oli helppo olla teltan ymp\u00e4rill\u00e4, kun hankea oli vain v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Kokkailin illallista ja ihailin v\u00e4lill\u00e4 punertavaa iltaruskoa. Aurinko oli laskenut Norjan tuntureiden taa ja taivas oli edelleen kirkas. Pakkanen alkoi kiristy\u00e4. Mittari n\u00e4ytti -18 astetta, kun k\u00f6mmin makuupussiin. Parin tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kurkkasin ulos. Taivaalla oli revontulia, joten ker\u00e4sin pikavauhtia kameran, puin p\u00e4\u00e4lle toppahousut ja kaivoin my\u00f6s paksun untuvatakin esiin. Revontulinauha kulki yli taivaankannen.<\/p>\n\n\n\n
Py\u00f6rin kumpareella kuin puolukka edestakaisin jalustalla olevan kameran kanssa ja yritin arvella, miss\u00e4 suunnassa milloinkin oli parhaat v\u00e4rit. Revontulikuvaaminen on osaltaan my\u00f6s tuuria. Ja hitonmoista kykkimist\u00e4. Onneksi minulla oli kameraan lankalaukaisin, joten sulkimen naksuttelu hoitui taivasta tuijotellessa.<\/p>\n\n\n\n
Kameran noin kymmenen sekunnin v\u00e4lein kuuluvaa r\u00e4ps\u00e4hdyst\u00e4 lukuun ottamatta oli t\u00e4ydellisen hiljaista. Oli my\u00f6s t\u00e4ysin tyynt\u00e4. Jotain taianomaista t\u00e4llaisissa kirkkaissa revontuli\u00f6iss\u00e4 on. Taivas on kirkkaampi kuin kaupungissa, valosaaste ei h\u00e4iritse, ja ainoat \u00e4\u00e4net tulevat omien vaatteiden kahinasta ja liikehdinn\u00e4st\u00e4. T\u00e4hdenlennot ja tanssivat vihre\u00e4t valonauhat toivat ainoan liikkeen \u00e4\u00e4neti tuikkivien t\u00e4htien t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4lle taivaankannelle.<\/p>\n\n\n\n
Reilun tunnin verran katselin taivasta, kunnes revontulet alkoivat hiipua. Tanssi muuttui staattiseksi leve\u00e4ksi vihre\u00e4ksi nauhaksi, joka alkoi pikkuhiljaa himmet\u00e4. Paksusta vaatetuksesta huolimatta vilu alkoi hiipi\u00e4. Kamerakin alkoi j\u00e4\u00e4ty\u00e4 \u2013 linssipinnan reunaan oli jo muodostunut muutamia j\u00e4\u00e4kiteit\u00e4. Oli siis aika pakata romppeet ja kaivautua makuupussiin.<\/p>\n\n\n\n
29.3.2024: Goahtev\u00e1rri \u2013 Lulit Gassoaivi \u2013 Gealbirl\u00e1hku \u2013 S\u00e1vkav\u00e1rri \u2013 Harvvesluobbalat<\/strong><\/p>\n\n\n\nY\u00f6 oli kylmin t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4. Pakkasta oli ollut alle 20 astetta. Tarkenin kuitenkin hyvin ilman tuplapussia, joskin jossain vaiheessa olin ottanut paksun untuvatakkini lis\u00e4peitoksi. Aamu valkeni kirkkaana. Auringon vaikutus teltan l\u00e4mp\u00f6tilaan on melkoinen. Kun yht\u00e4l\u00f6\u00f6n lis\u00e4\u00e4 tehokkaan bensakeittimien t\u00f6h\u00f6tyksen, l\u00e4mp\u00f6tila kohosi reilusti plussalle veden sulattelun ja aamupuron yhteydess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aamutoimien j\u00e4lkeen pakkasin teltan ja lotrasin huolella aurinkorasvaa naamaan. Olin onnistunut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4n palamisen ja niin oli tarkoitus jatkaa. Aurinko helotti pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta eik\u00e4 tuullut lainkaan.<\/p>\n\n\n\n
Kytkin itseni ahkioon ja l\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n pienen notkelman kautta kohti Gassoaivi-tuntureita. Alam\u00e4ki vaihtui pian yl\u00e4m\u00e4eksi. Ei jyrk\u00e4ksi, mutta ahkio muuttui raskaammaksi. Hiihtelin rauhakseen ja katselin maisemia. P\u00e4\u00e4tin hiiht\u00e4\u00e4 Lulit Gassoaivin etel\u00e4puolelta, sill\u00e4 silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti siit\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi v\u00e4hemmill\u00e4 mutkilla ja nousumetreill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Otin suunnan rinteell\u00e4 olevaa kivikasaa kohti. Siin\u00e4 hiihdelless\u00e4 huomasin, ett\u00e4 \u201dkivikasa\u201d liikkui. Neh\u00e4n olivatkin poroja, jotka l\u00f6ntysteliv\u00e4t rauhallisesti tunturin rinteell\u00e4. Etel\u00e4n suunnalla poroja n\u00e4kyi lis\u00e4\u00e4. Virkkal\u010dohkat- ja Om\u00e1tv\u00e1rri -tuntureiden v\u00e4lisell\u00e4 alueella n\u00e4kyi ainakin puolenkymment\u00e4 porotokkaa, jossa oli arviolta pari-kolmekymment\u00e4 poroa kussakin. Suurinta tokkaa tiirailin teleobjektiivin l\u00e4pi, ja siin\u00e4 poroja oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 50.<\/p>\n\n\n\n
Lulit Gassoaivin rinnett\u00e4 noustessani saavutinkin paikan, jossa tokka oli aiemmin ollut. Valtavia kuoppia ja paljon, paljon j\u00e4lki\u00e4. Porot olivat kaivaneet tunturista j\u00e4k\u00e4l\u00e4\u00e4, ja t\u00e4ll\u00e4 kohdin lumen alla ei ilmeisesti ollut j\u00e4\u00e4kuorta, kuten joissain muissa kohdin.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hint\u00e4 tokkaa kuvasin teleobjektiivilla parin sadan metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. En varsinaisesti yritt\u00e4nyt l\u00e4hesty\u00e4 tokkaa, eik\u00e4 se olisi onnistunutkaan, sill\u00e4 porot huomasivat ep\u00e4tavallisen kulkijan jo kaukaa. L\u00e4hin tokka l\u00e4hti kulkemaan Lulit Gassoaivin huippua kohden. Itse olin etenem\u00e4ss\u00e4 tunturilaen etel\u00e4puolelta, Virkkaljohkaa seuraillen kohti Norjan rajaa.<\/p>\n\n\n\n
Niin, p\u00e4iv\u00e4n suunnitelmana oli hiiht\u00e4\u00e4 Norjan puolelle \u00d8vre Dividalin kansallispuiston alueelle. Olin hahmotellut reitti\u00e4 siten, ett\u00e4 jos aika riitt\u00e4isi, voisin hiihdell\u00e4 aina Jerta-tunturille saakka. Jertan 1428-metrinen huippu oli pilviharson peitossa, vaikka muuten taivas olikin kirkas. Jertalta olisi hieno n\u00e4kym\u00e4 Dividalenin laaksoon ja l\u00e4hiseudun viel\u00e4kin korkeammille tuntureille, joita ovat esimerkiksi 1717-metrinen Njunis ja 1632-metrinen Kistefjell. Jertalle oli kuitenkin matkaa, eli realistista olisi ollut p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n aikana vain sen l\u00e4hialueille.<\/p>\n\n\n\n
Suurin osa Jertasta j\u00e4i Hurvegielaksen laakean tunturiyl\u00e4ng\u00f6n taakse. Parhaan maamerkin tarjosikin Norjan puolella kohoava 1101-metrinen Gealbir, joka oli tietyst\u00e4 kulmasta katsottuna kuin miniversio Saanasta.<\/p>\n\n\n\n
Hiihtelin rauhakseen eteenp\u00e4in. Maasto kohosi hiljakseen, ja vaikka nousu oli eritt\u00e4in loivaa, eteneminen oli melko hidasta. Nyt apuna ei ollut kelkkauraa. Hanki oli onneksi p\u00e4\u00e4osin varsin kova, joten ahkio ei kynt\u00e4nyt mitenk\u00e4\u00e4n syv\u00e4ll\u00e4. Olosuhteet olivat siis oivalliset.<\/p>\n\n\n\n
Aurinko porotti ja oli edelleen tyynt\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 oli pakko lis\u00e4t\u00e4 aurinkorasvaa, jottei naamataulu olisi palanut. Ihan niin l\u00e4mmint\u00e4 ei kuitenkaan ollut, ett\u00e4 olisi voinut hiiht\u00e4\u00e4 vain kerrastolla. L\u00e4mp\u00f6tila oli selv\u00e4sti pakkasella.<\/p>\n\n\n\n
En ollut varma, miss\u00e4 kohtaa ylitin Ruotsin ja Norjan v\u00e4lisen rajan. Rajaahan ei ole mitenk\u00e4\u00e4n merkattu, eik\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4ile edes poroaita samalla tavalla kuin Suomen ja Norjan rajalla. Istahdin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n lounasta, joka oli mukavasti tekeytynyt ruokatermarissa. Etel\u00e4n puolella taivas oli vaalean pilviharson peitt\u00e4m\u00e4. Aurinko kuitenkin paistoi ohuen pilven l\u00e4pi. Paikallaan k\u00f6kkiess\u00e4 takkia sai kuitenkin laittaa p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Katselin karttaa ja kelloa. Laskeskelin vaellukseen k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevia p\u00e4ivi\u00e4. Aikaa olisi hyvin Moskkug\u00e1isin kierrokseen, mutta jos nyt l\u00e4htisi Jertan suuntaan ja syvemm\u00e4lle \u00d8vre Dividalin suuntaan, pelivara alkaisi k\u00e4yd\u00e4 pieneksi. Rostoj\u00e4rven is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4 olin my\u00f6s kuullut, ett\u00e4 tulevina p\u00e4ivin\u00e4 saattaisi olla huonompi keli. En halunnut ottaa riski\u00e4, ett\u00e4 varsinainen reittisuunnitelma j\u00e4isi toteutumatta. Pitk\u00e4ll\u00e4 reissulla on syyt\u00e4 olla aina pelivaraa.<\/p>\n\n\n\n
Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s oli selv\u00e4. Jertalle meno veisi liikaa aikaa, eik\u00e4 huiputtaminen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olisi s\u00e4\u00e4n puolesta j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00f6kseen vaikutti my\u00f6s l\u00e4hestynyt pilvirintama, joka oli muuttunut entist\u00e4 paksummaksi. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti se kietoi minutkin valkoiseen vaippaansa.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4\u00e4nsin sukseni l\u00e4nnest\u00e4 kohti pohjoista. Suunnitelma oli t\u00e4smentynyt hiihdoksi kohti Rostoj\u00e4rven Norjan puolella sijaitsevaa l\u00e4nsip\u00e4\u00e4ty\u00e4 ja D\u00e6rtavaggin laaksoa. Tarkoitus oli hiiht\u00e4\u00e4 Gealbirin it\u00e4puolelta korkeusk\u00e4yri\u00e4 seuraillen S\u00e1vkav\u00e1rrlle ja laskeutua sielt\u00e4 laaksoon ja Rostoj\u00e4rven l\u00e4nsip\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Pilvi laski sen verran nopeasti p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 n\u00e4kyvyys putosi pariin sataan metriin. Nousin Gealbirin harjanteelle, jolla oli hetki sitten ollut poroja. Porot painuivat takaisin Ruotsin puolelle ja min\u00e4 tamppasin rauhakseen eteenp\u00e4in. Pilvest\u00e4 sateli hiljalleen lunta, mutta suurempaa pyry\u00e4 ei alkanut.<\/p>\n\n\n\n
Olin noin 1000 metrin korkeudessa ja pyrin olemaan laskeutumatta alemmas. Hiihtelin tunturin rinnett\u00e4 kohti pohjoista. Hanki oli t\u00e4ll\u00e4 puolen tunturia paikoin pehme\u00e4, mutta koska nyt ei tarvinnut nousta ylemm\u00e4s, ahkio tuli per\u00e4ss\u00e4 kohtuullisen mukavasti.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4kyvyys parani hetkitt\u00e4in, jolloin tuntureiden v\u00e4linen laakso n\u00e4kyi kokonaan. Komea monttu, joskin pohjalta kartan mukaan pelkk\u00e4\u00e4 suota. Se toki ei talvella haittaa. Ylemp\u00e4n\u00e4 rinteell\u00e4 puolestaan oli melkoisia kivikoita n\u00e4kyviss\u00e4. H\u00e4mment\u00e4v\u00e4sti id\u00e4ss\u00e4 oli edelleen t\u00e4ysin pilvet\u00f6nt\u00e4, ja v\u00e4lill\u00e4 Rostoj\u00e4rven takana nousevat tunturit saattoi n\u00e4hd\u00e4 kylpev\u00e4n edelleen auringossa.<\/p>\n\n\n\n
Parin kilometrin j\u00e4lkeen rinne k\u00e4vi jyrk\u00e4ksi ja oli pakko laskeutua alasp\u00e4in. Laakson per\u00e4 alkoi olla jo l\u00e4hell\u00e4. Siit\u00e4 pit\u00e4isi nousta viel\u00e4 S\u00e1vkav\u00e1rrin satulaan, josta saattaisi laskeutua D\u00e6rtavaggin laaksoon. Laskeskelin, ett\u00e4 sinne pit\u00e4isi ehti\u00e4 ennen pime\u00e4\u00e4. Lasku alemmas oli sen verran jyrkk\u00e4, ett\u00e4 siirryin jalkamieheksi. Se oli turvallisempaa. Hanki oli kuitenkin melko paksu ja pehme\u00e4, ja jouduin v\u00e4lill\u00e4 tarpomaan ihan kunnolla. Alempana sai my\u00f6s v\u00e4istell\u00e4 isoja kivikoita.<\/p>\n\n\n\n
Jatkoin hiihtoa melko tasaisella kohti laakson per\u00e4\u00e4. S\u00e1vkav\u00e1rrin satulaan sai nousta noin sata metri\u00e4. Paikka ja maisema D\u00e6rtavaggiin oli komea. My\u00f6s DNT:n tupa, D\u00e6rtahytta, erottui pienen\u00e4 pisteen\u00e4 laakson jylhien rinteiden kainalossa. Pilven alareuna oli jossakin 900 ja 1000 metrin v\u00e4lill\u00e4, sill\u00e4 H\u00e1rvvesoaivin huippu ja pohjoisen puolella Buo\u0161\u0161ir j\u00e4iv\u00e4t pilven sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Huomasin yksin\u00e4isen moottorikelkan ajavan D\u00e6rtavaggissa Rostoj\u00e4rve\u00e4 kohti. Yksin\u00e4inen punainen teltta n\u00e4kyi my\u00f6s. En kuitenkaan j\u00e4\u00e4nyt kovin pitk\u00e4ksi aikaa maisemia ihailemaan. Lasku S\u00e1vkav\u00e1rrilta alas laaksoon oli k\u00e4velyhomma. Rinne oli varsin jyrkk\u00e4 ja paikoin kivet n\u00e4kyviss\u00e4. Siksi oli helpompaa ottaa sukset pois ja kantaa ne alas. Ahkio seurasi mukavasti per\u00e4ss\u00e4. Pari kertaa hanki kuitenkin petti ja humpsahdin haaroja my\u00f6ten hankeen, mutta p\u00e4\u00e4asiassa alastulo oli helppoa.<\/p>\n\n\n\n
Ilta alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4. Hiihdin laaksonpohjaa noin puolitoista kilometri\u00e4 Rostoj\u00e4rven suuntaan. Telttapaikan etsint\u00e4 ei ollut vaikeaa, sill\u00e4 H\u00e1rvvesluobbalat-j\u00e4rvien ymp\u00e4rist\u00f6 oli kartan perusteella varsin m\u00e4rk\u00e4\u00e4 suota, joka n\u00e4in talvella oli p\u00e4\u00e4osin tasaista hankea. Alkoi my\u00f6s pyrytt\u00e4\u00e4, joten leiriytyminen oli senkin vuoksi tarpeen. Storrostahytta olisi noin nelj\u00e4n kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta sinne ei ollut j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 jatkaa. N\u00e4lk\u00e4kin alkoi olla.<\/p>\n\n\n\n
Tasainen telttapaikka l\u00f6ytyi helposti. Leiriytyminen sujui jo rutiinilla. P\u00e4iv\u00e4 oli ollut nousuvoittoinen, joten tuntui ihanalta p\u00e4\u00e4st\u00e4 lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n telttaan. Koska s\u00e4\u00e4 oli mit\u00e4 oli, mihink\u00e4\u00e4n ei ollut kiire. Ilta tummui lunta sulatellessa ja illallista sy\u00f6dess\u00e4. Ehdin my\u00f6s pohdiskella reittivalintoja. Onnittelin itse\u00e4ni hyv\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 k\u00e4\u00e4nty\u00e4 kohti pohjoista, sill\u00e4 hiihto oli sujunut hieman hitaammin kuin osin kuvitellut. Umpinen on umpista, ja ero hiihtonopeudessa kelkkauraan verrattuna oli olennainen.<\/p>\n\n\n\n
30.3.2024: Harvvesluobbalat \u2013 Storrostahytta<\/strong><\/p>\n\n\n\nY\u00f6 ei ollut kylm\u00e4, sill\u00e4 koko y\u00f6n sateli hiljalleen lunta. Aamullakin maisema oli pelkk\u00e4\u00e4 valkoista, l\u00e4hes t\u00e4ydellinen white-out. N\u00e4kyvyys vaihteli, mutta huonoimmillaan se oli vain parikymment\u00e4 metri\u00e4. Lunta satoi sakeasti.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4iv\u00e4n suunnitelma oli kuitenkin selv\u00e4. Kohti Storrostahyttaa. Siell\u00e4 ehtisi sitten mietti\u00e4 seuraavia peliliikkeit\u00e4. Pakkasin teltan ja l\u00e4hdin suksimaan kohti Rostoj\u00e4rve\u00e4, jossa kurssia piti k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pohjoiseen kohti tupaa.<\/p>\n\n\n\n
White-outissa hiiht\u00e4minen on tyls\u00e4\u00e4. Laskin mieless\u00e4ni askelia. 10, 50, 100, 200\u2026 Yritin olla vilkuilematta liikaa gps:\u00e4\u00e4, mutta v\u00e4lill\u00e4 oli hyv\u00e4 tarkistaa suunta. Tylsyyden lis\u00e4ksi white-outissa hiiht\u00e4minen on my\u00f6s hankalaa. Suunta menee helposti sekaisin. Lis\u00e4ksi hankalaksi hiihdon tekee se, ettei pinnanmuotoja pysty erottamaan. On siten mahdoton sanoa, onko edess\u00e4 kumpu vai kuoppa. Tasaisella hiihdelless\u00e4 ei pahempia havereja helposti satu, mutta jos joutuisi esimerkiksi laskeutumaan jyrkempi\u00e4 rinteit\u00e4, homma saattaisi olla vaarallista.<\/p>\n\n\n\n
Rostoj\u00e4rven l\u00e4nsip\u00e4\u00e4 rajautuu komeaan pahtasein\u00e4\u00e4n. Paremman n\u00e4kyvyyden hetkin\u00e4 pahtasein\u00e4 erottui harmaanvaalean maiseman keskelt\u00e4. Yritin j\u00e4lleen hakea kiintopisteit\u00e4. Huomasin kaukana kohteen, joka n\u00e4ytti taas kerran isolta kivelt\u00e4. Mutta isolla kivell\u00e4 ei ole savupiippua. \u201dKivess\u00e4\u201d nimitt\u00e4in oli keskell\u00e4 pieni nipukka, aivan kuin savupiippu. Tarkistin suunnan gps:st\u00e4 ja \u201dkivi\u201d oli suoraan siell\u00e4, miss\u00e4 tuvan pitkin olla.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 havainto virkisti heti mielt\u00e4 ja hiihtelin rivakasti tuvalle. Tupa oli hienolla paikalla j\u00e4rven rannassa, mutta vaikka n\u00e4kyvyys oli hieman parantunut, kunnollista k\u00e4sityst\u00e4 paikasta ei saanut. Pihapiiriss\u00e4 oli kolme rakennusta; itse tupa, huusi ja jonkinlainen venevaja, joka oli lukittu.<\/p>\n\n\n\n
Storrostahytta on Staskogin yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4 hyv\u00e4kuntoinen ja siisti tupa. Siin\u00e4 oli avoimen puolen lis\u00e4ksi my\u00f6s pienempi lukittu puoli. Ennen sis\u00e4\u00e4n menemist\u00e4 oli hieman teht\u00e4v\u00e4 lumit\u00f6it\u00e4, sill\u00e4 edellisiltana alkanut lumipyry oli ehtinyt kasata nietosta kuistille oven eteen.<\/p>\n\n\n\n
Mutta mik\u00e4 tupa! Etenkin suomalaisella mittapuulla aivan luksusk\u00e4mpp\u00e4: mukava pikku makuukamari patjoineen, erillinen tupa, ja kaiken huipuksi s\u00e4hk\u00f6valo! Olipa sein\u00e4ss\u00e4 pistorasiakin, mutta ilmeisesti aurinkos\u00e4hk\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4n j\u00e4nnite ei riitt\u00e4nyt lataamaan usb-pistokkeella virtapankkeja tai puhelinta.<\/p>\n\n\n\n
Tuvassa oli sis\u00e4ll\u00e4 hyvin puita. Lis\u00e4\u00e4 oli teht\u00e4v\u00e4 pihalla olevasta rankakasasta. Kamiinaa oli hieman haastava saada syttym\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 puut olivat kosteita. Onneksi niist\u00e4 sai irrotettua tuohta, jolla tuli lopulta syttyi. Oli mukava saada kostuneet monot kunnolla kuivumaan.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4vin muutenkin taloksi. S\u00e4\u00e4 ei nimitt\u00e4in n\u00e4ytt\u00e4nyt paranemisen merkkej\u00e4. Minulla ei ollut aikomustakaan l\u00e4hte\u00e4 en\u00e4\u00e4 hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n, ellei jotakin ihmett\u00e4 olisi tapahtunut. Kevyempi p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin ei tuntunut yht\u00e4\u00e4n hullummalta ajatukselta.<\/p>\n\n\n\n
Hetkosen kuluttua huomasin Rostoj\u00e4rvell\u00e4 liikett\u00e4. Tupaa l\u00e4hestyi vauhdikkasti hiiht\u00e4j\u00e4 koirien kanssa. Menin ulos tervehtim\u00e4\u00e4n. Koirat olivat huskyj\u00e4, jotka vetiv\u00e4t miest\u00e4 suksineen. Miekkonen tuli sis\u00e4lle katsomaan tupaa. Vauhdikas kaveri kaikin puolin. Aloitimme suomeksi, mutta kieleksi vaihtui pian englanti, koska yksi h\u00e4nen ensimm\u00e4isist\u00e4 lauseistaan oli, ett\u00e4 \u201dminu suomi on paska\u201d. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 heppu oli Muoniossa t\u00f6iss\u00e4 \u2013 jonkinsortin turistiopas, p\u00e4\u00e4ttelin. H\u00e4nen reissunsa oli alkanut Keinovuopiosta p\u00e4iv\u00e4 minun j\u00e4lkeeni. Aikaa oli pari viikkoa ja kuulemma h\u00e4nell\u00e4 oli leiri jossain Rostoj\u00e4rvell\u00e4. Sinne h\u00e4n oli tehnyt my\u00f6s maastok\u00e4tk\u00f6n tarvikkeille ja oli nyt vain p\u00e4iv\u00e4retkell\u00e4 koirien kanssa. D\u00e6rtavaggin punainen teltta ei kuitenkaan ollut h\u00e4nen.<\/p>\n\n\n\n
Juteltiin siin\u00e4 peruskuulumiset ja puhuttiin K\u00e4sivarren er\u00e4maan parhaista paikoista. H\u00e4nell\u00e4 oli kertomansa mukaan jonkinlainen reki, jota koirat vetiv\u00e4t ja h\u00e4n ty\u00f6nsi. Eteneminen sen kanssa ei ollut kuulemma kovin helppoa, joten oli mukavampi tehd\u00e4 vain p\u00e4iv\u00e4retki\u00e4 koirien kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Hetken ihmetelty\u00e4\u00e4n heppu katosi koirineen tuiskuun yht\u00e4 nopeasti kuin oli saapunutkin. Olin j\u00e4lleen yksikseni. Alkoi olla lounasaika. Koska tuvassa oli kaasukeitin, p\u00e4\u00e4tin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 (ja my\u00f6s astiakaapin lautasia ja aterimia) ja paistella mukanani olleista lettujauhoista letut. Eip\u00e4 niist\u00e4 kaksisia tullut, ja melkein pilasin trangiapannuni, mutta tulipahan sy\u00f6ty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Koska aikaa oli, mutta tekemist\u00e4 ei, k\u00e4vin joutessani ulkona tekem\u00e4ss\u00e4 aika kasan polttopuita valmiiksi. Olipahan seuraavalle riitt\u00e4v\u00e4sti valmista puuta. Lueskelin my\u00f6s tupakirjaa. Edellinen merkint\u00e4 oli toissay\u00f6lt\u00e4, ja sit\u00e4 edellinen kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin. Paikka oli loppukes\u00e4ll\u00e4 kalamiesten suosiossa. Suuri osa k\u00e4vij\u00f6ist\u00e4 oli suomalaisia. Kovin paljon liikennett\u00e4 tuvalla ei kuitenkaan ollut \u2013 sen verran syrj\u00e4ss\u00e4 suosituimmilta reiteilt\u00e4 se oli. Mutta olipa joskus tupa majoittanut per\u00e4ti yhdeks\u00e4n henkil\u00f6\u00e4 yht\u00e4 aikaa.<\/p>\n\n\n\n
Kaivoin illallista varten ruokas\u00e4kist\u00e4 butter chicken-s\u00e4ilykkeen, jonka ajattelin jalostaa sy\u00f6makelpoiseksi ranskalaisen sipulikeiton kanssa. Butter chicken oli ihan hyv\u00e4\u00e4, joskin hieman tulista. Mutta ranskalainen sipulikeitto ei sopinut comboon ollenkaan. Etenkin j\u00e4lkimaku oli kamala. Suussa py\u00f6ri ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen p\u00f6h\u00f6ttynyt ranskalaisen sipulikeiton eltaantunut maku. Hyi helvetti. Tilannetta oli pakko yritt\u00e4\u00e4 korjata viskitujauksella. Tied\u00e4np\u00e4, mit\u00e4 en en\u00e4\u00e4 ikin\u00e4 ota mukaan vaellukselle.<\/p>\n\n\n\n
Ilta tummui ja lumipyry jatkui. K\u00e4vin v\u00e4lill\u00e4 ulkona hieman lumit\u00f6iss\u00e4, jottei oven eteen tulisi liian paksua kinosta. S\u00e4hk\u00f6valo tuvassa oli jotain ennenkokematonta vaellusolosuhteissa. K\u00e4vin kuitenkin suhteellisen aikaisin maata. Minulla oli mukana kirja, mutta en jotenkin malttanut alkaa lukuhommiin. Uni ei kuitenkaan tullut.<\/p>\n\n\n\n
31.3.2024: Storrostahytta \u2013 Steingamma \u2013 M\u00e5skohytta<\/strong><\/p>\n\n\n\nNukuin todella huonosti. Jostain syyst\u00e4 en saanut unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni ja l\u00e4hinn\u00e4 py\u00f6rin s\u00e4ngyss\u00e4. Aamun jo valjettua unta olisi sitten riitt\u00e4nyt. Tyypillist\u00e4. Koska s\u00e4\u00e4 oli kuitenkin kirkastunut ja aurinko paistoi, en malttanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 nukkumaan. Naamataulu oli kuitenkin sen n\u00e4k\u00f6inen, ett\u00e4 unet olivat j\u00e4\u00e4neet v\u00e4h\u00e4lle. Ja voihan ranskalainen sipulikeitto. Jopa aamiaisen sy\u00f6ty\u00e4ni tuo sipulikeiton inhottava maku pyrki edelleen takaisin suuhun.<\/p>\n\n\n\n
Ker\u00e4ilin kamppeeni ja siivosin k\u00e4mp\u00e4n. Ulkona oli melko l\u00e4mmint\u00e4, aamu oli kopio edellisest\u00e4. Nyt maisema p\u00e4\u00e4si taas oikeuksiinsa. Rostoj\u00e4rven p\u00e4\u00e4dyn pahtasein\u00e4 oli l\u00e4hes yht\u00e4 komea kuin Termisj\u00e4rven pahta Suomen puolella. Muuten maisemassa ei ollut suuria erityisyyksi\u00e4. Toki pohjoisessa Moskkang\u00e1isin etel\u00e4p\u00e4\u00e4ty kohosi komeana. Siinne suuntaisin seuraavaksi.<\/p>\n\n\n\n
Oli aika siirty\u00e4 suksille. L\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n tuvalta Rostaelvan it\u00e4puolta. Joki alkoi j\u00e4rvest\u00e4 tuvan l\u00e4nsipuolella. Rostoj\u00e4rvi on siit\u00e4 mielenkiintoinen, ett\u00e4 se toimii vedenjakajana. Ruotsin puolella j\u00e4rvi laskee Lainiojokeen ja aikanaan Tornionjokeen. Norjan puolella j\u00e4rvest\u00e4 alkaa Rostaelva, joka p\u00e4\u00e4tyy M\u00e5lselvaan ja aikanaan j\u00e4\u00e4mereen<\/p>\n\n\n\n
Joen niskalla oli laaja sulapaikka. Muuten joki oli kuitenkin t\u00e4ysin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4, eik\u00e4 maastosta saattanut p\u00e4\u00e4tell\u00e4, miss\u00e4 se tarkalleen kulki. Mutta eip\u00e4 tuo menoa haitannut. Sen sijaan menoa hidasti edellisp\u00e4iv\u00e4n lumipyryn tuotos. Uutta lunta oli satanut yli 15 sentti\u00e4, eik\u00e4 tuuli ollut kovettanut tai puhaltanut sit\u00e4 pois. Ahkio kynsi syv\u00e4ll\u00e4 hangessa. Vaikka maaston piti hiljalleen laskea joen varressa, ei sit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 huomannut.<\/p>\n\n\n\n
Muuten oli oikein hyv\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4. Maisema vaihtui hiljalleen. Id\u00e4n puolella kohosivat matalat Ruotsin ja Norjan rajatunturit, l\u00e4nnen puolella pahtasein\u00e4 oli loiventunut, ja rinteell\u00e4 oli komeita kuruja ja lumimuodostelmia. Taivaalla alkoi kuitenkin j\u00e4lleen n\u00e4ky\u00e4 pilvi\u00e4. P\u00e4iv\u00e4 oli siten kuin eilisen toisinto. Pikku hiljaa pilvi voimistui ja sininen taivas muuttui valkeaksi. Maisema alkoi taas kadota.<\/p>\n\n\n\n
Olin kuullut Rostaelvan varrella olevasta kivik\u00e4mp\u00e4st\u00e4. Joissakin kartoissa on my\u00f6s piirretty kodan tai vastaavan merkki Riehttej\u00e1vrista laskevan joen ja Rostaelvan risteyksen tuntumaan. Ajattelin katsastaa paikan, sill\u00e4 reittini menisi joka tapauksessa siit\u00e4 ohi.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hestyin paikkaa, miss\u00e4 kivik\u00e4mpp\u00e4 saattaisi olla. Mit\u00e4\u00e4n merkkej\u00e4 siit\u00e4 ei kuitenkaan n\u00e4kynyt, hanki oli samanlaista joka puolella. GPS:n avulla t\u00e4ht\u00e4sin itseni kartassa merkityn \u201dkolmion\u201d tienoille. Yritin lukea maastoa ja hahmottaa kohtaa, miss\u00e4 joki kulkisi. Helppoa se ei ollut, sill\u00e4 lumihanki n\u00e4ytti joka puolella samalta ja maasto oli hyvin tasaisen oloista.<\/p>\n\n\n\n
Kiinnitin huomiota kivikasaan, joka ei ollut luonnon tekosia. Kasa muistutti tunturien huipulla olevia kivikummeleita, tai enemm\u00e4nkin vanhoja kulkureitten tienviittoja. Hieman kivikasasta alempana n\u00e4kyi toinen, matalampi kivilatomus, sek\u00e4 hangesta pilkottava kiviharjanne. Paikka n\u00e4ytti ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, joten parkkeerasin ahkion ja otin lapion esiin.<\/p>\n\n\n\n
Lapiota ei tarvinnut montaa kertaa heilauttaa ja bingo, k\u00e4mpp\u00e4 oli l\u00f6ytynyt. Pienempi kivikasa paljastui savupiipuksi ja harjanne k\u00e4mp\u00e4n katon reunaksi. Koska aikaa oli, eik\u00e4 maisemia ollut katseltavaksi, ryhdyin kaivamaan k\u00e4mpp\u00e4\u00e4 esiin. Ongelmana oli vain se, ettei minulla ollut aavistusta siit\u00e4, miss\u00e4 ovi mahtaisi olla. Siisp\u00e4 kaivamaan.<\/p>\n\n\n\n
Onnekseni aloitin kaivamisen oikeasta reunasta, mik\u00e4 osoittautui hyv\u00e4ksi valinnaksi. Puisen oven yl\u00e4reuna tuli pian n\u00e4kyviin. Mutta lapiota sai heiluttaa tosissaan, ennen kuin ovi oli kokonaan n\u00e4kyviss\u00e4. Eik\u00e4 siin\u00e4 viel\u00e4 kaikki. Ovi oli tietysti umpij\u00e4\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 hievahtanutkaan. Rapsuttelin lapiolla oven edustaa mahdollisimman puhtaaksi lumesta, mutta se ei auttanut. K\u00e4ytin jopa puukkoa apuna, jotta oven raosta sai j\u00e4\u00e4t\u00e4 kilkutettua irti.<\/p>\n\n\n\n
Lopulta p\u00e4\u00e4tin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 raa\u2019asti voimaa, eli potkaisin ovea ihan huolella. Se auttoi. Oven reuna alkoi irvist\u00e4\u00e4 alhaalta. Sain siit\u00e4 kunnon otteen ja ovi aukesi rys\u00e4ht\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4ll\u00e4 oli aikamoinen n\u00e4ky. Kaikki pinnat lattiasta kattoon olivat lumen tai j\u00e4\u00e4n peitossa. Ilma oli kostean tunkkainen. Kosteus oli muodostanut komeita j\u00e4\u00e4kiteit\u00e4 jok\u2019ikiselle kuviteltavissa olevassa pinnalle. K\u00e4mpp\u00e4 ei ollut iso (mutta isompi kuin V\u00e4ts\u00e4rin Tuulij\u00e4rven kivik\u00e4mpp\u00e4) \u2013 siin\u00e4 oli kaksi laveria ja kivist\u00e4 muurattu takka. Polttopuista ei ollut j\u00e4lke\u00e4, mutta toisen laverin alla oli muovinen tyhj\u00e4 polttopuus\u00e4kki. Olipa siell\u00e4 my\u00f6s lenkkitossut, retkijakkara sek\u00e4 umpiruostunut saha. K\u00e4mp\u00e4n sein\u00e4t oli muurattu kivist\u00e4 jonkinlaisella laastilla. Oven vastaisella sein\u00e4ll\u00e4 oli kevytpeite maata vasten ja katto oli tehty laudoista.<\/p>\n\n\n\n
Paikka ja n\u00e4ky oli kyll\u00e4 varsin eksoottinen. Hain ahkiosta ruokatermarin ja ryhdyin lounastelemaan. K\u00e4mpp\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 hiirensontaa, joten kovin miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 siell\u00e4 ei ollut oleskella. Sen verran tutkin kuitenkin sisustaa, ett\u00e4 l\u00f6ysin ohuen lumipeitteen alta peltirasian, jossa luki \u201dSteingamma Hyttebok\u201d. No niin, k\u00e4mp\u00e4n nimi oli siis v\u00e4hemm\u00e4n mielikuvituksellisesti \u201dkivikammi\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Lueskelin kirjaa, joka oli huolellisesti pakattu peltirasian sis\u00e4ll\u00e4 muoviin. Eip\u00e4 ollut k\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 talvik\u00e4vij\u00f6it\u00e4 n\u00e4kynyt. Ihmek\u00f6s tuo, koska sattumalta k\u00e4mpp\u00e4\u00e4 ei hangesta l\u00f6yt\u00e4isi. Lis\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4 oli enemm\u00e4n n\u00e4ht\u00e4vyys kuin varsinainen majoituskohde. En ihan heti keksisi tilannetta, jossa nukkuisin mieluummin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin teltassa. Talviolosuhteissa y\u00f6pyminen voisi olla jopa vaarallista, jos lumimyrsky peitt\u00e4isi oven umpeen \u2013 tai sitten k\u00e4mp\u00e4st\u00e4 olisi pit\u00e4nyt kaivaa aika paljon muutakin n\u00e4kyviin kuin vain ovi.<\/p>\n\n\n\n
Sen verran aikaa Steingammalla vier\u00e4hti, ett\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevan p\u00e4iv\u00e4n ohjelmana oli noin kolmen kilometrin hiihto kunnolliselle tuvalle, M\u00e5skohyttalle. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4 olisi pienempi eik\u00e4 niin hyvin varusteltu kuin Storrostahytta. Sis\u00e4tila kuitenkin.<\/p>\n\n\n\n
Hiihto oli melko tasaista, kivik\u00e4mp\u00e4lt\u00e4 maasto nousi hieman pienell\u00e4 harjanteelle, jonka j\u00e4lkeen piti ylitt\u00e4\u00e4 Moskanj\u00e1vri, jonka pohjoisrannalla M\u00e5skohytta oli. Maisemia ei kuitenkaan tarvinnut edelleenk\u00e4\u00e4n katsella, sill\u00e4 pilviharso pysyi tiukasti paikoillaan. Silloin t\u00e4ll\u00f6in Moskkang\u00e1isin etel\u00e4iset rinteet n\u00e4kyiv\u00e4t himmein\u00e4 pilven seasta, mutta muuten kaikkialla oli vain p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6n valkeus.<\/p>\n\n\n\n
Moskanj\u00e1vrilla oli el\u00e4m\u00e4\u00e4. J\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli yksi teltta ja toisessa paikassa n\u00e4kyi pilkkij\u00f6it\u00e4. Telttakin saattoi olla pilkkij\u00f6iden tukikohta, koska sen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ei n\u00e4kynyt liikett\u00e4. Hiihtelin kuitenkin suoraan kohti M\u00e5skohyttaa, jonka olin n\u00e4kevin\u00e4ni rinteell\u00e4 vastarannalla.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 tajusin, ett\u00e4 k\u00e4mp\u00e4ksi luulemani tumma kohde olikin vain kivi. Tarkistin suunnan GPS:st\u00e4, ja korjasin sit\u00e4 hieman enemm\u00e4n l\u00e4nteen. Pian tajusin, ett\u00e4 tupa olikin harjanteen takana piilossa, kun yhytin pilkkiporukan j\u00e4ljet, jotka tulivat tuvalta.<\/p>\n\n\n\n
Tuvalla odotti kuitenkin yll\u00e4tys. Eih\u00e4n se k\u00e4mpp\u00e4 miss\u00e4\u00e4n harjanteen alla ollut, vaan ihan rehellisesti hangen sis\u00e4ll\u00e4. Vain kattoa ja savupiippu n\u00e4kyi. Ovi ja v\u00e4h\u00e4n ikkunaa oli kuitenkin kaivettu esiin, ja piipusta nousi savua. Tuvassa oli norjalaisia, samaa pilkkiporukkaa kuin mit\u00e4 olin n\u00e4hnyt j\u00e4\u00e4ll\u00e4. K\u00e4vi kuitenkin ilmi, ett\u00e4 he olivat jatkamassa P\u00e4ltsastuganille, joten p\u00e4\u00e4sin majoittumaan k\u00e4mpp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
M\u00e5skohytta on sympaattinen tupa. Tilaa on kolmelle hengelle, varsinaisessa tuvassa on kaksi laveria ja eteisess\u00e4 yksi. Patjat kuuluvat luonnollisesti varustukseen, vaikka se muuten on norjalaiseksi tuvaksi kohtuullisen niukka. Polttopuut oli teht\u00e4v\u00e4 rankakasasta, joka nojasi tuvan sein\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4vin taloksi. Puiden teko oli alkuun hankalaa, koska rankakasan tyvi oli syv\u00e4ll\u00e4 hangessa. V\u00e4h\u00e4n sai siis jumpata, ett\u00e4 sielt\u00e4 sai puita pilkottavaksi. Siin\u00e4 touhuillessani huomasin yksin\u00e4isen hiiht\u00e4j\u00e4n l\u00e4hestyv\u00e4n j\u00e4rvelt\u00e4. Valtavaa ahkiota hinaava norjalainen saapui tuvalle. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 h\u00e4n oli astetta pidemm\u00e4ll\u00e4 reissulla: h\u00e4n oli l\u00e4htenyt Nordkappista ja matkalla etel\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Ker\u00e4ilin levitt\u00e4m\u00e4ni kamat tiiviimmin ja norjalainen majoittui tupaan. Juttelimme \u2013 kuten asiaan kuului \u2013 varusteista, reiteist\u00e4, s\u00e4\u00e4st\u00e4 ja kaikesta muusta vaeltamiseen liittyv\u00e4st\u00e4. H\u00e4n kertoi t\u00e4ydent\u00e4neens\u00e4 ruokaa Kilpisj\u00e4rvelt\u00e4, jonne oli hiiht\u00e4nyt Kautokeinosta. Mutkan kautta, poromiehet olivat ohjanneet kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n tokkia, ehk\u00e4 aiheesta, sill\u00e4 alkoi olla porojen vasomisaika. Kuulemma my\u00f6s Kilpisj\u00e4rven buffetti oli maistunut.<\/p>\n\n\n\n
Kokkailimme vuorotellen iltaruokaa. Illalla pilvipeite oheni sen verran, ett\u00e4 Moskkang\u00e1isin tunturi n\u00e4kyi hieman paremmin. Aurinko laski kauniisti Rostaelvan laaksoon. Rohkaistuin kysym\u00e4\u00e4n tupaseuraltani, miten h\u00e4n oli saanut j\u00e4rjestym\u00e4\u00e4n useamman kuukauden vaelluksensa. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4aikainen ty\u00f6sopimus oli p\u00e4\u00e4ttynyt ja jatkoa oli luvassa vasta syksyll\u00e4, ja siten nyt oli ainutlaatuinen tilaisuus l\u00e4hte\u00e4 helposti pitk\u00e4lle reissulle. Vaikka harvemmin keskustelut er\u00e4maassa menev\u00e4t kovin henkil\u00f6kohtaisiin asioihin, juttu luisti h\u00e4nen kanssaan sen verran luontevasti, ett\u00e4 puhuimme my\u00f6s ammateista ja monesta muusta asiasta. Totesin kuitenkin jossain vaiheessa, ett\u00e4 olen suomalainen, osaan olla my\u00f6s hiljaa.<\/p>\n\n\n\n
Illan jo pimennytt\u00e4 jatkoimme viel\u00e4 kynttil\u00e4nvalossa juttua vaelluksen lis\u00e4ksi muun muassa kulttuurieroista, maailmanpolitiikasta ja monesta muusta aiheesta. P\u00f6yt\u00e4\u00e4n laitettiin parasta, minulla oli tarjota keksej\u00e4 ja suklaata, h\u00e4nell\u00e4 sipsej\u00e4 ja poron kuivalihaa. H\u00e4nell\u00e4 oli kuulemma ruokaa mukana Kilpisj\u00e4rven t\u00e4ydennyksen j\u00e4lkeen jopa naurettavan paljon.<\/p>\n\n\n\n
Eip\u00e4 usein kohdalle sattuu n\u00e4in mukavaa tupaseuraa.<\/p>\n\n\n\n
1.4.2024: M\u00e5skohytta \u2013 Isdalen \u2013 Njearrel\u00e1hku<\/strong><\/p>\n\n\n\nNukuinpa kerrassaan makeasti. Olo oli edelliseen aamuun verrattuna aivan eri tasoa. S\u00e4\u00e4 oli taas hieno. P\u00e4iv\u00e4t tuntuivat toistavan samaa teemaa: kaunis aamu, mutta iltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 pilvist\u00e4 tai lumisadetta. Teimme rauhakseen norjalaisen kaverini kanssa aamutoimia. H\u00e4n oli jatkamassa Storrostahyttan kautta D\u00e6rtavaggiin ja D\u00e6rtahyttalle. Tarjouduin ottamaan h\u00e4nest\u00e4 pari kuvaa, jotka lupasin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle.<\/p>\n\n\n\n
Sanoimme heipat ja l\u00e4hdimme tahoillemme. Minun reittini suuntasi kohti Isdalenia ja Moskug\u00e1isin tunturimassiivin kiertoa my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Isdalenia pitkin kulkee Rostahyttan ja Gappohyttan v\u00e4linen hiihtoreitti. Kes\u00e4ll\u00e4 reitti on merkattu norjalaisilla \u201dT\u201d-merkeill\u00e4 kiviin, mutta talvella ne eiv\u00e4t luonnollisesti ole n\u00e4kyviss\u00e4. Reitti menee kuitenkin toisella puolella laaksoa kuin mist\u00e4 olin tulossa, sill\u00e4 Rostahytta on aika lailla sivussa M\u00e5skohyttalta katsottuna.<\/p>\n\n\n\n
Maisema oli huikein t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4. Rostaelvan etel\u00e4puolella kohosi massiivinen R\u00e1mat-tunturi ja sen kaksi huippua, matalampi L\u00e5glikka ja korkeampi H\u00f8glikka. Loogista. Edess\u00e4 puolestaan kohosi useahuippuinen Isdalsfjellet. Moskang\u00e1isin jyrk\u00e4t rinteet olivat niin suuria, ettei niist\u00e4 oikein saanut edes k\u00e4sityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Hiihdin loivasti yl\u00e4m\u00e4keen, sill\u00e4 korkeusk\u00e4yr\u00e4\u00e4 olisi runsaasti taitettavana. Hiihtely oli mukavaa, muttei kovin nopeaa. Maisema kuitenkin helli. Hiljalleen Rostaelvan laakso h\u00e4visi n\u00e4kyvist\u00e4 Isdalsfjelletin taakse. Oli ihan kunnon vuoristomeininki.<\/p>\n\n\n\n
Aloin l\u00e4hesty\u00e4 Isdalenin laakson \u201dper\u00e4\u00e4\u201d, josta laakossa virtaava Iselva (eli j\u00e4\u00e4joki) saa alkunsa. Laakson per\u00e4lt\u00e4 oli kuitenkin taiteiltava ylemm\u00e4s \u010ciev\u010d\u010dascahcan \u201dsatulaan\u201d, eli korkeammalla, noin 1000 metriss\u00e4 olevaan laakson ylemp\u00e4\u00e4n osaan. Huomasin koskemattoman hangen keskell\u00e4 muutamia oksia pystyss\u00e4. Tajusin pian, ett\u00e4 reitti Rostahyttalta Isdalenin l\u00e4pi Gappohyttan suuntaan on merkitty, ainakin t\u00e4lt\u00e4 kohdalta.<\/p>\n\n\n\n
Laakson per\u00e4ss\u00e4 ei ole montaa kohtaa, josta p\u00e4\u00e4sisi suksilla ahkion kanssa yl\u00f6s. Siten reittimerkint\u00e4 on varsin tarpeellinen. Nousu oli lyhyt, mutta jyrkk\u00e4. Tasailin hengityst\u00e4 kesken nousun ja kuulin l\u00e4helt\u00e4 tulevan suomenkielist\u00e4 puhetta. Pian harjanteen takaa tuli n\u00e4kyviin suomalainen pariskunta. He tuskailivat alam\u00e4keen, min\u00e4 yl\u00e4m\u00e4keen. Paikka oli aika jyrkk\u00e4, joten nousu oli ehk\u00e4 lopulta helpompaa \u2013 siit\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 raa\u2019alla voimalla \u2013 mutta laskussa saisi olla tarkkana, ettei ole turvallaan hangessa ahkio syliss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Pariskunta oli menossa Rostahyttalle. He kertoivat, ett\u00e4 reittimerkkej\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n matkaa, mutta koko v\u00e4li\u00e4 Gappohytalle ei ole merkitty. Kuulemma reitti olisi kuitenkin selke\u00e4 ja heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 olisi tulossa my\u00f6s nelj\u00e4n suomalaispojan ryhm\u00e4, joten vahva latupohja l\u00f6ytyisi my\u00f6s.<\/p>\n\n\n\n
Pariskunta laski menojaan ja min\u00e4 jatkoin punnerrusta yl\u00f6s. Forcella vaan. Onneksi jyrkk\u00e4 osuus oli lyhyt. Harmillisesti pilvi oli laskeutunut jo niin alas, ett\u00e4 n\u00e4kyvyys oli en\u00e4\u00e4 vain joitakin satoja metrej\u00e4. Alkoi my\u00f6s sataa lunta.<\/p>\n\n\n\n
Otin pienen videop\u00e4tk\u00e4n ja siin\u00e4 kameraa pakatessa kuulin takaa ihmeellist\u00e4 vinkunaa. Aivan \u00e4\u00e4neti ja minulta huomaamatta takana oli tullut koiravaljakko. Vinkuna oli valjakkokuskin \u00e4\u00e4ntely\u00e4, mill\u00e4 h\u00e4n komensi koiria. Sanaakaan sanomatta valjakko meni ohitse ja jatkoi Gappohytan suuntaan. Muutamaa minuuttia my\u00f6hemmin per\u00e4ss\u00e4 tuli toinen valjakko.<\/p>\n\n\n\n
Jatkoin matkaani Isdalenia, tai \u010ciev\u010d\u010dascahcaa eteenp\u00e4in. Maisemat olisivat varmasti olleet huimia, mutta nyt saattoi vain erottaa valkean pilven seassa takana kohoavat vuorenrinteet. Oikealla puolella kohosi jo Moskkug\u00e1isin tunturimassiiviin pohjoisin osa, Juoksav\u00e1hnjunni, jonka laki ylt\u00e4\u00e4 ylimmill\u00e4\u00e4n 1524 metriin. Vasemmalla puolella olisi j\u00e4\u00e4tikk\u00f6j\u00e4rvien takana n\u00e4kynyt yli 1400 metriin ylt\u00e4v\u00e4 Isdalsfjella koko komeudessaan. Siis olisi. Nyt tyydyin virittelem\u00e4\u00e4n laskettelulaseja silmille, sill\u00e4 tuuli k\u00e4vi edest\u00e4 ja heitteli ter\u00e4vi\u00e4 lumihiutaleita p\u00e4in n\u00e4k\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Pidin pienen v\u00e4lipalatauon ja huomasin vastaan tulevan nelj\u00e4n suomalaisen ryhm\u00e4n. Muutama sana vaihdettiin, mutta jatkoin sitten matkaa. Hiihto hieman t\u00f6kki. Nousu jatkui edelleen, vaikkakin loivana. Vaikka kilometrej\u00e4 ei ollutkaan kertynyt kovin paljoa, p\u00e4iv\u00e4 oli ollut koko ajan nousua. Lis\u00e4ksi edellisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 satanut uusi lumi aiheutti sen, ett\u00e4 ahkio kynsi hankea paikoin aika syv\u00e4ss\u00e4. Kunpa olisikin ollut nyt kelkkaura hiihdett\u00e4v\u00e4n\u00e4\u2026<\/p>\n\n\n\n
Kun maasto tasoittui, reitin risumerkit loppuivat. Mutta niin olivat loppuneet my\u00f6s seurattavat j\u00e4ljet. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n nopeasti lumisade ja tuuli olivat pyyhkineet vastaan tulleiden hiiht\u00e4jien ja koiravaljakkojen j\u00e4ljet. Eip\u00e4 suunnistaminen sin\u00e4ns\u00e4 ongelma ollut, koska piti vain pysytell\u00e4 laaksossa. N\u00e4ill\u00e4 paikoin tuntureita ei olisi yl\u00f6s p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n. Mutta keli oli j\u00e4lleen l\u00e4hes t\u00e4ysin white-out, eik\u00e4 hiihto silloin ole kovin miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kivi\u00e4 oli paikoin aika lailla n\u00e4kyviss\u00e4, ja kes\u00e4reitin merkkej\u00e4 n\u00e4kyi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Pidin tee- ja v\u00e4lipalatauon ja mietin pelisuunnitelmaa. P\u00e4\u00e4tin t\u00e4hd\u00e4t\u00e4 laaksossa olevalle Ruotsin ja Norjan v\u00e4liselle rajapyykille 291 ja hiiht\u00e4\u00e4 siit\u00e4 viel\u00e4 eteenp\u00e4in sen verran, ett\u00e4 alkaisi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Keli oli kyll\u00e4 surkea. Lunta pyrytti ihan kunnolla. Nyt maasto oli sent\u00e4\u00e4n melko tasaista ja sik\u00e4li helppoa. N\u00e4kyvyyskin parani onneksi v\u00e4h\u00e4n, ja aivan lyhyiksi hetkiksi taivaskin pilkotti. Sopivissa v\u00e4leiss\u00e4 saattoi siten hahmottaa Juoksav\u00e1hnjunnin loputtoman korkuista rinnett\u00e4. Mutta toive s\u00e4\u00e4n parantumisesta oli turha.<\/p>\n\n\n\n
Rajapyykill\u00e4 pidin pienen tauon. S\u00f6in p\u00e4iv\u00e4n suklaakiinti\u00f6n loppuun ja rapsuttelin suksista lumia irti. Pakkasta oli vain pari astetta ja uusi lumi tarttui nousukarvoihin kiinni. Ei ihme, ett\u00e4 hiihto oli v\u00e4lill\u00e4 raskaan tuntuista. En ollut irrottanut karvoja, sill\u00e4 pidosta oli ollut toisaalta paikoitellen hy\u00f6ty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Rajapyykin j\u00e4lkeen l\u00e4hdin suuntamaan pois laakson pohjalta loivasti Juoksav\u00e1hnjunnin rinnett\u00e4 viistosti nousten. Suunta oli toki it\u00e4\u00e4n, mutta siin\u00e4 miss\u00e4 Gappohytan reitti olisi t\u00e4ll\u00e4 kohdin alkanut painua alemmas Njearrel\u00e1hkun laaksoon, tarkoitukseni oli pysy\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4. Jokainen metri oli pois seuraavan p\u00e4iv\u00e4n tavoitteesta p\u00e4\u00e4st\u00e4 huiputtamaan Moskkug\u00e1isia.<\/p>\n\n\n\n
Rinnett\u00e4 ei ollut mukava hiiht\u00e4\u00e4. Paikoin kaltevuus oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n suuri, vaikka rinne olikin t\u00e4lt\u00e4 paikoin p\u00e4\u00e4asiallisesti aika loiva. Rinteell\u00e4 oli my\u00f6s muutamia jontkia ja lumen kinostuksia, joista piti puskea l\u00e4pi. Toisaalta v\u00e4lill\u00e4 piti v\u00e4istell\u00e4 kivi\u00e4, koska paikoin tuuli oli puhdistanut rinteen ja lunta oli vain nimeksi. Yhdess\u00e4 kohdassa ohuen lumikerroksen alla oli my\u00f6s peilij\u00e4\u00e4t\u00e4, jolloin painovoima teki teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja valutti hetkellisesti sivusuunnassa alam\u00e4keen.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4t\u00e4 temppuilua jatkui parin kilometrin verran. Ryhdyin katselemaan potentiaalista telttapaikkaa, sill\u00e4 aloin olla Beal\u010d\u00e1n\u010dahcan tasolla, eik\u00e4 pidemm\u00e4lle ollut tarpeen jatkaa. Tasaisia paikkoja ei kuitenkaan ollut liikaa, sill\u00e4 kuten todettu, olin rinteell\u00e4, en laaksossa. Kelvollinen paikka l\u00f6ytyi kuitenkin suhteellisen helposti. Rinteell\u00e4 oli muutamia \u201dhyllyj\u00e4\u201d, joissa my\u00f6s tyypillisesti hanki oli ohuempi. Joka puolella oli edelleen t\u00e4ysin valkoista ja lumipyry jatkui, joten minulla ei ollut aavistustakaan, millainen paikka oli maisemallisesti.<\/p>\n\n\n\n
Ihan sama. Leiriydyin ja ryhdyin sulattelemaan lunta ja valmistelemaan illallista. Viel\u00e4 olisi kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. Jos s\u00e4\u00e4 suosisi, ohjelmassa olisi ainakin Moskkug\u00e1isin huiputus. Se olisi ykk\u00f6sprioriteetti. Ja olisi Kilpisj\u00e4rvellekin viel\u00e4 yli 30 kilometri\u00e4, joten seuraavaksi y\u00f6ksi olisi syyt\u00e4 ehti\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin Gappohyttan tuntumaan.<\/p>\n\n\n\n
Sy\u00f6ty\u00e4ni ja pakolliset huoltohommat tehty\u00e4ni kurkkasin teltasta ulos. Taivas oli alkanut seljet\u00e4 ja sinisen hetken maisemassa B\u00e1rr\u00e1s ja muut l\u00e4hitunturit oli mukava n\u00e4hd\u00e4. Pakkanen alkoi kiristy\u00e4, kun pilvet v\u00e4istyiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
K\u00f6mmin makuupussiin ja taisin hetkeksi torkahtaa. Her\u00e4tyskello oli kuitenkin valmiudessa, sill\u00e4 kirkas taivas tiesi revontulten mahdollisuutta. Kun tarkistin tilanteen, intuitio oli osunut oikeaan. Taivaalla oli koko taivaankannen kattava revontuliraita ja koillisen puolella uutta revontulta oli juuri syttym\u00e4ss\u00e4. Ker\u00e4sin pikavauhtia kameran, jalustan, toppahousut ja paksun untuvatakin. Eikun hommiin!<\/p>\n\n\n\n
Taivaalla tapahtumaa riitti. Revontulten kuvaaminen on siit\u00e4 mukavaa hommaa, ett\u00e4 kun kameran on saanut s\u00e4\u00e4detty\u00e4 paikoilleen jalustalle ja tarkennukset on tehty, voi kuvia vain r\u00e4psytt\u00e4\u00e4 lankalaukaisimella ja keskitty\u00e4 samalla nauttimaan n\u00e4kymist\u00e4. Aktiivisimmassa vaiheessa suoraan p\u00e4\u00e4ll\u00e4kin oli pieni revontulipurkaus, mutta sit\u00e4 en kunnolla ehtinyt kuvata.<\/p>\n\n\n\n
Reilun tunnin verran taivas antoi valoshown jatkua. Kamera alkoi olla jo aika j\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 oli aika painua takaisin makuupussiin. Mutta olipahan huikea n\u00e4yt\u00f6s!<\/p>\n\n\n\n
2.4.2024: Beal\u010d\u00e1n\u010dahca \u2013 Moskkang\u00e1isi \u2013 Njearrel\u00e1hku \u2013 M\u00e1sealv\u00e1rri \u2013 Gappohytta \u2013 Indre Skj\u00e6rdalen<\/strong><\/p>\n\n\n\nAamu valkeni t\u00e4ydellisen\u00e4. Pilvet\u00f6n taivas, maltillinen pakkanen ja ennen kaikkea t\u00e4ysin tyyni s\u00e4\u00e4 lupaili p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli siten helppo. S\u00f6in aamiaisen ja l\u00e4hdin kokeilemaan Moskkug\u00e1isin huiputusta. Siisp\u00e4 sukset jalkaan, reppuun kamerat ja ev\u00e4st\u00e4, ja rinnett\u00e4 yl\u00f6s. Leirini oli noin 900 metriss\u00e4, joten ensimm\u00e4inen etappi oli nousta Beal\u010d\u00e1n\u010dahcan satulaan noin 1070 metriin.<\/p>\n\n\n\n
Nousu oli verrattain loivaa, joten sit\u00e4 p\u00e4\u00e4si tekem\u00e4\u00e4n suksilla melko suoraviivaisesti. Parissa kohdassa oli noustava vinottain. Olipa mukava hiiht\u00e4\u00e4 ilman ahkiota. Sen kanssa nousu olisikin ollut monin verroin hankalampaa. Noustessa maisema j\u00e4i sel\u00e4n taakse, mutta sit\u00e4 piti v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 katselemaan. Norjan puoli \u2013 erityisesti Signaldalen ja B\u00e1rr\u00e1s \u2013 n\u00e4ytt\u00e4ytyi komeana panoraamana. Aivan uskomattoman hienoa.<\/p>\n\n\n\n
Beal\u010d\u00e1n\u010dahcan satulan l\u00e4hestyess\u00e4 P\u00e4ltsan tasainen huippu alkoi n\u00e4ky\u00e4 komeasti. P\u00e4ltsan pohjoispuolella on my\u00f6s pieni ter\u00e4v\u00e4 sivuhuippu, jota en ollut jotenkin aiemmin edes noteerannut. Hauskasti mittasuhteet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t luonnossa erilaiselta kuin karttoja tutkiessa. T\u00e4m\u00e4 sivuhuippu nousee 1260 metriin, eli ihan mit\u00e4t\u00f6n nyppyl\u00e4 ei ole kyseess\u00e4, mutta silti se varsinaisen P\u00e4ltsan huipun vieress\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pienelt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Satula oli makea paikka. Maisema P\u00e4ltsan laaksoon oli todellakin kapuamisen arvoinen. Mutta varsinaiselle Moskkug\u00e1isin huipulle olisi viel\u00e4 kiivett\u00e4v\u00e4n\u00e4 l\u00e4hes 500 metri\u00e4. Beal\u010d\u00e1n\u010dahcasta katsoen Moskkug\u00e1isilla on ensin noin 1290-metrinen sivuhuippu. Se oli seuraava tavoite. Sivuhuipun etel\u00e4npuoleinen reuna p\u00e4\u00e4ttyy pystysuoraan pahtasein\u00e4\u00e4n. Reunalla n\u00e4kyi my\u00f6s jonkinlainen lumilippa, eli sen l\u00e4helle ei ollut asiaa. Muuten vaarana olisi satojen metrien pudotus.<\/p>\n\n\n\n
Pohjoisen puolen rinne on kuitenkin loivempi ja noustavissa jalan. Nousin ensin siksakkia suksilla, kunnes totesin, ett\u00e4 nousu on helpompaa jalkaisin. Lunta oli rinteell\u00e4 runsaasti. Edellisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 oli satanut paljon lunta, joten pehme\u00e4\u00e4 hankea oli 15\u201320 sentti\u00e4. Joissakin paikoissa enemm\u00e4nkin.<\/p>\n\n\n\n
Nousu jyrkkeni. Parikymment\u00e4 askelta ja tauko. T\u00e4ll\u00e4 rytmill\u00e4 hain sopivaa nousureitti\u00e4. Maisemia ei joutanut juurikaan ihailemaan, koska energia meni nousuun keskittymiseen. Homma alkoi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ksi. Ja raskaaksi. Tauot meniv\u00e4t hengityksen tasaamiseen. Mietin mieless\u00e4ni, tuleeko t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Maisemat olivat mahtavat jo rinteelt\u00e4, mutta onhan huipulle p\u00e4\u00e4seminen aina yht\u00e4 kutkuttavaa.<\/p>\n\n\n\n
Sivuhuipun it\u00e4rinne n\u00e4ytti kuitenkin tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 paikalta. Olin jo yli 1200 metriss\u00e4, mutta viimeinen reuna ennen tasaisempaa lakialuetta oli liian jyrkk\u00e4. My\u00f6s lunta oli paljon, paikoin haaroihin asti. Pys\u00e4hdyin hetkeksi miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4. Palasin v\u00e4h\u00e4n matkaa alasp\u00e4in ja l\u00e4hdin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n rinnett\u00e4 pohjoisen puolelle. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyikin loivempi kohta, josta p\u00e4\u00e4si nousemaan yl\u00f6s. Tunne oli voitonriemuinen ja helpottunut, kun p\u00e4\u00e4sin askeltamaan tasaiselle etulaelle.<\/p>\n\n\n\n
Etuhuipulta oli viel\u00e4 noin puolentoista kilometrin matka varsinaiselle huipulle. Lyhyen tasaisen osuuden j\u00e4lkeen alkoi uusi nousu. Se oli kuitenkin olennaisesti loivempi ja siten my\u00f6s helpompi. Maisema parani jatkuvasti. Nyt my\u00f6s P\u00e4ltsan laakso p\u00e4\u00e4si paremmin oikeuksiinsa, kun n\u00e4kym\u00e4\u00e4 riitti P\u00e4ltsastuganille ja sen taakse Kummaenon laaksoon. Taustalla n\u00e4ytt\u00e4ytyi my\u00f6s Suomen puolen K\u00e4sivarren er\u00e4maa. Saana n\u00e4kyi Duoibalin tunturiyl\u00e4ng\u00f6n takana ja n\u00e4ytti aivan mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pikkuruiselta. My\u00f6s Haltin erotti Kovddosgaisin takaa. Bongasinpa my\u00f6s Ropi-tunturin, joka t\u00e4st\u00e4 vinkkelist\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n massiivisen n\u00e4k\u00f6inen. Oli my\u00f6s edelleen t\u00e4ysin tyynt\u00e4. Aivan unelmakeli siis.<\/p>\n\n\n\n
Tallustin rinnett\u00e4 rauhakseen yl\u00f6s. T\u00e4hyilin Ruotsin ja Norjan v\u00e4list\u00e4 rajapyykki\u00e4 290B, joka on 1522 metriss\u00e4. Se ei kuitenkaan ole tunturin lakipiste, vaan varsinainen huippu on rajapyykist\u00e4 viel\u00e4 satakunta metri\u00e4 Norjan puolella. Onnistuin nousemaan jotenkin sivusta siten, ett\u00e4 ennen varsinaista rajapyykki\u00e4 silmiini osui keltaiseksi maalattu rajapyykin l\u00e4heinen linjapyykki, joka osoittaa rajalinjan suuntaa. Siisp\u00e4 pieni korjaus kurssiin ja bongasin my\u00f6s oikean rajapyykin. Bingo!<\/p>\n\n\n\n
Jatkoin viel\u00e4 matkaa varsinaiselle huipulle. Laella oli paikoin kivet n\u00e4kyviss\u00e4. Oli vaikea sanoa, mik\u00e4 oli korkein kohta, sill\u00e4 laki oli varsin tasainen. Kuljin joka tapauksessa laen reunalle, josta avautui huikea maisema Isdaleniin ja edellisp\u00e4iv\u00e4n kulkumaastoihin. Se on siin\u00e4, Moskkug\u00e1isi huiputettu!<\/p>\n\n\n\n
Aikaa nousuun oli mennyt reilusti. Ja oli k\u00e4ynyt voimille. Mutta jotenkin paikoillaan ei osannut pysy\u00e4. Paikka oli niin upea. Siisp\u00e4 kamera t\u00f6ihin. Koska edelleen oli tyynt\u00e4, pystyin lenn\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s dronea. Akku oli tosin t\u00e4t\u00e4 varten pit\u00e4nyt tunkea hetkeksi housuihin l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 akkujen kanssa oli ollut pient\u00e4 pulmaa melkein koko vaelluksen ajan. Pakkanen hyydytt\u00e4\u00e4 akut ja virtapankit tehokkaasti, joten taskut (ja nyt my\u00f6s housut) saivat toimia akkujen l\u00e4mmittimin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Moskkug\u00e1isin tunturimassiivin hahmotti hyvin laelta. Koko tunturi on noin yhdeks\u00e4n kilometri\u00e4 pitk\u00e4 ja siin\u00e4 on lukuisia niemekkeit\u00e4 ja vastaavasti kuruja, joissa osassa on pieni\u00e4 j\u00e4rvi\u00e4. Tunturissa on my\u00f6s lukuisia huippuja, joiden korkeudet vaihtelevat 1380 metrist\u00e4 yli 1500 metriin. Hauskan tunturista tekee se, ett\u00e4 lakialue (ja siten my\u00f6s kaikki huiput) ovat hyvin tasaisia. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 voisi siten kulkea suhteellisen helposti koko lakialueen p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n. T\u00e4ytyyp\u00e4 joskus ottaa projektiksi.<\/p>\n\n\n\n
Maisema Norjan puolelle oli aivan fantastinen. Vuoristo jatkui silm\u00e4nkantamattomiin. Ter\u00e4vi\u00e4 huippuja, jyrkki\u00e4 ja rosoisia rinteit\u00e4, mutta my\u00f6s kauniisti toisiinsa lomittuvia poimuja. Unohtamatta Isdalenia j\u00e4\u00e4tikk\u00f6j\u00e4rvineen, jotka erottuivat hyvin tasaisina alueina.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4vin my\u00f6s lakialueen toisella reunalla katsomassa tarkemmin P\u00e4ltsan laaksoa. My\u00f6s itse P\u00e4ltsa, sen tasainen p\u00e4\u00e4huippu ja ter\u00e4v\u00e4 etel\u00e4huippu (jossa k\u00e4vin ensimm\u00e4isell\u00e4 yksinvaelluksellani vuonna 2016), olivat mieluisaa ja komeaa katseltavaa. Nyt vasta oikeastaan tajusin, miten iso P\u00e4ltsan-Moskkug\u00e1isin tunturialue on muuhun Ruotsin ja K\u00e4sivarren tuntureihin verrattuna. Maisemaa riitti niin pitk\u00e4lle kuin silmill\u00e4 saattoi n\u00e4hd\u00e4. K\u00e4ytin toki kameran teleobjektiivia apuna, mutta maisema ulottui Kummaenolta aina pitk\u00e4lle K\u00f6nk\u00e4m\u00e4enoa ja sen takana K\u00e4sivarren er\u00e4maata. Esimerkiksi Lammasoaivin tuulivoimalat oli helppo paikantaa. N\u00e4kyvyys oli varmaan toista sataa kilometri\u00e4. Mutta vastaavasti P\u00e4ltsa erottuu hyvin my\u00f6s monelle paikalle K\u00e4sivarren maantiet\u00e4. Sen erottaa helposti my\u00f6s esimerkiksi Ropi-tunturin huipulta, kuin my\u00f6s Haltin laelta, jos osaa katsoa. <\/p>\n\n\n\n
Olo oli kuin maailman katolla. Eritt\u00e4in messev\u00e4 siis. En olisi voinut kuvitella huikeampaa s\u00e4\u00e4t\u00e4 huiputukselle. Nyt pyyhittiin pois monen edellisen p\u00e4iv\u00e4n oikuttelevan s\u00e4\u00e4n aiheuttama liev\u00e4 harmitus.<\/p>\n\n\n\n
Mutta kuten tunturissa aina, my\u00f6s alas on tultava. Kuljin takaisin rajapyykille, jossa viel\u00e4 hetkeksi pys\u00e4hdyin ihastelemaan maisemaa pohjoiseen. Signadalenin pohjalla n\u00e4kyi vilausta Lyngenvuonosta. Sen takana \u201dLyngenin alpit\u201d toivat taustaa. Mutta l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 B\u00e1rr\u00e1s ja sen takana kohoava laaja Markusfjelletin tunturialue olivat komeata katseltavaa nekin.<\/p>\n\n\n\n
Jatkoin laskeutumista. Harkitsin laskua suksilla, sill\u00e4 rinnett\u00e4 olisi voinut laskea sivuitse laskemalla todenn\u00e4k\u00f6isesti jopa omilla taidoillani. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin laskeutua jalan, sill\u00e4 se oli turvallisempaa. Lasku etuhuipun tasalle oli helppoa ja nopeaa. En kuitenkaan kulkenut nyt etuhuipun kautta, vaan koukkasin sen pohjoispuolelta koko ajan hiljalleen laskeutuen. Paikoin rinne oli jyrkempi, ja linjaa piti hieman katsoa, jottei olisi ajautunut liian jyrkkiin paikkoihin. Laskussa sauvoista oli korvaamaton apu.<\/p>\n\n\n\n
Alempana katselin Gappohyttalle menev\u00e4\u00e4 uraa. Nyt se oli selv\u00e4sti n\u00e4kyviss\u00e4. N\u00e4kyip\u00e4 uralla muutamia pieni\u00e4 liikkuvia pisteit\u00e4. Liikennett\u00e4 tuntui tunturissa olevan. Laitoin loppulaskuun sukset jalkaan, ja niinp\u00e4 olinkin hujauksessa takaisin teltalla.<\/p>\n\n\n\n
S\u00f6in pikaisen lounaan ja purin leirin. Nyt vaelluksen tavoitteet oli saavutettu, joten j\u00e4ljell\u00e4 oli siirtym\u00e4 takaisin Kilpisj\u00e4rvelle. Olin aiemmin kaavaillut, ett\u00e4 saattaisin k\u00e4yd\u00e4 my\u00f6s huiputtamassa Paraksen, mutta siihen ei j\u00e4\u00e4nyt aikaa, koska seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4isi olla jo Kilpisj\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n suoraviivaisesti kohti Gappohyttaa. Tavoite oli hiiht\u00e4\u00e4 pime\u00e4\u00e4n asti niin pitk\u00e4lle kuin suinkin ehtii. Reitti vei suoraan kohti matalaa M\u00e1setvarrin tunturia, jonka takana Gappohytta odotteli. Ilmeisesti p\u00e4iv\u00e4 oli ollut jo sen verran rankka \u2013 tai sitten ahkio oli muuttunut painavammaksi \u2013 ett\u00e4 loivahko yl\u00e4m\u00e4ki otti tosissaan voimille. \u00c4rr\u00e4p\u00e4it\u00e4 sinkoili muutama, kun tamppasin rinnett\u00e4 yl\u00f6s.<\/p>\n\n\n\n
Onneksi t\u00e4m\u00e4n punnerruksen j\u00e4lkeen homma muuttui helpommaksi. Laelta saattoi laskea loivaa rinnett\u00e4 aina Ruotsin ja Norjan rajalle ja Gappohyttalle saakka. Edellinen k\u00e4ynti t\u00e4ll\u00e4 paikalla oli syksyll\u00e4 2016, mutta paikka n\u00e4ytti olevan entisell\u00e4\u00e4n, aina rajan keltainen peltikyltti mukaan lukien.<\/p>\n\n\n\n
Gappohyttalla oli el\u00e4m\u00e4\u00e4, suksia ja ahkiota oli pihassa runsaasti. K\u00e4vin vain nopeasti vilkaisemassa pihapiiri\u00e4 ja jatkoin saman tien matkaa. Nyt hiihto oli helppoa, sill\u00e4 Kilpisj\u00e4rven suunnasta tuli vahva hiihtoura. Gappohyttan l\u00e4hell\u00e4 ura menee kuitenkin ep\u00e4tasaisessa maastossa, joten jonkin verran sai taas menn\u00e4 yl\u00f6s-alas-jumppaa ahkion kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Aurinko alkoi painua mailleen. Ilta oli ehk\u00e4 komein koko reissulla. Paras ja M\u00e1rkos-Malla tarjosivat postikorttimaisemaa, harmillisesti vain sel\u00e4n takana. V\u00e4lill\u00e4 piti siis vilkuilla taakse. Pakkanen tuntui taas kiristyv\u00e4n. Hiihtouraan yhdistyi v\u00e4h\u00e4n ennen Indre Skj\u00e6rdalenia kelkkaura. Hiihto oli siten entist\u00e4 helpompaa. P\u00e4iv\u00e4n suoritus kuitenkin tuntui, joten homma alkoi menn\u00e4 puurtamiseksi.<\/p>\n\n\n\n
Ohitin yhden teltan, jossa oli el\u00e4m\u00e4\u00e4. Jatkoin siit\u00e4 viel\u00e4 pari sataa metri\u00e4 eteenp\u00e4in seruraavalle laelle, josta avautui hieno n\u00e4kym\u00e4 Paraksen suuntaan. Alkoi olla jo h\u00e4m\u00e4r\u00e4, joten nyt oli aika leiriyty\u00e4. Paikka oli komea. Paraksen lis\u00e4ksi my\u00f6s P\u00e4ltsan huiput n\u00e4kyiv\u00e4t Gahppooaivin takaa. Taivas oli kirkas, mutta ohutta pilve\u00e4 liikkui siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Otin ohuemman makuupussin paksun kaveriksi valmiiksi, sill\u00e4 y\u00f6st\u00e4 vaikutti tulevan kylm\u00e4. Nautin viimeisen maastoillallisen ja kelailin p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni mennytt\u00e4 vaellusta. Viimeisen\u00e4 iltana mieli alkaa jo siirty\u00e4 paluumatkaan ja arkeen. Kaikki oli sujunut mainiosti, eik\u00e4 hukkunutta GoPron patteriluukun kantta lukuun ottamatta mik\u00e4\u00e4n ollut mennyt rikki. Muitakaan mainittavia ongelmia ei ollut esiintynyt. My\u00f6s reittisuunnitelma oli toiminut hyvin. Toki jos aikaa olisi ollut pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n, olisi lenkki\u00e4 saanut pidennetty\u00e4. Se kuitenkin oli nyt toissijaista. N\u00e4it\u00e4 pohdiskellen aloin unille.<\/p>\n\n\n\n
3.4.2024: Indre Skj\u00e6rdalen \u2013 Golddaj\u00e1vri \u2013 Kolmen valtakunnan raja \/ Kuohkimaj\u00e4rvi \u2013 Kilpisj\u00e4rvi<\/strong><\/p>\n\n\n\nY\u00f6 oli tosiaan kylm\u00e4, mutta en tarvinnut tuplamakuupussia. Aamu oli j\u00e4lleen kaunis, muttei t\u00e4ysin pilvet\u00f6n. V\u00e4lill\u00e4 Paras oli pilven peitossa, eik\u00e4 s\u00e4\u00e4 ollut aivan t\u00e4ydellinen. V\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s vihmoi muutaman hiutaleen lunta.<\/p>\n\n\n\n
Tein aamutoimet ripe\u00e4sti. Matkaa Kilpisj\u00e4rvelle oli viel\u00e4 reilusti taitettavana, noin 25 kilometri\u00e4. Nyt motivaattorina oli my\u00f6s hotelli ja sauna, johon halusin ehti\u00e4 hyviss\u00e4 ajoin. Ahkion pakattuani l\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n kelkkauraa.<\/p>\n\n\n\n
Ura oli mukava hiiht\u00e4\u00e4. Ennen G\u00e5ldahaugen-huippua se k\u00e4\u00e4ntyi laskuun kohti Golddaj\u00e4rven l\u00e4nsip\u00e4\u00e4t\u00e4. Luin karttaa huolimattomasti, joten t\u00e4ss\u00e4 minulle tapahtui arviointivirhe. Kelkkaura ei vienyt kohti kolmen valtakunnan rajaa ja Kuohkimaj\u00e4rven autiotupaa, vaan Golddaj\u00e4rven l\u00e4nsipuolella olevan Vuolit Golddaluoppal-j\u00e4rven ranteen ja siit\u00e4 edelleen kohti tunturia. Eli aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. No, t\u00e4t\u00e4 en toki heti huomannut, vaan nautin alam\u00e4en tuomasta vauhdista. Vuolit Golddaluoppalin rannassa oli poronhoitajien luksustelttoja (luksus, sic!) ja kelkkaj\u00e4lki\u00e4 enemm\u00e4n kuin tarpeeksi. Aloin huomata virheeni, sill\u00e4 ura ei mennyt Kuohkimaj\u00e4rve\u00e4 p\u00e4ink\u00e4\u00e4n. Helkutti, olisi pit\u00e4nyt pysy\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja hiiht\u00e4\u00e4 vain suoraan it\u00e4\u00e4 kohti.<\/p>\n\n\n\n
Kiroilin mieless\u00e4ni sill\u00e4 nyt matkaan tuli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n parin ekstrakilometrin sakko. L\u00e4hdin hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n umpista kohti Golddaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4t\u00e4. Siell\u00e4 oli j\u00e4rkeni mukaan pakko olla jonkinlaisia hiihtoj\u00e4lki\u00e4, sill\u00e4 kaikki Gappohyttalta Kilpisj\u00e4rvelle (tai p\u00e4invastoin) hiiht\u00e4neet eiv\u00e4t voineet olla tehneet samaa virhett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Hiihdett\u00e4v\u00e4 oli, muu ei auttanut. Golddab\u00e1ktin pahta ei vain pannahinen tuntunut l\u00e4hestyv\u00e4n mill\u00e4\u00e4n. Taas oli laskettava askelia. 100, 200, 300\u2026 Pakkohan sen matkan on taittua, kun r\u00e4mpii menem\u00e4\u00e4n. Mutta aika v\u00e4kisin v\u00e4\u00e4nt\u00e4miseksi hiihto alkoi menn\u00e4. Viimeinen p\u00e4iv\u00e4 on aina t\u00e4mm\u00f6inen.<\/p>\n\n\n\n
Hitaasti, mutta varmasti, Golddab\u00e1kti tuli kohdalle. Maasto oli onneksi tasaista hiiht\u00e4\u00e4. L\u00f6ysin my\u00f6s oikeaan suuntaan menev\u00e4t j\u00e4ljet, jotka olivat vain kevyesti peittyneet lumeen. J\u00e4ljet johtivat lopulta Golddaj\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle, ja pian sen j\u00e4lkeen keltainen m\u00f6llykk\u00e4, eli kolmen valtakunnan rajapyykki tuli n\u00e4kyviin. S\u00e4\u00e4 oli muuttunut pilviseksi. Se ei kuitenkaan haitannut, koska maisemien katselu alkoi olla toissijaista. Mieless\u00e4 oli vain suksiminen mahdollisimman nopeasti Kilpisj\u00e4rvelle.<\/p>\n\n\n\n
Kolmen valtakunnan rajalla k\u00e4vi yksi moottorikelkka k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4. Katsastin rajapyykin, joka n\u00e4ytti samalta kuin ennen. Sitten kipaisin Kuohkimaj\u00e4rven tuvalle lounashommiin. Tupa oli tyhj\u00e4, mutta edellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 siell\u00e4 oli ollut y\u00f6pyji\u00e4. Samoin p\u00e4iv\u00e4k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 oli ollut edellisp\u00e4ivin\u00e4 runsaasti. S\u00f6in lounaan pikaisesti ja jatkoin matkaa. Vastaan tuli heti ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4retkihiiht\u00e4j\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Kilpisj\u00e4rvelle oli viel\u00e4 noin 16 kilometri\u00e4 matkaa, mutta koko matkalla menee kelkalla ajettu latu-ura. J\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin on nopeahko hiiht\u00e4\u00e4 jopa ahkio per\u00e4ss\u00e4. Mutta kevyeksi hiihtoa ei voinut kuitenkaan sanoa.<\/p>\n\n\n\n
Muutaman kilometrin j\u00e4lkeen, kun j\u00e4rvenselk\u00e4 avautui kunnolla, alkoi my\u00f6s \u00e4lyt\u00f6n tuuli. Vaatetta piti lis\u00e4t\u00e4, vaikka hiihdinkin melkein niin kovaa kuin tunturisuksella ja ahkio per\u00e4ss\u00e4 oli ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 mahdollista. N\u00e4kyvyys heikkeni tuulen mukana ja vihmoi taas lunta. Okei, homma ei ollut en\u00e4\u00e4 kivaa. Mutta eteenp\u00e4in oli ment\u00e4v\u00e4, onneksi motivaatiota tarjosi ajatus saunasta.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4rvell\u00e4 meni kelkkoja sinne t\u00e4nne, kuten Kilpisj\u00e4rvell\u00e4 on tapana. Pikkuhiljaa Kilpisj\u00e4rven etel\u00e4inen kyl\u00e4 l\u00e4hestyi. Nyt ei kiinnostanut en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu kuin Kilpishallin herkut ja maaliin p\u00e4\u00e4sy. Kilpishotellin kohdalta latu-ura nousi pois j\u00e4rvelt\u00e4. Kuljin hotellin pihan l\u00e4pi tien varteen, johon j\u00e4tin ahkion. Suorin suuna p\u00e4\u00e4n\u00e4 kauppaan ostamaan herkkua ja pari saunaolutta.<\/p>\n\n\n\n
Kauppareissun j\u00e4lkeen jatkoin hiihtoa tien vartta viel\u00e4 muutaman sata metri\u00e4, kunnes saavutin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ni. Olin buukannut viimeiseksi y\u00f6ksi majoituksen Cahkal-hotellista, joka on mainio lis\u00e4 Kilpisj\u00e4rven majoitustarjontaan.<\/p>\n\n\n\n
Parkkeerasin ahkion pihaan ja k\u00e4vin kirjautumassa sis\u00e4\u00e4n. Saunavuoron alkuun oli viel\u00e4 aikaa, joten ohjelmassa oli tehokas kamojen v\u00e4lpp\u00e4ys. GPS:n mukaan matkaa oli tehty suksilla 154 kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Saunaan oli aivan ihana menn\u00e4, kuten aina vaelluksen j\u00e4lkeen. Mutta nyt saunakin oli erityinen kokemus \u2013 s\u00e4\u00e4 oli parantunut ja hotellin saunasta oli huikaiseva maisema Saanalle.<\/p>\n\n\n\n
Saunan j\u00e4lkeen k\u00e4vin hotellin ravintolassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Ruoka oli erinomaista. Kontrasti vaelluksen sapuskoihin ei olisi voinut olla suurempi. Kontrasti muihin asiakkaisiin oli my\u00f6s kohtuullisen suuri, sill\u00e4 syv\u00e4puhdistuksesta huolimatta ulkoinen olemukseni ei ollut kovin freesi. Sy\u00f6ty\u00e4ni alkoi silm\u00e4 jo lupsaamaan, joten oli aika menn\u00e4 unille.<\/p>\n\n\n\n
* * *<\/strong><\/p>\n\n\n\nAamulla oli todella kylm\u00e4. Pakkasta oli 30 astetta. Koska olin saanut dronen akut ladattua lenn\u00e4tin sit\u00e4 hieman kyl\u00e4n yll\u00e4. Hotellin aamupala oli mainio, kuten koko majoituspaikka muutenkin. Minulla olikin aikamoinen n\u00e4lk\u00e4, sill\u00e4 energiankulutus oli vaelluksella ollut sen verran suurta, ettei se heti tasaannu.<\/p>\n\n\n\n
Koitti paluumatkan aika. Kipaisin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n luontotalolla, joka on sopivasti hotellin vieress\u00e4 ja sitten raahasin romppeeni Kilpishallin pihaan, jossa Eskelisen bussi jo odotteli. S\u00e4\u00e4 oli jo l\u00e4mmennyt, oli j\u00e4lleen hieno aurinkoinen p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Bussimatka oli j\u00e4lleen pitk\u00e4 ja tyls\u00e4. Olisin ajanut itse mieluummin. Mutta olipa aikaa tehd\u00e4 tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 reissusta. Bensaa oli palanut paljon v\u00e4hemm\u00e4n kuin mihin olin varautunut.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ongelmia oli aiheutunut l\u00e4hinn\u00e4 virtapankkien kanssa, sill\u00e4 yksi j\u00e4\u00e4tyi totaalisesti, eik\u00e4 l\u00e4mmittelynk\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeen antanut virtaa. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 elektroniikan kanssa tusaaminen on jatkuvassa pakkasessa aika rajua hommaa. Akut kainalossa nukkuminen auttaa v\u00e4h\u00e4n, mutta on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ep\u00e4mukavaa. Garmin inReachin akku puolestaan kesti erinomaisesti, kun suljin sen aina y\u00f6ksi ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ei ollut jatkuvaa reitin seurantaa. Muutoinkin vehje vaikutti olleen hyv\u00e4 hankinta.<\/p>\n\n\n\n
Rovaniemell\u00e4 sai siirty\u00e4 suoraan junaan. K\u00e4vin ruuhkaisessa ravintolavaunussa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, jonka j\u00e4lkeen vet\u00e4ydyin hyttiini ja odottelin unen tuloa. Aamulla juna oli kuuden j\u00e4lkeen Pasilassa, ja reissun ympyr\u00e4 sulkeutui.<\/p>\n\n\n\n